Viimeinen kappale tätä vuotta

Kuva on omani

Uuden vuoden aaton suunnitelmani muuttuivatkin, kun yhdelle ystävälleni tuli yllätysvuoro ja toinen haluaa vain töiden jälkeen levätä, joten minulla on kunnolla aikaa istua alas ja mietiskellä tätä aivan järjetöntä sotkua, joka oli vuosi 2024. Ja vaikka eilen olin vähän pettynyt siitä, että joutuisin kuuntelemaan, kun muut lähtevät viettämään uutta vuotta ystäviensä kanssa, nyt olen kiitollinen siitä, että saan pysähtyä tänään ihan kunnolla ja jatkaa sekä asuntoni että itseni valmistelua uutta tulevaa vuotta varten. 

Aloitinkin aamun pienellä joogasessiolla sekä kävelyllä ja nyt päivän vihdoinkin sarastaessa tein Lavendairen meditaation ja pohdin tätä kulunutta vuotta hänen kysymystensä avulla (video täällä). Minun piti alun perin käydä jo tänään kehonkoostumusmittauksessa, mutta 12 kk jäsenyyteni olikin jo loppunut, mikä on hieman hämmentävää, koska tilasin sen 31.12. viime vuonna, joten mielestäni sen olisi pitänyt jatkua vielä tämän päivän ajan... No, joka tapauksessa, käyn siellä heti huomenaamusta! (Ja totta kai pari tuntia uuden jäsenyyden tilauksen jälkeen sain sähköpostiini -25% alennuskoodin Bodymajalta, argh! Olisinpa malttanut odottaa...)

Vuoden 2024 katsaus

1. Mistä olen ylpeä?

Voi apua, en lähes mistään... Tai ehkä tämän vuoden lopun oivalluksista ja siitä, että olen lähtenyt erilaisella ajatuksella eteenpäin. Ja toki siitä, että olen tänä vuonna urheillut enemmän ja säännöllisemmin kuin esimerkiksi viime vuonna! Eipähän kerrankaan tarvitse aloittaa vuotta rapakunnossa. Lisäksi olen enemmän sinut kehoni ja seksuaalisuuteni kanssa kuin tämän vuoden alussa.

2. Mikä toimi ja mikä ei toiminut?

Tämä on yllättävän vaikea kysymys, koska juuri nyt tuntuu siltä, että mikään ei toiminut. Mutta ehkä ainakin joustavampi ruokavalio, vaikka eipä sekään toisaalta estänyt ahmimisia. Mutta ainakin sain kokemuksia siitä, miten kehoni pystyy muuttumaan aika lyhyessäkin ajassa ilman RT4-sähläystä. 

Mikä ei toiminut... Periaatteessa kaikki ne asiat, jotka minun vain piti käydä läpi: identiteetin rikkominen, jopa oman moraalikoodiston rikkominen, pohjalla käyminen, sekoilu, valehtelu, pakoilu... Sillä vaikka nämä tekivät tästä vuodesta pirstaleisimman ikinä, niin tiedän, että tuon kautta löysin sellaisen minän, jota en muuten olisi löytänyt.

3. Mitä opin vuonna 2024?

Paaaaaaljon! Opin, että sellaiset itsesuojelumallit, jotka ovat aiemmin toimineet, eivät enää tuo minulle helpotusta. Opin, että pystyn kyllä syömään terveellisesti jopa viikonloppuisin ja treenaamaan sata lasissa, kunhan vain sitoudun siihen. Opin pitämään ulkonäöstäni parempaa huolta enkä ole koskaan tainnut esimerkiksi kuoria vartaloani ja kasvojani niin säännöllisesti kuin tänä vuonna olen tehnyt. Opin, että likainen, salainen elämä ei tee minua onnelliseksi tai tuo elämään kivaa pientä piristystä. Opin, etten voi enää pelleillä terveydelläni. Opin, että minun identiteettini ja elämäni ei ole enää I:ssä kiinni ja osittain ehkä ongelmani ovatkin kuplineet siitä, että asia on ollut noin jo pidemmän aikaa ja olen alitajuntaisesti tiennyt sen, mutta en ole uskaltanut ja osannut päästää irti.

4. Miten elämäni kehittyi?

Sain kokeiltua "pois alta" sellaisia asioita, joita minun ei tarvitse kokeilla uudestaan eikä myöskään enä miettiä, millaiselta ne tuntuisivat. Tietyssä mielessä tuntuu paljon aikuisemmalta nyt kuin aiemmin.

