Tänään alkoivat uudet työt ja olen niin uskomattoman helpottunut. Korkkasin aamulla uuden ihanan päiväkirjan. Aloitin myös raw till 4:n, mutta en aio olla yksi niistä, joka lihoaa tällä ruokavaliolla, sillä olen tehnyt tarpeeksi taustatutkimustyötä ja kokeillut eri dieettejä kehollani tietääkseni mitä teen ja mitä vältän tekemästä.

Olen jo nyt todella väsynyt tästä uudesta jännittävästä päivästä ja uuden alusta, joten alan hiljalleen valmistautua sänkyyn. Halusin kuitenkin vain nopeasti päivittää tämän, sillä olen niin innoissani elämästä! Kontrolli, vähemmän vastuuta töissä, kevät, laihtuminen, uusia jännittäviä kuviota I:n elämässä (olen niin ylpeä sinusta ♡) ja uusia jännittäviä kuvioita minun elämässäni.

Eksyneenä äärirajoilla

Kuva on netistä

Jes hyvä minä ja SGD! Syön vähän, treenaan Töölö gymillä kunnon hikitreenejä, näen ystäviä, nukun kunnon yöunia ja.... Eikun hetkinen, eihän elämä noin ole mennyt viimeisen kahden viikon aikana. 

Olen kyllä syönyt vähän, check, mutta treenannut en ole muuten kuin kävelyiden merkeissä. Ystäviä en ole jaksanut tavata enkä ole ainakaan viikkoon nukkunut ollenkaan stressin takia. Olen juossut töissä sinnetänne sekopäisenä ja yrittänyt saada tehtyä kaiken, minkä olen luvannut jo aiemmin tekeväni, mutta työmotivaation puutteessa ja ahdistuksessa en ole pitänyt lupauksiani. Ja nyt on ollut kiire, sillä tämä on viimeinen viikkoni nykyisessä työssä. Tai oikeastaan tänään tulee olemaan viimeinen päivä, sillä plussatunteja on kertynyt niin paljon, että teen tänään puolikkaan päivän ja huomenna olen saldovapaalla.

En tiedä johtuuko tämä kaikki väsymyksestä, mutta jotenkin uusi työkään ei tunnu enää helpottavalta, sillä minuun on pesiytynyt outo levottomuus, juurettomuus ja päämäärätiedottomuus. En jotenkin oikein tiedä, millaista minää haluan rakentaa ja mitkä ovat tavoitteeni tälle vuodelle. Millasia päivittäisiä rutiineita haluan, jotta saan pidettyä yllä unelmaminääni. Kaipuu ortorektisiin tapoihin on nostanut päätään ja toisaalta tuo kaipuu tuo myös hirveästi syyllisyyttä. I ei ansaitse sairasta puolisoa. Mutta enhän minä olisi sairas, vaan uskomattoman ja epäinhimillisen terve! 

 

Kuva on netistä

Katson aamuyöllä entisen Raw Alignmentin videoita ja minulle tulee kaipuu siihen kaikkeen. Ruskettunut iho, todella pieni, mutta kuitenkin treenatun näköinen keho, pitkät hiukset, vain terveellistä, vegaania ruokaa eikä mitään ylimääräistä. Yksinkertaista elämää kirkkailla väreillä ja niin mielessä kuin fyysisessä ympäristössäkin pelkästään se vähin tarvittava. Muistan, kun löysin hänen YouTube-kanavansa ensimmäistä kertaa kunnolla syksyllä 2019 ja se muutti elämäni, valehtelematta. Eivät niinkään ne uudet videot, mutta hänen vanhat askeleensa olivat niin inspiroivia ja toivat minulle aivan uudenlaisen yhteyden itseeni ja ympäröivään maailmaani enkä ole sen jälkeen enää huonoimpinakaan aikoina pystynyt palaamaan takaisin siihen, miten joskus näin kaiken.

