Ajatuksia ukkoskuuron keskeltä

Kuva on omani

Heräsin tänään aivan kamalaan oloon: kasvot olivat niin turvonneet, että silmät eivät pysyneet auki ja muutenkin keho tuntui taas niin kovin vieraalta. En ole pitkään aikaan enää oikein ymmärtänyt kehoani ja jotenkin tuntuu niin hassulta, että aina, kun menetän otteeni I:hin menetän samaan aikaan otteeni kehooni ja muutenkin yhteyteni siihen johonkin, jota ei ehkä näe, mutta joka ohjailee elämäämme. Jokin virta minussa tukkeutuu ja tuntuu siltä, että tukehdun itseeni. 

Tänään kauppamatkalla mietin sitä, miksi minulla on niin vahva ja outo tarve olla jollain todella äärimmäisellä ruokavaliolla. Miksi ihan vain tavallisen terveellinen ruokavalio ei kiinnosta minua? Miksi sen täytyy aina olla jotain kiveenhakattua raakavegaaniutta, ketoa, low fat, high carb, high protein....? Miksi se ei voisi olla tasapaksun tylsästi kehoani ravitsevaa Välimeren ruokavaliota? Juttelin eilen tätini kanssa ja hän katsoi minua hämmentyneesti, otti käsistäni kiinni ja kysyi: "Rakas, miksi sinun täytyy tehdä kaikesta noin vaikeaa?" Enkä osannut vastata siihen mitään.

Sanon jo tässä, että ei, tämä ei tule olemaan mikään tekstimuodossa oleva "why I am no longer vegan" -video. :D Mutta tänään ukkoskuuron keskellä Vespalla ajellessa tulin miettineeksi paljoa. Terveys on kaiken kulmakivi ja olen iloinen siitä, miten paljon olen tehnyt taustatutkimustyötä sen suhteen, mitä minun kannattaa kehooni laittaa. Kuitenkin sen kaiken keskellä olen tainnut unohtaa, että terveys on myös mielenterveyttä ja elämästä nauttimista eikä mikään ihmekään, että kehoni oireilee, vaikka olenkin näennäisen terveellinen. 

Viime aikoina olen tuntenut outoja mahakipuja ja lisäksi nestetasapainoni on heitellyt aivan absurdilla tavalla. Olen saattanut turvota muutaman pizzapalan jäljiltä useita kiloja ja nuo kilot ja vesi ovat jääneet päälle useiksi viikoiksi, kun aiemmin viikonlopputurvotus on kadonnut yleensä päivässä tai maksimissaan parissa. Nyt kehoni palautuminen on aivan nollassa ja tuntuu siltä, että jos en nyt tee jotain täyskäännöstä, tulen oikeasti joutumaan terveyteni kanssa pulaan.

Katson ympärilläni kesämekoissa hehkuvia naisia - nuoria ja vanhempia - ja kuuntelen heidän nauruaan, katson heidän kehonkieltään. Ja sitten katseeni hakeutuu lautasiin heidän edessään: salaattia, tomaattia, kurkkua, fetajuustoa, oliiveja, tonnikalaa, sipulia, hieman täysjyväpastaa. Ja vannon, että jokaisella heistä on paremmat veriarvot kuin minulla, joka on rämpinyt suomalaisen ruokakaupan kemikaalihirviöissä ja megakokoisissa annoksissa kuitenkin muka näennäisesti yrittäen tehdä terveellisiä valintoja. 

Tuijotan haukkana, mitä muut syövät ja hyökkään ravintotietoihin kiinni heti, kun kukaan ei näe enkä edes muista, milloin olisin viimeeksi nähnyt niin vähän lisäaineita. Tämä on lähitilalta, nuo kaikki ovat itse tehtyjä, tuon teki serkkuni... Eikä kukaan ympärillä olevista sukulaisistani edes pidä tätä mitenkään outona, vaikeana tai rajoittavana tapana syödä. Tämä on vain modo di vivere, tapa elää. Kaikki, mikä voidaan tehdään itse, tehdään.