5. Mitä jätän vuoteen 2024?

Miesten kanssa sekoilun jopa oman terveyden kustannuksella. Ahmimisen ja näännyttämisen kierteen ja erilaisten dieettien välillä sekoilun sen sijaan, että tekisin elämäntyylistäni jo lähtökohtaisesti mahdollisimman joustavan niin mielitekojakaan ei tulisi. Alkoholin liikakulutuksen ja humalahakuisen juomisen; hei, hei, Suomi, tervetuloa etelä-eurooppalaiset tavat! Meditaatioiden ja rauhoittumisen poisjäämisen ja tanssituntien epäsäännöllisyyden.

Pienetkin valkoiset valheet, joihin kietoutumiseen olen jotenkin vain tottunut tänä vuonna. Esimerkiksi töissä pomoni kysyi minulta oliko hän muistanut aiemmin sanoa yhtä työvaihetta, joka liittyy sellaiseen tehtävään, mitä olemme tehneet jo 2022 alkaen. Eikä hän ole koskaan muistanut sitä sanoa, mutta jostain syystä tuossa hetkessä minä vain nyökyttelin ja sanoin, että joo, olet sanonut. Mikä tarkoittaa nyt sitä, että minun täytyy jotenkin ensi vuonna salaa ja mahdollisimman pikaisesti hoitaa nuo työtehtävät kuntoon sen sijaan, että vastuu tuon työvaiheen poisjäämisestä olisi pomollani niin kuin kuuluisikin olla. En tiedä, miksi minusta kuoriutui etenkin tänä vuonna aivan kamala valehtelija ja värittäjä, mutta tämä ei todellakaan siirry mukanani ensi vuoteen! 

Ja vielä kerran haluan pyytää teiltä kaikilta anteeksi, että olen vetänyt teidätkin tähän mukaan. Minun ei olisi koskaan pitänyt tehdä sitä ja etenkään minun ei olisi pitänyt palata takaisin vanhoihin itserauhoittelukeinoihin vielä uudestaan elokuussa. Olen niin niin niin pahoillani kaikesta! :( Sanani ovat pelkkää helinää eivätkä nämä kirjaimet täällä merkitse varmastikaan enää kenellekään mitään, mutta voin vain jatkaa eteenpäin ja osoittaa, että olen muuttunut ja matkalla kohti parempaa minää.

_________________________________________

Jos jaksan tänään valvoa puoleen yöhön niin päästän ulos helpottuneen huokaisun, kun vuosi muuttuu 2025:deksi. Olkoonkin se miten typerän valheellista tahansa. Jos jotain hyvää on sanottava niin tämä vuosi on ehkä nopeiten ohi mennyt vuosi! Siitä, jos jostain, olen kiitollinen...

Pieni avaus tämän hetken ajatuksiin

Istuin maanantaina terapeutin tummanturkoosissa nojatuolissa tämän vuoden kolmannessa ja samalla viimeisessä tapaamisessa. Olen saanut kehuja siitä, miten pitkälle olen selvästi pohtinut omia käyttäytymismallejani, kartoittanut sudenkuoppia ja myös muistanut huomioida omia vahvuuksiani. Olen tuonut esiin isoimmiksi ongelmikseni menneisyyteen takertumisen, kykenemättömyyden käsitellä pettymyksiä ja epäonnistumisen pelon, jotka linkittyvät myös kaikki toinen toisiinsa. Olen surkutellut sitä, miten pohjattoman pettynyt olen tähän vuoteen ja miten en uskalla antaa itseni tuntea tuota pettymystä, vaan yritän aina viimeiseen asti kääntää asian saman tien siihen, miten paljon kaikkea hyvää ja ihanaa on myös tapahtunut. 

Terapeutti kysyy voisiko tuo johtua siitä, että loppujen lopuksi omakuvani ja identiteettini on niin hutera, että en yksinkertaisesti pysty luottamaan siihen, että voisin antaa itseni tuntea tuota pettymystä vaan pelkään, että romahdan lopullisesti. Tavalla, josta en saakaan enää kurottua itseäni kasaan. Ehkä, sanon hiljaa lattiaan katsoen, oikeassa etusormessa olevaa helmisormustani pyöritellen. Luultavasti, sanon hetken hiljaisuuden jälkeen kovemmalla äänellä.

