Paluu ortoreksiaan - osa 1

Kuva on netistä

Tämä pääsiäinen oli outo ja ristiriitainen. Oli kuin minussa olisi asunut kaksi ihmistä samaan aikaan ja näin filmiltä vanhan minäni palasia samaan aikaan nauttien uuden minän järkevyydestä. Torstaina töiden jälkeen söin terveellisen päivällisen ja menin ajoissa nukkumaan, joten heräsin perjantaihin täynnä energiaa ja iloa. Siivosin, pyykkäsin, kävin kahden tunnin kävelyllä, tein tanssitreenin kotona ja söin taas terveellisesti. Tiskatessani päivällisen jälkiä katselin ulos ikkunasta aurinkoista taivasta ja mietin, miten erilainen olenkaan verrattuna edellisten vuosien pääsiäisiin, jolloin olin joko umpijurrissa tai ahmin neljä päivää putkeen. 

Lauantaina kuitenkin join, join, join, join.... Nooh, tuli myös tanssittua, mutta tulin kotiin vasta neljältä aamuyöstä ja uskotteko, kun sanon, että tuo lauantai tuntuu edelleen ympäri kehoa? Ylävatsani on aivan täynnä vettä, kasvot niin turvonneet, että en jaksa kunnolla pitää silmiä auki ja tätäkin tekstiä kirjoitan silmät puoliksi kiinni. Minua itkettää ja suoraan sanottuna vituttaa tämä huono olo. En tiedä mitä tekisin, jos työpaikallani ei olisi maskisuositusta, koska en oikeasti kehtaisi mennä töihin tämän näköisenä enkä varmaankaan edes mahdu niihin kahteen housupariin, jotka ovat ne ainoat housut, joihin olen mahtunut. Sentään kaksi parillista ok housuja verrattuna siihen, että yksikään pari ei mahtunut päälleni pari kuukautta sitten, mutta silti. Minulla on vaatteita vaikka miten paljon, mutta en vain mahdu niihin.

Joka tapauksessa olo on aivan sietämätön ja tuntuu siltä, että tuo lauantai vei pohjan kaikelta vaikka sunnuntaina muutama ystäväni tuli luokseni brunssille ja katsoimme leffoja ja eilen kävin kahvilla parin muun ystävän kanssa. Mutta se morkkis ja fyysinen väsymys, mikä noissakin hetkissä on ollut taustalla, pilaa kaiken. Ja tälle on oikeasti vittu nyt tultava loppu, en jaksa enää!

 

Kuva on netistä

Joten tästä johtuu tämän tekstin otsikko: paluu ortoreksiaan - osa 1. Haluan takaisin sen kehon, mielen ja elämän, joka minulla oli. Sen elämän, kun söin tasaisesti vain terveellistä ja puhdasta ruokaa: aamupala, kevyt lounas ja hieman raskaampi päivällinen. Sen elämän, kun treenasin joka ikinen päivä: 15 minuutin HIIT, lenkki, tanssitreeni kotona, ryhmätunti salilla, painojen nostelua, pitkiä kävelylenkkejä, joogaa... Sen elämän, kun en juonut lähes ollenkaan mistä johtuen sain peräti oikeasti levättyä viikonloppuisin ja sain aloitettua viikkoni energisenä, rentoutuneena ja levänneenä. Sen elämän, kun minun ei edes tarvinnut käyttää meikkiä, koska ihoni oli niin kuulas ja kaunis. Kun pystyin valitsemaan vaatekaapistani mitä tahansa ja se solahti täydellisesti ylleni.

Otin äsken muutaman kuvan kehoni tämän hetkisestä tilanteesta ja suru on ensimmäinen sana, joka tulee mieleen. Suru siitä, millainen elämäntapa on normalisoitu länsimaisessa kulttuurissa ja se, mihin tuollainen elämäntapa johtaa. En kehtaa laittaa kuvia tänne vielä, mutta lupaan, että lauantaina laitan, sillä aion olla nyt noin 1000 kalorilla per päivä, kunnes pääsen takaisin siihen, missä olin viime viikon alussa. Silti kaikesta ahdistuksesta ja vitutuksesta huolimatta olen todella kiitollinen pääsiäisestä: se todellakin näytti minulle suunnan, jota lähteä rohkeasti kulkemaan! Ne hetket, jolloin oikea minäni oli valloillaan, olivat niin täydellisiä. 

Enkä enää edes pelkää sitä, mitä ystäväni saattavat ajatella, sillä en halua tuhlata aikaani enää kännisekoilemiseen, vaan haluan elää aktiivista elämää I:n kanssa. Minä oikeasti jään jälkeen, jos jatkan sillä samalla linjalla, jolla olin viime vuoden syksyn ja tämän vuoden alun enkä saa antaa sen tapahtua. Sunnuntaina katsoin samean verhon läpi hänen elämän iloaan ja onneaan samalla, kun itse hukuin huonoihin valintoihini. En ole yhtään se ihminen, johon hän tutustui ja ihastui enkä itsekään enää tunnista itseäni.