Joten ehkä voisin päästää irti itsepäisistä ajatuksistani ja tarpeestani yrittää elää jotain shokeeraavan äärimmäistä elämää. Loppujen lopuksi kai valitettavasti kyllä tasaisen terveellisesti eläminen on se shokeeraava elämäntapa, jonka moni aloittaa, mutta keskeyttää ja lihoo taas. Tähän omaan äärimmäisyyteeni liittyy toki myös I:n kulttuuri ja se, miten paljon olen halunnut oppia ja mukautua siihen. Mutta ehkä tämä on se asia, jonka osalta minun tulee olla ylpeästi eurooppalainen eikä mennä mukaan siihen muutaman ruoka-aineen vankilaan, jossa nuoret ihmiset kärsivät kunnes toivottavasti tajuavat, mitä tekevät kehoilleen ennen kuin on liian myöhäistä. 

Alkakoon siis matkani takaisin yhteyteen itseni ja kehoni kanssa ja toivottavasti samalla minustakin kuoriutuu vaivattoman hehkuva italialaiskaunotar. Tai puolikas italialaiskaunotar. Metallimusiikki on tanssi- ja/tai siivousmusiikkia eikä mikään tule tätä faktaa muuttamaan.

Food Pharmacy osa 1

Yksi harvoista mukaan lähteneistä tavaroista oli Food Pharmacy-kirja, jota olenkin nyt lueskellut ahkerasti ja ajattelin nyt postat ensimmäisen osan tästä kirjasta eli tiivistelmät ja tärkeimmät kohdat kappaleista 2-4.1! Ensimmäinen kappale oli lähinnä esittelyä, joten siitä en löytänyt mitään kovin mielenkiintoista. 4. kappale jakautuu kuuteen eri alaosaan, joka onkin loppukirja eli sen takia olen tässä tehnyt tiivistelmän vain ensimmäisestä osasta! Kirjassa käytetään hyvistä ja huonoista bakteereista vertausta Luke Skywalkeriin ja Darth Vaderiin, jos joku ihmettelee noita reseptien nimiä :D

Tästä kirjasta tuli myös monessa kohtaa mieleen eräs toinen kirja, josta saatan tulevaisuudessa tehdä myös samanlaisia tiivistelmiä, jos teitä kiinnostaa. :) Lisäksi huomautuksena, että kursivoidut osat ovat omia lisäyksiäni, jotka tulivat mieleen tekstiä lukiessa!

─────────────────────────

2. Tulehdus - kutsumaton vieras

• Krooninen tulehdustila syntyy, kun kehon immuunijärjestelmä on ylikuormittunut
• Noin 25-vuotiaasta eteenpäin keho ei enää itse tuota tulehduksia vastaan taistelevia antioksidantteja, vaan ne on saatava ravinnosta
• Geenit vaikuttavat tulehduksiin aiemmin luultua vähemmän (!!!)
  
• Tutkimus osoittaa, että monet taudit voidaan poistaa yksinkertaisesti ruokavaliomuutoksilla 

 

Katso iso kuva täältä

─────────────────────────

3. Taistelu maha-suolistokanavasta

• Terveyden perusta on hyvin toimiva suoliston mikrobibakteerikanta
• Aikuisessa on noin 1,5-1,9 kiloa bakteereja (mistä tuli itselle mieleen, että apua, mitä jos joskus painon putoaminen onkin vain bakteerien vähentymistä, koska ruokavalio on niin ravintoköyhää?! :D)
  
• Bakteereja - hyviä ja huonoja - on vähintään 10 kertaa enemmän kuin ihmisessä on soluja
• 70-80% immuunijärjestelmästä on suolistossa
• Suoliston bakteerikannan kunto vaikuttaa sairauksiin kuten diabetekseen, allergioihin, astmaan, sydän- ja verisuonitauteihin sekä joihinkin syöpiin
• Vaikuttaa myös aivoihin
• Suolisto on ihmiskehon toiset aivot ja suolistolla on myös muisti!
  
• Ihmisen painoon ja lihomiseen ei vaikuta ainoastaan liiallisen ravinnon saaminen ja liikkumattomuus eli päivittäiset plussakalorit vaan myös toimimaton suolisto ja huono bakteerikanta (eli saatat oikeasti laihtua ihan vain sillä, että hoidat suolistosi kuntoon!)
  