Sanon, etten tiedä osaanko selittää sitä tunnetta kunnolla, mutta huomaan tavallaan tarvitsevani menneisyyden haaveiden filtterin, jonka läpi katson itseäni, koska en ehkä ole valmis katsomaan itseäni sellaisena kuin oikeasti olen. Että tuo filtteri on kuin kasvot silottava kauneusfiltteri, joka poistaa sellaisia virheitä minusta, joita en halua nähdä. Olen tänä vuonna sekoillut enemmän kuin koskaan - välillä tarkoituksella ja täysin tiedostaen, välillä ahdistuksen sanelemana. Ja koska en voi antaa itseni olla tuollainen ja käsitellä noita asioita läpi järkevästi, tungen kaikki ne teot ja tilanteet kaunistavan filtterin läpi. Uskotellen, että olen edelleen se sama viaton ihminen kuin olin muutama vuosi sitten ja että tämä on vain yksi huono hetki. 

Minussa ei koskaan ole ollut niin paljon salaisuuksia kuin tällä hetkellä ja siksi muutamalle parhaalle ystävälleni tulikin täytenä yllätyksenä, kun kerroin eilen, että en malta odottaa, että tämä vuosi loppuu enkä halua palata tähän enää koskaan takaisin. Loppujen lopuksi se, mistä B ja O syyttivät minua vuosia sitten, tuli oikeasti toteen: en kerro asioistani enää samalla rehellisyydellä kuin aiemmin ja olen todella sisäänpäin kääntynyt. 

Ja voisin väittää, että tämä kaikki johtuu nimenomaan huonoista kokemuksistani, kun olen kertonut asioistani rehellisesti ja sanojani on käännelty ja väännelty niin, että muut ovat saaneet niistä aihetta uhriutumisilleen. Mutta tosi asiassa en ole kertonut asioistani tai tästä vuodestani, koska tiedän, että se ei kestä päivän valoa. Koska tiedän tehneeni typeriä valintoja ja olleeni enemmän sekaisin kuin koskaan aiemmin tavalla, joka on pelottanut välillä myös minua itseäni. 

Samaan aikaan, kun olen kompuroinut pääni sisällä, ovat läheiseni käyneet toisiaan vastaan ja ymmärrän sen, että välillä täytyy vain rikkoa vanhoja kaavoja, mutta sen ei tarvitsisi tarkoittaa sitä, että et näe muissa mitään muuta kuin negatiivisia asioita ja arvostelet heitä asioista, joita itsekin jatkuvasti teet. Tuntuu, että tänä vuonna armo ja halu ymmärtää ovat kadonneet kokonaan ja muutamat läheiseni ovat nähneet muut todella mustavalkoisesti - usein hyvin vihamielisestikin. 

Eivätkä he edes ole yrittäneet ottaa etäisyyttä, vaan ovat itse aina olleet ensimmäisinä ehdottomassa tapaamisia, joista saavat sitten valittamisen aiheita. Tämä kaikki on vienyt minutkin hyvin negatiivisiin ajatuksiin ja käyttäytymismalleihin. Lasi on aina ollu puoliksi tyhjä ja olen huomannut, että olen alkanut huomioimaan kaikessa ensiksi aina vain ne huonot puolet. 

Niinpä minun täytyy taas rohkaistua täyttämään elämääni sellaisilla ihmisillä, jotka tuovat minusta parhaimmat puolet esiin ja jotka oikeesti auttavat minua saavuttamaan tavoitteeni. Ikäväkseni minun täytyy taas luultavasti kurottautua johonkin Discord-ryhmään, vaikka mieluummin täyttäisin elämäni ihan fyysisesti läsnäolevilla ihmisillä. Mutta nettitututkin ovat parempi vaihtoehto kuin olla kokonaan yksin tai negatiivisten ihmisten ympäröimänä! 

Haluan tämän vuoden katoavan, mutta en siten, että yritän esittää, ettei sitä koskaan tapahtunut. Vaan siten, että opin tästä vuodesta enemmän kuin varmasti yhteensä edellisestä kymmenestä vuodesta. En halua olla ottamatta vastuuta teoistani ja ajatuksistani, koska se ei hyödytä minua millään tavalla. En myöskään halua enää pelätä ja paeta pelkon sekaisena pimeään metsään, jossa eksyn joka kerta aina vain syvemmälle ja syvemmälle. 