Tuolloin kolme vuotta sitten katsoin kaikki hänen videonsa neljän vuoden ajalta ja muistan, miten palat loksahtivat paikoilleen ja löysin jotain sellaista minussa, jonka olemassaolosta en edes aiemmin tiennyt. Kävin koko asuntoni läpi ja hankkiuduin eroon kaikesta turhasta, muutin kertaheitolla unirytmini aamupainotteiseksi ja en sen jälkeen ole enää jaksanut valvoa, vaan herään mieluummin aikaisin aamusta ja katson auringon nousua. Tyhjensin vaatekaapistani kaiken turhan, maalasin muutaman oudon värisen huonekalun maanläheiseksi, jotta asuntoni tuntui yhtenäisemmältä ja rauhallisemmalta. Aloin nauttia elämän pienistä yksityiskohdista. Aloitin meditoinnin ja edistyin siinä nopein harppauksin. Aloitin salitreenaamisen ja edistyin siinäkin nopeasti. Aloin pitää itsestäni ja kodistani parempaa huolta ja tajusin yhtäkkiä, mikä minun ja I:n välillä oli tapahtumassa enkä enää pelännyt hypätä tuntemattomaan hänen kanssaan.

Se oli pelkkää tykitystä ja vuosi 2020 on edelleen tähän astisen elämäni paras vuosi. Ei, kaikki ei ollut täydellistä, mutta olin niin in the zone oman henkisen kasvuni ja laihduttamisen kanssa, että pienet huonot hetket eivät haitanneet. Mutta sitten muut ympärilläni alkoivat oireilla muutoksestani ja säikähdin. Muutuinko liikaa? Menettäisinkö kaikki vähäisetkin ystäväni? Pakkia, pakkia! Ja tuon jälkeen jäin häilymään jonnekin uuden ja vanhan minän välirajoille, ilman kunnon identiteettiä, ilman kunnon tavoitteita ja fokusta kunnes 2021 sain hetkellisesti taas tuosta kaikesta kiinni. Menettääkseni oikean minäni taas uudestaan tuon vuoden loppukesällä.

Kuva on netistä

Haluan olla taas minä. Haluan olla se universumia sädehtinyt energiapallo, mikä joskus olin. Kaikesta on tullut niin staattista enkä edes tiedä, onko minua ja I:tä olemassa ja toisaalta tiedän, että on. Tuntuu, että olen menettänyt otteeni aivan kaikkeen ja se ahdistaa eikä sen takia uusi työkään tunnu uudelta alulta, koska sisälläni loiskuu viemäriltä haiseva harmaa vesi. Joten huomenna, kun minulla on vihdoinkin aikaa hengähtää, teen kunnon suunnitelman siitä, miten minusta tulee taas se aurinko, joka joskus olin. Pyyhin kaiken tämän viime vuoden aikana kertyneen lian päältäni ja annan itseni olla oma itseni. Annan itseni muuttua laihaksi, uskallan istua tuntien ajan hiljaa eivätkä ajatukseni pelota minua, sädehdin puhtautta ja epäinhimillistä rauhaa. 

Sellainen minusta tulee. Oikea minäni, vihdoinkin. Back into Alignment.

Motivaatiota

Kuva on netistä

Hah hah, ensimmäinen päivä ei sitten mennytkaan aivan niin kuin olin toivonut ja suunnitellut, mutta en ole siitä liian ahdistuksissani, koska eilinen oli kaiken kaikkiaan aivan mahtava päivä! Palojen paikoilleen loksahtelun oikein kuuli niin kuin suurten keskitalven jäälohkareiden liikkeet aaltojen päällä. En kerro kaikkea, koska ne ovat tuttujeni ja ystävieni asioita, mutta kaksi asiaa toi itselleni aivan järjettömän motivaation. Ensinnäkin sain eilen jättää nykyisestä työstäni irtisanoutumisilmoituksen ja aloitan uudessa, ihanassa työssä 28.3.! 