• Suoliston bakteerikanta osallistuu myös tunteiden säätelyyn
• Tutkimuksissa ylipainoisten henkilöiden bakteerikantaa on annettu laihoille ja tämän jälkeen myös laihat koehenkilöt ovat alkaneet lihoa (!!!)
• Hyvä asia on se, että bakteerikanta uudistuu kokonaan noin muutaman viikon välein, joten lihomiseen ja huonoihin elintapoihin "tottuneet" bakteerit uusiutuvat myös
• Oikeanlaisella ravinnolla saa katkaistua tuon lihomiseen johtavien bakteerien uusiutumisen eli uusi bakteerikanta "pitää opettaa" paremmille tavoille!
  
• Suoliston kunto linkittyy masennukseen
• Serotoniinituotannosta vain n. 5-10% sijaitsee aivoissa ja loput tulevat suolistosta (!!!)
• Suolisto on siis tärkeä tekijä myös kehon hormonitoiminnan säätelyssä
• Parhaimmillaan suolistossa on noin 100 biljoonaa ja tuhansia erilaisia hyviä bakteereja
• Oikea mittasuhde hyviä ja huonoja bakteereja olisi 1 000 000 hyvää suhteessa yksi huono bakteeri
• Nykyajan ruokatottumukset ovat kuitenkin kääntäneet nämä mittasuhteet niin, että olemme kaukana tuosta ideaalista
• Esimerkiksi raakoja vihanneksia syömällä moninkertaistat lähes välittömästi hyvää bakteerikantaa!
• Hyvät bakteerit voimistuvat ja moninkertaistuvat nopeasti, kunhan niille antaa ravintoa ja vaihtoehtoisesti kuolevat pois, jos niitä ei ruoki, jolloin bakteerikannan monipuolisuus heikkenee
  
• Ne muodostavat kalvon suolistoon ja siten estävät myrkkyjen ja muun kuonan pääsemistä verenkiertoon 

 

Katso iso kuva täältä

• Ruoka, joka sulaa jo ohutsuolessa ei ruoki paksusuolessa olevaa hyvää bakteerikantaa
• Huonoja ruokia esimerkiksi valkoinen leipä, pasta ja riisi (Huom. oletan, että kirja tarkoittaa siis myös valkoista pastaa ja riisiä)
• Ohutsuolessa sulavat ruoat myös nostavat verensokeria liian nopeasti, mikä ylikuormittaa ruoansulatuselimistöä ja etenkin maksaa sekä haimaa, jotka käsittelevät verenkierrossa olevaa ylimääräistä sokeria niin nopeasti kuin mahdollista
•  Amazonilla asuvan Yanomami-alkuperäiskansan bakteerikanta on noin 40% monipuolisempi kuin keskivertolänsimaalaisen
• Yanomamit ovat säilyttäneet tiiviisti oman kulttuurinsa ja näin ollen eivät myöskään syö yhtä haitallisesti kuin esimerkiksi länsimaissa syödään
• Tämä tuli mieleen toisesta kirjasta eli Michael Greger'n How Not To Die (jonka suomennoksen luulen olevan tämä): Geeniperimän vähäisyyden merkitys yleisiin sairauksiin on todistettu tutkimuksilla, joissa ns. "terveellisen geeniperimän" kansoista länsimaihin muuttaneiden henkilöiden terveyttä seurattiin. 
• Tällaisia kansoja ovat siis sellaiset, joiden keskuudessa on länsimaalaisiin verrattuna paljon vähemmän esimerkiksi diabetesta, syöpiä ja sydän- ja verisuonisairauksia. 
• Ne henkilöt, jotka adoptoivat länsimaalaiset ruokailutottumukset, alkoivat kärsiä aivan samoista "kansantaudeista" kuin muutkin länsimaalaiset eli heidän oma geeniperimänsä ei loppujen lopuksi muuttanut mitään.
  
• Tästäkin voi päätellä sen, miten tärkeä tekijä ruokavalio on, sen sijaan, että vain syyttää kaikesta omia geenejään!
  