Ja tänä vuonna olen pelännyt paljon - osin oikeista syistä, kuten henkilö X:n takia, mutta osin aivan turhista asioista. Ja toisaalta olen myös iloinen siitä, miten asiat ovat menneet, koska näen nyt, että olen tarvinnut kaikki ne töyssyt, jotka olen saanut, koska en muuten varmasti olisi herännyt tähän kaikkeen juuri nyt. Päivät alkavat taas hiljalleen muuttumaan pidemmiksi ja valoisammiksi ja niin voi käydä myös minulle, kunhan olen valmis tekemään töitä sen eteen. Enää en maalaa maisemaa siitä, miten "toivon" sitä ja "toivon" tätä, vaan nyt tiedän sen, että minun täytyy itse tehdä se muutos. Se tulevaisuus ja minuus, jollaisen haluan.  

Tämä ei ollut se merkintä, joka minun oli tarkoitus julkaista, mutta en saa itsestäni irti muutakaan. Yritän saada jotenkin itseni kasattua, jotta saan päästäni jotain myös tänne. 

Arrivederci primavera, benvenuta estate!

[ Hei hei kevät, tervetuloa kesä! ]

Kuva on omani

Ja millaiseen viikkoon kevät loppuikaan. Tuntui siltä, että perjantaina koko tähänastinen vuosi sulkeutui ja minulle annettiin vihdoinkin lupa siirtyä eteenpäin. 

Tiistaina koin kamalaa kehoahdistusta ja vielä perjantaina turhautti, kun painoni pysyi 58,8 kilossa. Kuitenkin tällä viikolla aloittamani uusi treeniohjelma ja se, mitä näen peilistä, on tuonut jonkinlaista rauhaa. Ja toisaalta tuo rauha on repinyt minua ahdistuksesta riekaleiksi, koska tajusin keskiviikkona, että tämä on ensimmäinen kesä vuosiin, kun en yrittämällä yritä laihduttaa näännyttämällä tai muuten vain todella tiukalla ruokavaliolla. 

Valmennus ei alkanut kovin hyvin ja ensimmäisen viikon vain ahmin, mutta sen jälkeen olen saanut sellaisen otteen tästä hommasta, että valmentajani on itse asiassa tehnyt etenkin tällä viikolla minusta malliesimerkkiä siitä, millaisia tuloksia ja positiivisia kokemuksia hänen valmennuksessa saadaan. Olen ollut sekä hämilläni että kiitollinen tästä erityishuomiosta ja se tuo hyvällä tavalla minusta esiin henkilön, joka haluaa olla täydellinen esimerkki. Jos valmentajani näkee minussa potentiaalisen mainoskasvon niin haluan tehdä tämän oikeasti kunnolla!

Eilinen kehonkoostumusmittaus yllätti minut totaalisesti ja havahduin myös siihen, että onhan minulta oikeasti myös lähtenyt kiloja sen jälkeen, kun palasin bloggailemaan! Jotenkin tuo 58 kilossa jumittaminen on saanut minut unohtamaan sen, että vielä hetki sitten kuutosella alkava paino oli minun normaalini. Eli tässä huhti-toukokuussa saadut tulokset:

	22.4.	1.6.
paino	61,2 kg	57,9 kg
rasva%	24,7%	23,5%

Lisäksi tajusin, että olen tänä vuonna laihtunut korkeimmasta painostani (67 kg) melkein kymmenen kiloa!! Enkä muista, milloin rasvaprosenttini olisi viimeksi ollut näin alhainen kuin mitä se on nyt tai edes milloin rasvaprosenttini olisi oikeasti laskenut noin radikaalisti! Viimeistään tämä on laittanut miettimään sitä, miten paljon olen polkenut kehotavoitteiden suhteen paikoillani ihan vain sen takia, että olen itsepäisesti yrittänyt RT4:ta niin pitkään... 

Selvästi kehoni reagoi paljon paremmin ihan tavalliseen vegaaniin/kasvisruokavalioon, sillä aiemmin saamani rasvaprosentin pudotukset ovat olleet kaikista yrityksistäni huolimatta vain desimaaleja eikä kokonainen yksi prosentti niin kuin tällä kertaa. Mutta toki en voi syyttää vain RT:ta, sillä olenhan ollut blogini aikana muunkinlaisilla ruokavalioilla ja silti en ole saanut tällaisia tuloksia. Olen siis ehdottomasti enemmän kuin kiitollinen ja myös innoissaan siitä, mihin tulen vielä tämän valmennuksen aikana pääsemään!