Aloitin nykyisessä työssäni viime vuoden syksyllä ja aluksi olin innoissani siitäkin, sillä siirryin tutun kautta töihin tiiminvetäjäksi urheiluliikkeeseen, mutta hyvin nopeasti huomasin, että työ ei sopinut minulle ollenkaan. Olin empinyt tuota paikkaa ja apuun tulemista jo ennen kuin tein päätökseni, sillä vaikka tiedän, että minulla periaatteen tasolla onkin kaikki, mitä vaaditaan, niin tuollainen vaativa työ ei vain ole juttuni. Arvostan vapaa-aikaani niin paljon enemmän kuin nousujohteista uraa, joten tunsin hyvin nopeasti tippuneeni ahdistavaan sudenkuoppaan, jonka seinämät ja pohja olivat perheeni, ystävieni ja nyky-yhteiskunnan asettamat roolit. Roolit, joita en itselleni halua.

Toinen motivoiva asia on se, että tuttuni pääsee vihdoinkin aloittamaan miehensä kanssa yhteisen elämän kaukosuhteen sijaan ja aluksi tunsin kateutta, mutta hyvin pian tuosta tunteesta tuli eteenpäin vievä voima. Tuo uutinen vahvisti taas sitä, minkä tiedän oikeaksi suunnakseni ja se toi itselleni hassua iloista odotusta tulevaisuuteni suhteen. Kaikki tuntuu taas hieman valoisammalta.

Tänään syötynä: 503 kaloria
Poltettuna yhteensä: 2180 kaloria

Skinny girl diet

Kuva on netistä

Tein äsken suunnitelman tulevalle kuukaudelle, sillä vaikka aiemmin ajattelin, että olisin ollut SGD:llä vain muutaman viikon niin hitto vie, haluan vetää tämän täysillä! Joten aion olla tällä suunnitelmalla koko loppu kuukauden ja katsoa sitten, mihin elämä on minut kuljettanut ja miettiä, miten jatkan.

Eli kuten moni varmasti jo tietääkin niin kalorit tässä dieetissä jakautuvat seuraavasti:

Maanantai	Tiistai	Keskiviikko	Torstai	Perjantai	Lauantai	Sunnuntai
		400	500	450	650	650
400	300	400	500	450	650	700
400	300	400	450	500	650	700
400	300	450	500

Aion siis noudattaa tätä seuraavat hieman yli neljä viikkoa ja olen todella innoissani tästä! Ehkä jopa hieman liian innoissani... Mutta tässä on vain jotain todella... Nostalgista? SGD on ensimmäinen dieettini, jota olen koskaan orjallisesti seurannut ja laihduin tuolloin painoindeksistä 19,81 yhdessä kuukaudessa painoindeksiin 18,29 ja kilomäärällisesti tämä teki noin neljä kiloa. Ja nyt minulla on kaiken lisäksi paljon enemmän kiloja, joista tiristää pois kuin tuolloin, joten tästä tulee aivan mahtavaa! 

 

Kuva on netistä

Olen thinsponnut ja insponnut itseäni vanhoilla blogeilla, joita olen löytänyt täältä ja minulla on niin ikävä sitä, kun minunkin puheissani kuuluivat nelosella alkavat luvut ja se oli se normi. Että "kesäkuntoon" pääseminen tarkoitti sitä, että pudotti painoa bmi 19:stä bmiin 18,29 eli noin kolme kiloa. Minulla on niin ikävä noita aikoja, kun yli 19 painoindeksi tuntui aivan järkyttävän suurelta ja asialle piti tehdä jotain. Ja oikeasti teinkin enkä vain puhunut. Nyt minusta on tullut aikuinen ja laiska ja painoa on pudotettavissa järkyttävät 15 kg tuohon entiseen kesäkuuntoon päästäkseni. Järjettömän laiska ja "laihdutus on teineille" ja sen on loputtava. Joten tässä on ruokasuunnitelmani jokaiselle eri kaloripäivälle:

300
Aamupala: 250ml sokeritonta mustikkakeittoa, kahvi kaurajuomalla
Lounas: omena, 12 kirsikkatomaattia
Päivällinen: 4 porkkanaa, 200 g raejuustoa

400
Aamupala: 250ml sokeritonta mustikkakeittoa, 1 päärynä, kahvi kaurajuomalla
Lounas: omena, 10 kirsikkatomaattia
Päivällinen: 3 porkkanaa, 100 g raejuustoa, 100 g mansikoita

450
Aamupala: 250ml sokeritonta mustikkakeittoa, 2 riisikakkua hummuksella, kahvi kaurajuomalla
Lounas: 200 g ananasta, 10 kirsikkatomaattia
Päivällinen: 3 porkkanaa, 150 g raejuustoa, 100 g mansikoita

500
Aamupala: 250ml sokeritonta mustikkakeittoa, 1 päärynä, kahvi kaurajuomalla
Lounas: omena, 10 kirsikkatomaattia, 100 raejuustoa
Päivällinen: 3 porkkanaa, 100 g raejuustoa, 200 g mansikoita

650
Aamupala: 400 g vesimelonia, kahvi kaurajuomalla
Lounas: omena, päärynä, 20 viinirypälettä
Päivällinen: 175 g tofua, 100 g raejuustoa

700
Aamupala: 400 g vesimelonia, kahvi kaurajuomalla
Lounas: omena, päärynä, 20 viinirypälettä
Päivällinen: 175 g tofua, 100 g raejuustoa, 150 g mansikoita 

 

Kuva on netistä

Voi olla, että muuntelen tuota vielä hieman viikkojen kuluessa, mutta ainakin nyt oletettavasti kaksi ensimmäistä viikkoa mennään tällä! :) Jos jotain ihmetyttää tuo raejuusto sen sijaan, että täyttäisin mahani jollain vähäkalorisilla vihanneksilla tai muilla niin tuo on arkisin ainoa proteiinin lähteeni, joten haluan pitää sen mukana. Joka tapauksessa, ei muuta kuin huomenna heti aamusta ruokakauppaan ja let's get so fucking skinnyyyyy! ♡

Tulevaisuus ja keho

Kuva on netistä

Maaliskuu ja heräsin kaupungin katot valkoiseksi värjäävään lumisateeseen. Masentavaa. 

Olen miettinyt paljon viimeisen viikon aikana. Miettinyt tulevaisuutta, miettinyt meitä, miettinyt onko meitä, olenko valuttanut vuosia meren kuohuviin aaltoihin vain tajutakseni, ettei minulle jäänyt käsiini mitään konkreettista. Olen miettinyt laihdutusta, lukuja, dieettejä, sitä miten paljon luettavaa täällä Blogspotissa joskus oli. Mutta nyt kaikki ovat varmaankin jossain Tiktokissa tai muissa paikoissa, joissa vaivalla koostetut ajatuksesi kestävät vain hetken, kunnes app heittää katsojan algoritmeja pitkin jonkun toisen henkilön reelsiin ja kas vain, näin katsoja unohtaa sinun sanasi sekuneissa.

Olen miettinyt töitä. Sitä, miten kadun nykyiseen työhöni hakemista ja miten paljon parempaa elämäni olisi, jos olisin vain kuunnellut itseäni enkä miettinyt muita. Jos olisin sulkenut korvani muiden imarteluilta ja satunnaisilta kommenteilta. "Sä pärjäisit kyllä tässä työssä todella hyvin", "toi työ on kuin tehty sulle, pliis hae sitä", "sulla on juuri sellainen kokemus, jota me toivotaankin", "sä oot meidän selkäranka ja sulla on selkeä visio". Ja ehkä nuo kaikki sanat ovatkin totta ja minusta olisi vaikka mihin, mutta minun suurin unelmani on olla vaimo ja äiti. Pitää ensiksi miehestäni ja kodistamme huolta ja sen jälkeen miehestäni, lapsistamme ja kodistamme huolta. Sitä minä haluan kaikista eniten ja siihen olen pyrkinyt valmistautumaan.