• Kroonisena pidettyjen sairausten uskotaan kolmin- tai jopa nelinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä, sillä lasten ja nuorten bakteerikantaa ei ole ruokittu niin kuin pitäisi (!!!) 
• On arvioitu, että kun Ruotsissa syöpä koskettaa tällä hetkellä 1/3 ihmisistä niin tulevaisuudessa joka toinen sairastaa jonkin syövän
  
• Antibiootit eivät pelkästään tapa hyvää bakteerikantaa, vaan pahentaa huonoa tekemällä niistä täysin immuuneita antibiooteille
• Arviot kertovat, että tulevan parinkymmenen vuoden aikana ihmisiä kuolee useammin tällaisiin antibiootti-immuuneihin bakteereihin kuin esimerkiksi syöpiin
• Tutkijat ovat myös arvioineet, että mikäli antibioottien liiallista käyttöä ei varota, vuonna 2050 suurin yksittäinen kuolleisuuden syy tulee olemaan antibiootti-immuuneiden bakteerien aiheuttamat sairaudet (!!!)
  
• Eli: käytä antibiootteja vain, kun oikeasti tarvitsee ja jos sinun on pakko olla kuurilla, niin käytä probiootteja ja/tai synbiootteja kuurin aikana ja myös hetken sen jälkeen! Ruokailuihin on myös hyvä lisätä hapatettuja kasviksia.
• Epigenetiikka: tutkii DNA:n ja ympäristön linkittymistä
• Kaikkeen et voi vaikuttaa ja tiede ei kiellä geenien periytymistä, mutta tutkijat ovat viime aikoina alkaneet ymmärtää, miten suoliston bakteerikanta saattaa aktivoida tai olla aktivoimatta joitakin geenejämme
• Taas Greger'n kirjaa lainaten: Geenit ovat ne, jotka lataavat aseen, mutta elämäntapamme ovat ne, jotka painavat liipasimesta
• Epigenetiikan saralla on esimerkiksi tehnyt tutkimuksia erillään asuneista kaksosista: miksi toisella on eri sairauksia kuin toisella, kun he ovat kuitenkin perimältään yksi ja sama ihminen?
• Tutkimuksissa on todettu, että suoliston bakteerikanta on laukaissut toisella sellaisia geeniperimän tuomia sairauksia, jotka heillä kummallakin on, mutta toinen on pitänyt sairaudet kurissa ruokavaliolla
• Hyvä puoli kaikessa on se (ja myös Greger'n esiintuomat tutkimukset tukevat tätä!), että kun muutat ruokavaliosi, muutokset bakteerikannassa tapahtuvat todella nopeasti! 
• Omasta kokemuksesta sanoisin, että tässä kohtaa täytyy kuitenkin osata erottaa ns. päälle päin tuntuva hyvä olo ja kehon sisällä tapahtuvat muutokset. Eli esimerkiksi viisi päivää kasvispitoisella ruokavaliolla ei välttämättä tuo sinulle muuta kuin päänsärkyä ja väsymystä, mutta pinnan alla tapahtuu koko ajan positiivisia muutoksia, joilla on pitkäkestoisia vaikutuksia terveyteesi!
  

────────────────────────

4. Tervetuloa tulehduksia ehkäisevään keittiöön

 

4.1. Lisätyn sokerin eliminoiminen ruokavaliosta 

• Sokeria on aiemmin pidetty hyvänä asiana etenkin vanhemman sukupolven keskuudessa, sillä vielä 50-luvullakin sitä mainostettiin halvimpana mahdollisena ravintoaineena
• Kehon tulehdustilaan vaikuttavat sokerin osalta verensokeri ja verensokeria laskeva hormooni insuliini
• Sokerin syöminen laittaa meidät haluamaan sitä vieläkin enemmän → suoliston bakteerikannan muisti
• Kun sokeri päätyy ohutsuolesta verenkiertoon, haima alkaa erittää enemmän insuliinia kuin tarvitsisi ja kun kehon insuliinitaso nousee liikaa, immuunipuolustusjärjestelmä puolustautuu rajusti, mikä taas ylikuormittaa ja uuvuttaa suoliston bakteerikantaa → tulehdus
  