Kuitenkin tuo aiemmin mainitsemani outo ahdistus tästä uudenlaisesta elämisestä piinasi alkuviikosta ja aloin jopa taas kaivaa esiin vanhoja laihdutusblogeja yrittäen saada niillä triggeröityä itseni. En onneksi kuitenkaan ehtinyt lukea noita blogeja ja uppoutua taas tuohon maailmaan liiaksi, sillä...

Kuva on omani

Kuukauden lomani Italiaan varmistui viimeinkin!! Ja miten paljon tämä motivoikaan minua antamaan nyt kaikkeni töissä, jotta voin sitten hyvällä omallatunnolla unohtaa kaikki työhuolet ja keskittyä elämään, kun lentokoneeni irtoaa Helsinki-Vantaan kentältä 22. heinäkuuta! Olen niin super innoissani tästä ja niin on myös sukuni. Ilmoitin saapumisestani vain nonnalle ja muutamien minuuttien päästä tästä aloin jo saada sukulaisilta kysymyksiä siitä tarvitsenko kyydin Roomasta, tarvitsenko paikan, missä asua, haluanko käyttööni Vespan tai pyörän... 

Enää 49 päivää ja tällä kertaa sukulaiseni tulevat oikeasti näkemään tasapainoisemman ja myös timmimmän version minusta. Sen version, jota olen koko blogini ajan yrittänyt väkisin puskea esiin, mutta joka on aina epäonnistunut syystä tai toisesta. Mutta ei enää... Nyt olen jotain niin paljon uutta ja enemmän kuin koskaan aikaisemmin. 

Lisäksi perjantaina tapasin erään miehen ja vihdoinkin sain kaiken sen, mistä olen unelmoinut jo pitkään. Hän oli rauhallinen ja siinä rauhallisuudessaan jotenkin syvemmällä ja lähempänä kuin kukaan muu tänä keväänä tapaamani mies. Hänen hikinen karvainen rintakehänsä ja selkänsä sekä treenattu vartalonsa tekivät oloni naisellisemmaksi kuin miltä minusta on ikinä tuntunut. Tuo kokemus tuntui pisteeltä sille kaikelle, jossa olen ollut tänä keväänä. Lopulta huonolle seksille, lopulta sille, etten saa sitä, mitä minulle on luvattu...

Kesäkuuhun lähden siis sekä kirjaimellisesti että henkisesti kevyempänä kuin millainen olen kertaakaan aiemmin tänä vuonna ollut. Iso musta pilvi on kadonnut päältäni, olen positiivinen, luottavainen, rauhallinen, onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Eikä tämä tyytyväisyys tarkoita sitä, etten edelleen tavoittele muutosta elämääni, mutta se tarkoittaa sitä, että minun ei tarvitse elää vain tulevaisuudelle, vaan voin elää onnellisena juuri nyt. 

Kesäkuusta tulee tähänastisen vuoden paras kuukausi. Minä vain tiedän sen.

Kolme viikkoa ilman RT4:ta

Kuva on omani

Olen nyt ollut vajaan kuukauden ilman RT4-elämäntapaa tai arkea, jossa olisin tähdännyt tuon elämäntavan saavuttamiseen ja ajattelin kirjoittaa hieman tuntemuksistani ja ajatuksistani siihen liittyen.

Kirjoitin aiemmin tarkemman postauksen siitä, mitä RT4-elämäntapa tarkoittaa ja tekstin voi lukea täältä. En käy uudestaan läpi noita peruspilareita, mutta voisin avata vielä sitä, että päädyin tuohon elämäntapaan vahingon kautta ja huomasin tuollaisen syömisen todella suuret edut eli iho parani, ruoansulatusongelmat ja ilmavaivat loppuivat kuin seinään ja kehon nestetasapaino korjaantui niin, että pystyin kokonaan lopettamaan nesteenpoistajat enkä ole enää voinut palata näihin tuon kokeilun jälkeen ilman, että kehoni on alkanut oireilemaan.