Siispä.... Osa 1 heittää pois kaiken eläinperäisen moskan ja tuo tilalle kasviksia, hedelmiä, tofun ja seitanin. Osa 1 tuo liikunnan jokaiseen päivään. Osa 1 heittää pois jatkuvan somen skrollaamisen, joka vain syövyttää aivoja ja myös väsyttää minua ja sen sijaan tuo takaisin aamumeditaatiot ja ajatusten kirjoittamisen ylös. Osa 1 näyttää ison keskisormen alkoholille ja sanoo tervetuloa takaisin oikeasti rentouttaville viikonlopuille. Osa 1 tuo myös takaisin ne tarpeelliset aseet, jotka tarvitsen eli ensimmäisenä sen, että aina, kun itse syön terveellistä, ravitsevaa lounastani, katson YouTubesta esimerkiksi Hungry Fat Chickin videoita. Saman tyyppisiä aseita on useita ja tulen tämän projektin aikana kirjoittamaan niistä enemmän!

Nyt pakko pestä kasvot ja yrittää jotenkin selvitä tästä päivästä... Olisipa kello jo kolme...

Virheistä oppien

Kuva on netistä

Viime viikolla laihdutus sujui hyvin: suurimman osan ajasta söin vain aamupalan ja seuraavan kerran päivällisen. Housut alkoivat loppuviikosta tuntua todella löysiltä, mikä on ihme ottaen huomioon, että viime kuun alussa en edes saanut niitä kiinni ilman naruviritelmiä! Huomasin kuitenkin, että töiden jälkeen ei riittänyt energiaa urheilemiseen, kun peruskulutuksen jälkeen jääneet kalorit olivat joka päivältä reilusti yli -1000 kaloria, joten tämän osalta täytyy tällä viikolla hieman parantaa.

Viikonloppuna olin onnellinen ja lauantaina kävinkin lähes kolmen tunnin kävelyllä kauniissa kevätsäässä. Kuitenkin jokin outo "no kyllä mä voin tänään herkutella, niin ku joskus kesäisin, kun oon ollut laiha ja silti herkutellut sunnuntaisin!" pakkomielle otti musta vallan kävelyn lopulla ja kävinkin klassisen ruokakauppareissun: ranskanperunoita, vegaania majoneesia, sipulirenkaita, kaksi karkkipussia, nachoja ja Ben&Jerry's purnukka. 

Sanomattakin selvää, että sunnuntaihin heräsin turvonneena ja koko eilisen päivän huomasin oudon ilmiön: jos pysähdyin hetkeksikään hiljaisuuteen enkä tehnyt mitään, aloin saman tien itkemään lohdutonta itkua. Tuo itku toi välillä hengenahdistusta ja loppujen lopuksi luulen, että pelkästään tuo noin vahva reaktio oli se, minkä takia itkin - en edes tiedä varmasti.

 

Kuva on netistä

Eilinenkin oli oikeasti mukava päivä: kävin parin tunnin kävelyllä, shoppailin hieman Ruohonjuuressa, puunasin asunnon lattiasta kattoon, pesin pyykit ja rentouduin. Ja silti illalla, kun istuin sänkyni reunalla ja annoin vain itseni olla, tuo sama lohduton itku pirskahteli esiin kunnes en voinut enää hillitä sitä. Tänään heti aamusta on edelleen tuntunut oudolta ja jotenkin emotionaalisesti ja henkisesti rikkoutuneelta. 

En keksi muuta syytä tuohon eilisen purkautumiseen kuin tuo lauantainen mättö ja se, miten vahvasti tuollainen on ideaaliminääni vastaan sekä se, että I on tällä hetkellä niin iloinen ja elämää täynnä, että lauantainen ruokasekoilu toi (taas...) esiin sen, että ehkä minä olenkin se sairaampi osapuoli ja ehkä I:n vain kannattaisi pysyä minusta erossa. Jotenkin tuollaista järjetöntä herkuttelua ei osaa ajatella samalla tavalla kuin jos joku muu pakottaisi itsensä olemaan pari päivää syömättä. Eihän tuokaan ole hyvä asia, mutta siihen osaa suhtautua niin. Mättöihin ei, koska herkuttelu on normalisoitu länsimaisessa yhteiskunnassa niin vahvasti "perus" viikonlopuksi. 

Kasaan siis itseni taas uudelleen ja lähden tähän viikkoon sillä toteamuksella, että you live and learn eikä tuollainen viikonloppumättöily vain ole osa uutta minua. Minun on päästettävä tuosta identiteetistä irti, sillä se ei tuo mitään hyvää elämääni ja vain hidastaa minua.