Niin, onko meitä. Viimeisen muutaman viikon aikana lähes päivittäin jokin pieni sattumaksi tekeytynyt merkki on tuotu eteeni todisteena siitä, että en saa luovuttaa nyt. Ja olen saanut sydämelleni tarkan viestin siitä, mitä minun on vielä tehtävä, jotta asiat loksahtavat vihdoinkin lopullisesti paikoilleen: minun on annettava olla, päästettävä irti ja lopetettava yritykseni kontrolloida tätä tilannetta. Olen yrittänyt miettiä ratkaisuja, käännellä tilanteiden ja mahdollisuuksien palasia ja asettaa niitä paikoilleen. Välillä suorastaan runnonut niitä paikoilleen. Olen itse päättänyt päivämääriä ja ajautunut sitten ahdistukseen, kun ne eivät olekaan toteutuneet, kuten tällä viikolla, kun omien päätösteni mukaisesti minun olisi juuri tällä hetkellä pitänyt olla aivan toisessa maassa neljän seinän sisällä karanteenissa ja lauantaina karanteenini päättyisi.

 

Kuva on netistä

Mutta ei, tässä minä olen lumista Helsinkiä tuijottaen. Ja edelleen kaikesta huolimatta vellon omassa itsekkäässä typeryydessäni ja kuvittelen voivani hallita kaikkia elementtejä. Kuitenkin muutama viikko sitten näin sanat, jotka laittoivat käyntiin irti päästämisen ja ne sanat ilmestyivät eteeni juuri, kun olin kävellyt tuskastuneena pitkin Töölöä ja istunut hetken aikaa jäisellä puiston penkillä Taivallahdella. 

"Sometimes God lets you be in a situation that only He can fix so that you can see that He is the One who fixes it. Rest. He's got it."

Oli tuo jumala sitten kenelle universumi, kenelle jokin määrittelemätön henkiolento, kenelle kirjoihin ja kansiin laitetun uskonnon Jumala, on päästettävä irti. Minulle irti päästäminen on näyttäytynyt unohtamisena ja luovuttamisena ja siksi olen halunnut ajatella skenaarioita ja kirjoitella kalenteriini hysteerisesti päivämääriä. Mutta eihän se niin ole vaan antautumista sille, joka ohjaa ja määrää elämästäni joka tapauksessa, vaikka olisin saanut tuuditettua itseni siihen ajatukseen, että minä määrään omasta elämästäni. Niinpä minun täytyy hengittää syvään, pidättää hengitystäni hetken ja päästää se ulos, tyhjentyä kokonaan ja samalla antaa kehoni kaatua taaksepäin ja luottaa siihen, että se voima, joka minua on kannatellut kaikki nämä vuodet ja ohjannut kulkuani, ottaa minusta kyllä kiinni.

Siihen on syynsä, miksi mielialani on ollut niin positiivinen ja hyvä ja olenkin saanut paljon palautetta työkavereiltani siitä, miten ihanaa on, kun jaksan hymyillä ja olla niin rauhallinen vaikeissakin tilanteissa. Sisälläni rauha asuu raskaana möykkynä, joka pitää jalkani maassa ja etenkin Ukrainan tilanteen eskaloituessa olen potenut välillä syyllisyyttä tästä rauhastani. Mutta se rauha on ankkurini siihen lupaukseen, joka minulle on annettu. Siihen unelmaan, jonka vain minä pystyn kantamaan. 