Tuosta vahingosta lähtien olenkin yrittänyt aina palata tuohon elämäntapaan uudestaan kiinni ja välillä olen siinä onnistunutkin. Kuitenkin näin jälkikäteen ajateltuna ainakin tuntuu siltä, että suurimmaksi osaksi olen feilannut enkä ole kertaakaan päässyt samalla tavalla takaisin kiinni tuohon elämäntapaan kuin 2022. 

RT4 ja yritys pyrkiä siihen on värjännyt viimeistä paria vuotta ja tuntuu, että olen pääosin elänyt kahden ääripään välissä: joko olen suorittanut RT4:ta täydellisesti tai sitten olen ahminut aivan hulluna tuplapepperonipizzaa, karkkia ja kokonaisia Aino-jäätelörasioita. Kun viime kuun alussa mietin taas, miten söisin ja urheilisin tavoitteeni saavuttaakseni, minulla vain yksinkertaisesti meni hermo. 

Halusin nollata pääni kaikesta ja kokeilla jotain uutta eli normaalien ihmisten normaalin terveellisesti elämistä ja sen takia olinkin valmis hyppäämään PT:n kanssa työskentelyyn. Miltä tämä mennyt vajaa kuukausi siis on tuntunut sekä fyysisesti että henkisesti?

 

Kuva on omani

PT:n tekemään ruokavalioon on kuulunut ihan tavallista terveellistä ruokaa ja itse aloitin ruokaohjelman noudattamalla sitä täysin orjallisesti eli tällöin söin esimerkiksi tavallista fetaa ja mozzarellaa, mutta nyt olen siirtynyt kokonaan vegaaniin versioon. Aamupalaksi on saattanut olla leipää avokaadolla ja tomaatilla, smoothie tai tuorepuuro marjoilla/hedelmillä ja maapähkinävoilla. Lounaaksi olen usein syönyt pastaa ja ennen treenejä syön välipalaksi yleensä ruisleivän hummuksella ja proteiinirahkan/-vanukkaan. Päivällinen on saattanut olla toisenlainen pasta-annos, pinaatti-kikherne-"fetajuusto"-salaatti tai täytetyt cannellonit. 

En siis tällä hetkellä syö mitenkään 100% ortorektisen puhtaaksi, mutta tästä on helppoa kustomoida ruokavaliota esimerkiksi niin, että kikherneiksi vaihdan itse liotettavat sen sijaan, että ostan suolavedessä lilluvia. Juustoja haluaisin vaihtaa itsetekemiin ja esimerkiksi halloumin olen korvannut suoraan tofulla enkä millään vegaanilla juustolla. Tällä hetkellä minulle on edelleen tärkeintä se, että en ahmi tai syö mitään erityisen epäterveellistä ja nykyinen ruokavalio on toiminut siinä todella hyvin!

Kaloreita minulla kertyy ateriasuunnitelmaani noudattaessa 1550 kalorista vajaaseen 2000 kaloriin ja olen välillä saattanut myös lisätä esim. päivällisen kylkeen jonkun pienen jälkiruoan. Ruoat ovat pääosin todella yksinkertaisia noudattaa ja lisäksi rahaa säästyy uskomattoman paljon tällaisella syömisellä! 

Kuva on omani

Minulla ei ole ollut minkäänlaisia mahaongelmia tämän PT:n ohjelman aikana paitsi silloin, jos olen itse lipsunut herkuttelemaan. Aterioiden jälkeen ei ole mahan kivuliasta turpoilua tai ilmavaivoja, mutta nesteitä kyllä kertyy kroppaan ja naamaankin silloin tällöin. Toki tässä täytyy myös huomioida liikunta, sillä treenaan tällä hetkellä aika intensiivisesti, mikä luonnollisesti kerryttää kroppaan nesteitä, joita tarvitaan lihasten korjausprosessissa.

Vaikuttaisikin siltä, että ruoansulatuselimistöni on oikeasti nyt parantunut ja itse uskon isoimmaksi syyksi RT4:n, sillä kun olin pitkän pätkän 100% tuolla ruokavaliolla ja sen jälkeen vähintään viitenä päivänä viikossa, niin maha- ja nesteongelmat eivät enää koskaan palanneet samalla tavalla takaisin. Esimerkiksi vuoden 2022 alussa en todellakaan olisi ikinä voinut syödä siten, miten syön nyt, sillä tämä ruokavalio olisi aiheuttanut aivan järjetöntä turpoilua ja raskasta oloa.