• Kehomme kuitenkin tarvitsevat sokeria, joten tärkeää on se, mistä sokeri tulee eli missä kohtaa suolistoa syöty sokeripitoinen ruoka sulaa!
• Kasviksista saatava glukoosi on tervein sokerin lähde, sillä se hajoaa vasta paksusuolessa, jolloin hyvä bakteerikanta saa ravintoa
• WHO:n mukaan sokeri on terveytemme suurin uhka
• WHO:n suositus on maksimissaan 6-8 teelusikallista sokeria päivässä, mutta Yhdysvalloissa syödään keskimäärin 22 teelusikallista sokeria per päivä
• Jo ennen diabetestä kehomme eivät välttämättä enää osaa hajottaa sokeria, mikä lopulta johtaakin kakkostyypin diabetekseen
• Yhtenä merkkinä tästä diabeteksen esivaiheesta on keskivartalolihavuus, mutta myös laihat henkilöt voivat kärsiä tästä tietämättään (!!!)

  

Katso iso kuva täältä

• Muutama suklaapala siellä täällä ei vielä kuitenkaan aiheuta tuhoa eli ongelmia koituu, kun tuon ylläkuvatun insuliini-kierteen laittaa tapahtumaan liian usein
• Sokeria lisätään myös sellaisiinkin ruokiin, joista et oleta sitä löytävän, esimerkiksi kinkkuun, eri leipiin ja toki myös juomiin 
• Tuo kinkku kiinnosti itseäni, joten tein nopeasti pienen etsinnän perus leivänpäällisten osalta ja enpä ole aiemmin edes tajunnut tätä! Sokerilistalla ovat Snelmannilta esimerkiksi grillattu broilerinfilee, tosi murea palvikinkku, tosi murea naudanpaisti, kunnon pekoni ja nakkeja (broileri ja naudanliha). Osassa katsomistani tuotteista oli glukoosia, mutta tästä hieman alempana lisää...
• Myös monessa suolaiselta maistuvassa kastikkeessakin on sokeria!
  
• Huomautetaan etsimään näitä toisenlaisia ilmaisuja lisätylle sokerille (osa näistä oli sellaisia, että niitä ei ollut kirjassa, mutta koska niille oli jokin toinenkin suomenkielinen sana, niin lisäsin sen listaan): isoglukoosi, maissisiirappi, glukoosi-fruktoosisiirappi, fruktoosi, hunaja, melassi, glukoosi (dingding tuohon ylläolevaan lihatutkimukseeni!), sakkaroosi, sokeriruoko, hedelmämehutiiviste, maltoosi, mallassokeri, laktoosi, agave
• Tutkimus osoittaa, että vaatii noin kuukauden, että saa rikottua sokeririippuvuuden
• Tämän oletan tarkoittavan myös siis sellaista tilannetta, että et ehkä edes tiedä olevasi riippuvainen sokerista, koska sitä on niin monessa ihan tavallisessa sokerittomalta vaikuttavassa ruoassa, kuten leikkeleissä yms.
• Tutkimuksen osoittamia apuja sokeririippuvuuden katkaisemiseen: juo kuppi vihreää teetä (tasapainottaa verensokeria), pese hampaasi, tee vihersmoothie tai syö viinirypäleitä, lähde ulos ja liiku, soita ystävällesi ja pyydä häntä muistuttamaan, miksi sinun tulee pysyä sokeripaastossa

 

Katso iso kuva täältä

• Parhaat "sokeriset" herkut ovat hedelmät ja marjat
• Hedelmäsokeri sisältää antioksidantteja ja kuituja, jotka auttavat vähentämään verenkiertoon pääsevän sokerin määrää eli vaikka se onkin sokeria, niin sen hajoamisprosessi kehossa on erilainen kuin lisätyn sokerin
• Parhaat luontaiset "makeutusaineet" ovat kuivatut viikunat, aprikoosit ja taateli
• Kirjan kirjoittajat kuitenkin huomauttavat, että näiden "makeutusaineiden" käyttäminen lisätyn sokerin sijasta ei aluksi auttanut sokerikierteen katkaisemisessa vaan nuokin triggeröivät. Eli kirjan kirjoittajien täytyi pitää hieman pidempi detox ennen kuin tilanne normalisoitui. 
• Lisää ruokiisi tulehduksia laskevia ja verensokeria laskevia mausteita kuten kardemummaa, raakakaakaota ja kanelia ja lisäksi käytä kookosöljyä, sillä hyvät rasvat auttavat myös pitämään verensokerin tarpeeksi alhaisena
  