 

Kuva on netistä

Mutta sitten siihen, miksi te varmasti täällä edes käytte eli paino. Paino oli tänään aamulla 62 kiloa eli en ole laihtunut ollenkaan ja sen sijaan sunnuntaista on tullut 100 grammaa lisää ja viime viikon lauantaista peräti 600 grammaa. No mutta hei, ei paino aina kerro kaikkea, vaan mitat! Niin... Mutta ei niissäkään ole erityisen suurta muutosta ja joihinkin kohtiin on peräti tullut hieman lisää millimetrejä verrattuna siihen, millaiset mittani olivat muutamaa kiloa painavempana. Tämä kaikki ahdistaa, koska näen peilistä niin paljon kehitystä! Solisluuni näkyvät paremmin, vatsani on huomattavasti litteämpi, pepussa ja lantiossa näkyy "lihasviivoja" ja kaikki vaatteeni istuvat paljon paremmin. 

Miten se voi edes olla mahdollista, kun mikään ei ole muuttunut?! Miten?!? Yleensä sentään mitat kertovat muutoksesta, mutta ei tällä kertaa. 

15.2. BMI 24,3 - vatsan kapein kohta 75 cm, lantio 97 cm, reidet 58 cm
8.3. BMI 23,6 - vatsan kapein kohta 72 cm, lantio 96,5 cm, reidet 57,5 cm

Puoli senttiä pois lantiosta, mutta silti maagisesti kaikki vaatteeni istuvat paremmin ja peilistä näkyy hoikistunut minä. Mitä magiaa tämä on? Ja loppujen lopuksi kai miksi valitan, jos olenkin nyt tällaisessa maagisessa kuplassa, jossa kaikki luvut ovat todellista kokemusta vastaan. Vai olenko ainoastaan uskotellut itselleni olevani hoikempi? Mutta miksi sitten vaatteet mahtuvat vihdoinkin päälle? Onko kokemukseni tulevaisuus ja luvut nykyisyys? En tiedä, mutta laihduttamisen suhteen olo on eksynyt. 

 

Kuva on netistä

Ehkä aloitan skinny girl dietin, sillä sen avulla olen aina saanut tuloksia. Ja toisaalta tuntuu siltä, että en haluaisi lähteä sellaiseen, sillä minun pitäisi olla hänelle järjen ääni. Se, joka sanoo, että sinun kulttuurisi nuoret voivat kääntää kaiken eikä kenenkään tarvitse enää syödä päivässä vain yhtä päärynää ja broilerin filettä ollakseen laiha. Että kenenkään ei tarvitse enää rankaista kehoaan osoittaakseen olevansa yhteiskuntakelpoinen ja sitoutunut. Ja että rakas sinun täytyy syödä, sillä muistatko millaisessa masennuksen ja ahdistuksen alhossa olit ennen ja näetkö, miten paljon paremmin asiat ovat nyt, kun pidät kehostani parempaa huolta? Näetkö, miten sinusta on muotoutunut vastuuntuntoinen ja terve nuori mies, joka on niin paljon enemmän aviomies kuin se aiempi haalea versio sinusta. Se hologrammi, jonka puolesta pelkäsin ja jonka toivoin löytävän vielä oikean suunnan.

Kuitenkin minun on oikeasti saatava kiloja alaspäin, joten mietin, että sitoutuisin SGD:iin vaikka vain kahdeksi viikoksi ja arvioisin sen jälkeen tilanteen uudestaan. Onko se niin väärin, jos kuitenkin lähden siitä näkökulmasta, että en tee tätä rankaistakseni itseäni ja kehoani, vaan teen tämän, jotta voisin palata siihen itsevarmaan ja huolettomaan minään, joka joskus olin? Onko väärin, että lähden nyt matkaan suoraan 120 km/h vauhdilla, koska olen jo tuhlannut niin pitkän aikaa lihomiselle ja sen jälkeen tämän ylimääräisen painon ylläpidolle? Onko väärin, että sitten, kun asiat lähtevät yhtäkkiä vyörymään eteenpäin niin en pelkää kosketuksesi alla tai yritä piilottaa mahaani tai leukaani?