RT4-seikkailuni ei siis todellakaan ollu turha, vaan se selvästi toi ruoansulatuselimistölleni sen vaatimaa pitkäaikaista lepoa, jonka aikana se sai korjattua itsensä! Toki täytyy myös huomata, että päivästä riippuen syön edelleen todella paljon kasviksia riippuen siitä, miten koostan päivittäiset ruokani eli saan halutessani päivästäni todella kevyen syömällä aamupalaksi smoothien, lounaaksi kasviksilla ja tofulla täytetyn wrapin, välipalaksi jugurttia marjoilla ja pähkinöillä ja päivälliseksi pinaatti-kikhernesalaatin.

 

Kuva on omani

Yksi isoin totuttelua vaatinut asia on ollut annoskoot ja kuulen usein automaattisesti vieläkin raakaruokailijoiden päivittelyä pääni sisällä siitä, miten typerästi valittu ruoka-annos, kun olisin voinut syödä niin valtavan määrän luontoäidin antamaa ruokaa! Ja tottahan se on: pasta-annokseni mahtuvat hyvin 0,5l Ortex-rasioihin ja cannelloni-annokseni sisältää vain neljä täytettyä pastarullaa. Aamupalaksi syömäni puuroannos taitaa olla fyysiseltä kooltaan isoin ruoka ruokavaliossani tällä hetkellä.

Mutta oikeastaan olen pitänyt tästä tavasta syödä ja uskon, että myös tämä tukee ruoansulatuselimistöäni. Minun isoin ongelmani RT4:lla oli aina vatsalaukun todella iso levittäminen ruualla, siitäkin huolimatta, että ruoka lähti kyllä sulamaan nopeasti ja turvotus katosi samalla. Kuitenkin pitkään koin etenkin päivälliset ongelmaksi: söin todella isoja annoksia ja koska tämä ateria oli ei-raaka eli se saattoi sisältää pastaakin, kropalla oli todella suuri työ sulattaa tuo ateria.

Normaaleihin annoskokoihin siirtyminen onkin fyysisesti sujunut todella helposti, mutta henkisesti huomaan olevani usein vieläkin hämilläni. Olen myös miettinyt sitä, onko tällainen syöminen myös osittain auttanut ahmimiseen, sillä RT4-ruokavaliolla sinun täytyy oikeasti täyttää vatsasi aivan piripintaan, koska aamupala sekä lounas ja samoin joskus myös päivällinen ovat niin vähäkalorisia ruoka-aineita täynnä. 

Tämä on kuitenkin se sama tunne, joka tulee, kun ahmin, joten mietin sitä, onko RT4 tavallaan pitänyt minut jatkuvasti tottuneena ahmimisen jälkeiseen oloon ja näin ollen kynnys ahmia on ollut matalemmalla. Sen sijaan nyt en voi kuvitellakaan, että ahtaisin sisääni sellaista määrää ruokaa, mitä aiemmin ahmin ja minulle riittää aivan hyvin, että syön päivällisen kyljessä jonkun pienen lakritsipatukan. Silloinkin saatan olla jo riittävän täynnä!

Tällä hetkellä olen siis tyytyväinen tällaiseen tapaan syödä enkä ainakaan hetkeen yritä enää tavoitella RT4-elämäntapaa. Toki PT:n kanssa työskentelyäkin on vielä jäljellä hieman yli 5 kk, joten ei tässä voi alkaa sooloilla, jos ei halua heittää rahaa roskikseen. :D Ruokavalio on kuitenkin myös sellainen, että jos minun alkaa hirveästi tehdä esimerkiksi hedelmiä niin pystyn lisäämään niitä päiviini helposti ilman, että kalorimäärä nousee liian korkeaksi tavoitteitteni kannalta. 

Ja se, mitä ilman en varmasti enää koskaan osaa olla ilman on ehdottomasti välipala ennen treeniä! Aiemmin kärvistelin treenit läpi aina vähintään pienessä nälässä ja sen huomasi usein treenien tehoissa. PT:n ruokavalio ja selkeät ateriarytmit ovat olleet todella iso tekijä luomaan tasapainoa sekä arkeen että päähän ja tehoa etenkin salitreeneihin. Olen siis tällä hetkellä enemmän kuin iloinen ja tyytyväinen tämän hetkiseen syömiseeni! :)