[ Hei hei kevät, tervetuloa kesä! ]
Ja millaiseen viikkoon kevät loppuikaan. Tuntui siltä, että perjantaina koko tähänastinen vuosi sulkeutui ja minulle annettiin vihdoinkin lupa siirtyä eteenpäin.
Tiistaina koin kamalaa kehoahdistusta ja vielä perjantaina turhautti, kun painoni pysyi 58,8 kilossa. Kuitenkin tällä viikolla aloittamani uusi treeniohjelma ja se, mitä näen peilistä, on tuonut jonkinlaista rauhaa. Ja toisaalta tuo rauha on repinyt minua ahdistuksesta riekaleiksi, koska tajusin keskiviikkona, että tämä on ensimmäinen kesä vuosiin, kun en yrittämällä yritä laihduttaa näännyttämällä tai muuten vain todella tiukalla ruokavaliolla.
Valmennus ei alkanut kovin hyvin ja ensimmäisen viikon vain ahmin, mutta sen jälkeen olen saanut sellaisen otteen tästä hommasta, että valmentajani on itse asiassa tehnyt etenkin tällä viikolla minusta malliesimerkkiä siitä, millaisia tuloksia ja positiivisia kokemuksia hänen valmennuksessa saadaan. Olen ollut sekä hämilläni että kiitollinen tästä erityishuomiosta ja se tuo hyvällä tavalla minusta esiin henkilön, joka haluaa olla täydellinen esimerkki. Jos valmentajani näkee minussa potentiaalisen mainoskasvon niin haluan tehdä tämän oikeasti kunnolla!
Eilinen kehonkoostumusmittaus yllätti minut totaalisesti ja havahduin myös siihen, että onhan minulta oikeasti myös lähtenyt kiloja sen jälkeen, kun palasin bloggailemaan! Jotenkin tuo 58 kilossa jumittaminen on saanut minut unohtamaan sen, että vielä hetki sitten kuutosella alkava paino oli minun normaalini. Eli tässä huhti-toukokuussa saadut tulokset:
| 22.4. | 1.6. | |
| paino | 61,2 kg | 57,9 kg |
| rasva% | 24,7% | 23,5% |
Lisäksi tajusin, että olen tänä vuonna laihtunut korkeimmasta painostani (67 kg) melkein kymmenen kiloa!! Enkä muista, milloin rasvaprosenttini olisi viimeksi ollut näin alhainen kuin mitä se on nyt tai edes milloin rasvaprosenttini olisi oikeasti laskenut noin radikaalisti! Viimeistään tämä on laittanut miettimään sitä, miten paljon olen polkenut kehotavoitteiden suhteen paikoillani ihan vain sen takia, että olen itsepäisesti yrittänyt RT4:ta niin pitkään...
Selvästi kehoni reagoi paljon paremmin ihan tavalliseen vegaaniin/kasvisruokavalioon, sillä aiemmin saamani rasvaprosentin pudotukset ovat olleet kaikista yrityksistäni huolimatta vain desimaaleja eikä kokonainen yksi prosentti niin kuin tällä kertaa. Mutta toki en voi syyttää vain RT:ta, sillä olenhan ollut blogini aikana muunkinlaisilla ruokavalioilla ja silti en ole saanut tällaisia tuloksia. Olen siis ehdottomasti enemmän kuin kiitollinen ja myös innoissaan siitä, mihin tulen vielä tämän valmennuksen aikana pääsemään!
Kuitenkin tuo aiemmin mainitsemani outo ahdistus tästä uudenlaisesta elämisestä piinasi alkuviikosta ja aloin jopa taas kaivaa esiin vanhoja laihdutusblogeja yrittäen saada niillä triggeröityä itseni. En onneksi kuitenkaan ehtinyt lukea noita blogeja ja uppoutua taas tuohon maailmaan liiaksi, sillä...
Kuukauden lomani Italiaan varmistui viimeinkin!! Ja miten paljon tämä motivoikaan minua antamaan nyt kaikkeni töissä, jotta voin sitten hyvällä omallatunnolla unohtaa kaikki työhuolet ja keskittyä elämään, kun lentokoneeni irtoaa Helsinki-Vantaan kentältä 22. heinäkuuta! Olen niin super innoissani tästä ja niin on myös sukuni. Ilmoitin saapumisestani vain nonnalle ja muutamien minuuttien päästä tästä aloin jo saada sukulaisilta kysymyksiä siitä tarvitsenko kyydin Roomasta, tarvitsenko paikan, missä asua, haluanko käyttööni Vespan tai pyörän...
Enää 49 päivää ja tällä kertaa sukulaiseni tulevat oikeasti näkemään tasapainoisemman ja myös timmimmän version minusta. Sen version, jota olen koko blogini ajan yrittänyt väkisin puskea esiin, mutta joka on aina epäonnistunut syystä tai toisesta. Mutta ei enää... Nyt olen jotain niin paljon uutta ja enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Lisäksi perjantaina tapasin erään miehen ja vihdoinkin sain kaiken sen, mistä olen unelmoinut jo pitkään. Hän oli rauhallinen ja siinä rauhallisuudessaan jotenkin syvemmällä ja lähempänä kuin kukaan muu tänä keväänä tapaamani mies. Hänen hikinen karvainen rintakehänsä ja selkänsä sekä treenattu vartalonsa tekivät oloni naisellisemmaksi kuin miltä minusta on ikinä tuntunut. Tuo kokemus tuntui pisteeltä sille kaikelle, jossa olen ollut tänä keväänä. Lopulta huonolle seksille, lopulta sille, etten saa sitä, mitä minulle on luvattu...
Kesäkuuhun lähden siis sekä kirjaimellisesti että henkisesti kevyempänä kuin millainen olen kertaakaan aiemmin tänä vuonna ollut. Iso musta pilvi on kadonnut päältäni, olen positiivinen, luottavainen, rauhallinen, onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Eikä tämä tyytyväisyys tarkoita sitä, etten edelleen tavoittele muutosta elämääni, mutta se tarkoittaa sitä, että minun ei tarvitse elää vain tulevaisuudelle, vaan voin elää onnellisena juuri nyt.
Kesäkuusta tulee tähänastisen vuoden paras kuukausi. Minä vain tiedän sen.