• Herkuttelusuosituksiksi on myös nostettu pakastettu "vihreä" (eli raaka) banaani, joka on upotettu tummaan suklaaseen (85% kaakaota tai enemmän), pähkinät ja kookoslastut, siemennäkkileipä (kannattaa varmasti tehdä itse!), kaalisipsit, marjoista, banaanista, kookoskermasta ja tulehdusta ehkäisevistä mausteista tehty jäätelö, pakastetut viinirypäleet (tätä täytyy kyllä kokeilla!)

 

Katso iso kuva täältä

 ────────────────────────

Food Pharmacy's Favorites tähän asti kirjaa

1. Kurkuma - yksi monista tulehduksia poistavista yrteistä. Tulehduksia voi yrittää poistaa lääkkeillä, mutta lääkkeissä on aina mahdollisuus sivuvaikutuksiin eli elintavat ovat paras tapa hallita tulehduksia!
2. Syntbiootit eli probiootin (esim. maitohappobakteeritabletti) ja kuidun yhdistelmä. Kuitu auttaa probioottien pääsyä perille asti ja lopulta kuidusta myös tulee maitohappobakteerien ruokaa eli ne voimistuvat ja moninkertaistuvat.
3. Neilikka - erittäin tehokas (kirjan mukaan maailman vahvin :D) antioksidantti! Kannattaa murskata ja laittaa esimerkiksi smoothieeseen, keittoihin, kahviin tai teehen.  
4. Vihreät/raa'at banaanit - kirjan mukaan banaani on yksi hedelmistä, joka muuttuu pääasiassa ei kovin terveelliseksi sokeriksi kypsyessään, mutta raakana on se on pääasiassa kuitua. Lisäksi raa'oissa banaaneissa on paljon pektiiniä, joka on "paratiisi suolistobakteereille". Muista kuitenkin valita luomubanaanit, joissa ei ole tuholaistorjunta-aineita! 
• Itse olen lukenut hieman erilaisia tutkimuksia banaaneiden osalta ja lisäksi joillekin ei mahaongelmien tai refluksian takia sovi raaka banaani. Joten itse aion jatkaa tylsällä puolikypsällä linjallani :D

 

  ────────────────────────

Toivottavasti tässä tuli jotain uutta jollekin tai jos ei uutta niin ainakin laittoi jälleen miettimään sitä, mitä me oikein kehoihimme tungemme! Oikeasti tällaisten tieteeseen perustuvien kirjojen lukeminen vaan tuo aina mieleen sen, että miksi ortoreksia on edes sairaus... Eikö meidän pitäisi jo vuonna 2022 tietää, mikä edistää terveyttä ja mikä ei?

Saluti dall'Italia!

[ Terveisiä Italiasta! ]

Kuva on omani

Edellinen tekstini oli aika niukka sen suhteen, mitä mielessäni myllersi, sillä yritin tiivistää tapahtuneita muutoksia niin paljon kuin mahdollista. Tunti sen jälkeen, kun olin julkaissut edellisen kirjoitukseni jotenkin kyllästyin kaikkeen ja puoli tuntia siitä asiat vain ratkesivat. Ja nyt minusta tuntuu niin tyhmältä, että olin yrittämällä yrittänyt saada asioita toimivaan oikein ja asetellut palasia sokeana ja ärsyyntyneenä paikoilleen, vaikka se ei koskaan ollut tehtäväni. Olisi vain pitänyt päästää lopullisesti irti niin kaikki olisi järjestynyt puolestani.