Happy

Kuva on omani

Eilen juhlin ensimmäistä viikkoani uudessa työpaikassa muutaman tyttökaverin kanssa Clarionin Skyroomissa. Ihastelimme keväistä taivasta ja Helsingin kattoja, kunnes siirryimme kaupan kautta jatkamaan punaviini-iltamaa yhden porukan tytön luokse. Tänään lasillisia laskeskellessani totesin, että tuli juotua melkein litra punaviiniä, mutta ilta oli ihana, rentouttava ja nukahdin jo yhdeksän aikoihin. Tänään heräsin kuuden aikoihin levänneenä, mutta hieman turvonneena ja totesin, että alkoholi ei vain oikeasti ole juttuni, vaikka eilinen olikin kaikella tapaa kaunis ilta ja oli ihanaa olla seitinohuissa ja ihastella Helsingin maisemia. Tuntui siltä kuin olisi ollut kesä ja ei - ei sellainen kuin viime vuoden kesä oli. Vaan sellainen oikea kesä, jolloin ei ole räkäkännissä, vaan pienissä, rentoutuneena ja rauhallisena. Sellainen kesä, jolloin joka päivälle saa valita itse tekemisensä ja menemisensä eikä tuota rajoita darra tai muuten vain huono ja negatiivinen olo.

Paino on tippunut viime viikon sunnuntaista 1,7 kiloa ja painoindeksi on näin ollen myöskin tipahtanut 22,6:sta 21,9:sään. Ei ideaalia vieläkään, mutta olo on niin paljon helpompi nykyisin! Tällä viikolla en ole syönyt kovin paljoakaan päivällä eli olen syönyt pääosin kaksi kertaa päivässä: aamupalan (yleensä hedelmiä) ja iltapalan (pääosin joku vegaani valmisruoka). Sain edellisestä työpaikastani 200 euron stipendin, jonka ajattelin käyttää puoliksi Raw till 4-ekirjaan ja puoliksi johonkin verkkovalmennukseen tai vaihtoehtoisesti jonkinlaiseen kokonaiseen terveydentilan selvittämiseen. Täytyy vielä miettiä.

Tänään myönnän, että en ole aloittanut päivääni RT4-dieetin mukaan, sillä eilinen punaviini teki aamulla oloni sellaiseksi, että kaipasin heti aamupalalla jotain suolaista. Kaupassa ollessa tunsin vanhaa, tuttua levottomuutta: niin paljon kaikkea uutta on tapahtunut, että minun teki mieli jotain tuttua ja turvallista. Niinpä otinkin aamupalaksi Makulan kana-ceasarsalaatin, sillä tänä keväänä ceasarsalaatista tuli viikonlopun aamupalani, joten se tuntui tutulta. Jälkiruuaksi söin Alpron kreikkalaista jugurttia mansikoilla, pensasmustikoilla ja mulperimarjoilla.

Huomaan, että maaliskuun aikana himoni epäterveelliseen ruokaan on laskenut todella radikaalisti, mikä ei liene ole ihmekään, sillä suoliston bakteerikanta uusiutuu noin parin viikon välein ja suolisto voi jäädä koukkuun epäterveellisen ruuan (eli roskan) kemikaaleihin. Suolistohan on kuin toiset aivot, joten ei ihme, että roskaan on niin helppoa jäädä koukkuun. Niinpä huomaan itsessäni hyvin vahvasti tuon bakteerikannan uusiutumisen, kunhan vain maltan pitää itseni erossa herkuista tarpeeksi pitkän ajan. Toki olen aina välillä syönyt jotain hieman epäterveempää, mutta se on ollut vain se yksi kerta ja seuraavana päivänä olen taas palannut takaisin terveelliseen ruokaan.

Haluankin tänään tehdä jonkun ihanan terveellisen lämpimän ruuan ja rentoutua ilman alkoholia. Vaihdan kasveilleni mullat, siivoan parveketta hieman lisää nyt, kun olen saanut kevätkukat sinne, pyykkään, käyn monen tunnin kävelyllä ja aloitan vihdoinkin Suurin pudottaja Suomen katsomisen. Paljon ihanaa tekemistä tähän keväiseen lauantaihin ♡ Tänään aamumeditaation aikana myönnän hieman itkeneeni, koska olen niin helpottunut siitä, että minun lähes puoli vuotta kestänyt todella vaikea elämänvaiheeni on vihdoinkin ohi. Minuun on palannut taas se sama "mikä tahansa on mahdollista", mikä minussa on aina ollut ja mistä olen saanut todella paljon positiivista palautetta minne ikinä olenkin mennyt. 

Olen taas oma itseni ja nyt haluan laittaa tuulemaan! Laihdun, laihdun, laihdun... Minusta tulee vihdoinkin taas se superihminen, jonka menetin aiemmin.

♡

Ps. Nyt, kun minulla on taas energiaa ja intoa lukea terveyteen ja ravintoon liittyviä kirjoja, niin olen palannut lukemaan alla olevaa kirjaa ja aion kirjoittaa siitä tärkeimpiä pointteja tänne blogiini! :)