Perjantaiaamuna heräsin neljältä täynnä kuplivaa energiaa ja jännitystä tulevasta viikonlopusta, mutta kaikesta kuplinnasta huolimatta kaikessa tekemisessäni oli koko päivän järkähtämätön rauha. En sekoillut ympäri asuntoa, en tiputellut tavaroita lattian kauniille vaaleaksi maalatulle rustiikkipuulattialle enkä ollut päivän aikana myöhässä yhdestäkään tärkeästä hetkestä. Olin kuin asvaltin läpi hitaasti, mutta päämäärätietoisesti työntyvä kevään pieni kukka. Töissä tein hymyillen viimeistä työvuoroani ja tein kaiken juuri sillä korkealla työmoraalilla, joka on minulle niin valitettavan tavallista. Vaikka eihän minun olisi tarvinnut stressata mistään. "Minä lennän huomenaamuna vihdoinkin sukulaisteni luo Keski-Italiaan enkä tiedä milloin palaan Helsinkiin!"

Töiden jälkeen tulin kotiin valkoisena hohtaneeseen asuntooni, heitin ei-ehkä-maailman-terveellisimmän valmisruoan mikroon ja istuuduin sängylleni odottamaan hetkeä, kun mikron kilahdus rikkoisi tasaisen huminan. Mahassa oli perhosia, varpaita kipristeli ja nonna soitti jo toistamiseen hössöttäen kaikkea niin kuin italialaiset isoäidit tekevät, kun heidän ensimmäinen lapsenlapsensa on tulossa kaikkien erossa vietettyjen vuosien jälkeen pidemmäksi aikaa kylään. Niin, miten kauan minä aion viipyä? En edes tiedä ja se on niin kutkuttavan jännittäv.... *bling!* Ruokani on valmis.

Lauantaihin heräsin edelleen samassa järkähtämättömyydessä, jossa olin kulkenut läpi koko perjantain. Aivan kuin päälläni olisi ollut paksu arvovaltaani korottava viitta, joka ajoi kaikki esteet pois tieltäni. Kello kuudelta katsoin vielä kerran pientä uneliasta asuntoani, hymyilin ja avasin ulko-oven. Kävin tiputtamassa avaimeni äitini postiluukusta ja suuntasin sitten matkani kohti Helsinki-Vantaata. Junan ikkunassa juokseva maisema näyttäytyi minulle retrofiltterin läpi, hymyilin tyhmänä koko matkan ja kuuntelin kaikkia niitä lauluja, joita ajattelin, että vielä joskus haluan kuunnella, kun repäisen ja lähden. Ja niinhän minä juuri tein.

 

Kuva on omani

Elossa jälleen. Se on se, miltä tämä viikonloppu on tuntunut, vaikka uupunut toki olenkin: eilen vastassa odotti koko suku ja muutama muukin siihen päälle. Mutta kyllä jopa minäkin itkin. Itkin kaikkea: vapautta, onnea, iloa, helpotusta, sukulaisten tuttuja kasvoja, uutta mahdollisuutta, jälleennäkemistä, kymmeniä suuria halauksia ja rutistuksia, ihmisten vilpittömyyttä... Tänään aamulla olen kotiutunut omaan asuntooni, joka on kuin Töölön asuntoni ällöromanttinen ja taiteellista kirjallisuutta ahmiva eurooppalainen pikkusisko ja voi, miten viihdynkään täällä! 

Ensi viikolla, kun saan vespan käyttööni, kulkeminen helpottuu enkä ole enää muiden varassa kauppareissujen osalta, sillä haluan hypätä kunnolla raw till 4 -ruokavalioon ja sitä varten tarvitsen isomman supermarketin antimia. Kavahdan kauhusta jokaisen raatolihaisen lihaputiikin näyteikkunasta ja joku voisi kai sanoa, että en todellakaan sovi tänne lihan ja maidon maahan, mutta tiedän, että minulle kyllä löytyy paikkani.

Joten tässä olen. Aivan loputtoman väsyneenä ja suuntaan varmaankin jo pian sänkyyn lueskelemaan ja nukahdan reilusti ennen kahdeksaa. Ulkona on lähes 30-astetta ja kauempaa kuuluu kahviloiden kaduille tuomaa puheensorinaa ja naurua. Lattia narahtaa aina samoista kohdista, kun tassuttelen kylpyhuoneeseen tai keittiönurkkaani. Miten voikaan tuntua näin upealta olla elossa? 

Ja miten upealta tuntuukaan, kun vihdoinkin pääsen laihtumaan tavoitepainooni! Sillä otin mukaan yhden mekon, tavoitemekon, johon en ole mahtunut enää edes viime vuonna. Edellisen kerran se liukui solakan kehoni ylle vuoden 2021 kesällä, mutta sen jälkeen on tapahtunut liikaa likaista ja tahmeaa. 

Tästä tulee jotain niin kaunista ja unohtumatonta ja olen pakahtua tähän kaikkeen.

Il ritorno

Olen laihtunut kuukaudessa lähes seitsemän kiloa, mutta olen saattanut menettää I:n lopullisesti. En laihduttamisen takia vaan sen takia, että me vain olemme erkaantuneet. Täytän hiljaisuutta videoilla ja musiikilla, kun käyn kävelyllä kuuntelen kauhutarinoita tai beauty-draamaa enkä keskity olemaan tässä ja nyt. 

Ennen maailma oli niin täynnä merkkejä siitä, mihin suuntaan mennä. Ennen koin niitä tunteita, joita sinäkin tunsit juuri sillä hetkellä ja meillä oli telepatinen yhteys, jota kukaan ei varmasti uskoisi, vaikka yrittäisin näyttää todisteitakin siitä. Nyt olen haalea, lähes läpinäkyvä haamu, jolla ei enää ole kosketusta kaikkiin niihin tämän maailman näkymättömiin kerroksiin, joihin aiemmin sukeltelin ongelmitta. Keskityin aiemmin pieniin asioihin: saatoin tuijottaa tunnin ajan lintuja asuntoni ikkunasta tai istua lotusasennossa puoli tuntia putkeen syvää hengitellen ja hiljaisuutta hivellen. Ja tuo puolituntinen tuntui aivan kuin elämäniloa täynnä hyppineeltä viideltä minuutilta.

Tunsin joskus sinut, mutta nyt olet kadonnut. Vai katosinko minä? Yrititkö sinä jatkuvasti tavoitella minua, mutta minä en näennäisen kiireeni keskeltä ehtinyt huomaamaan sinua? Luulitko, että minun hiljaisuuteni tarkoitti sitä, että en halua sinua enää sen sijaan, että luulin sinun vaienneen, koska et halunnut minua enää?

Olen rikki ja silti kevät on kaunis, Helsinki on kaunis ja niin kauan kuin hengitän on toivoa. Mutta jos minulla ei ole sinua, minulla ei ole mitään. Minä laihdutankin takiasi. Kärsin nälästä ja huimauksesta, mutta haluan olla niin pieni kuin mahdollista, jos joskus pääsen katseesi ja käsiesi alle. Päästäthän minut vielä?

Ortoreksia... Niin, suurimmaksi osaksi se on onnistunutkin ja olen palannut niihin tapoihin, joissa näennäisesti annan itselleni perjantaina luvan ostaa jotain pientä herkkua kuten fetajuustopasteijan tai suklaapatukan. Mutta sitten pyörin hyllyjen välissä ikuisuuden ja mukaani lähteekin vain salaattitarvikkeet. Olen tästä kuitenkin kai oikeasti aika helpottunut, sillä ahmimismörkö - se tahmeaa rasvaa tihkuva hirviö - on jotain, mitä en halua enää elämääni. 

Back into Alignment. Minun on taas tultava itsekseni. En ole valmis elämään ilman I:tä. Olen tehnyt niin paljon muutoksia elämääni, jotta voisimme joskus olla yhdessä ja minä tiedän, että se on polkuni. Olen kuitenkin sadan ja yhden tekosyyn varjolla antanut ison osan elämääni luisua johonkin, mikä ei ole minun nimelläni koristeltua. Tämän kaiken tajusin eilen, kun kuukausien tauon jälkeen joogasin auringon kimallellessa asunnossani ja muistin, millainen joskus olin. Ja tuo yhtäkkinen tarve joogata... Sellainen intuitio minulla joskus oli jokaisena hetkenä. Jokaisena sellaisena hetkenä, jonka nyt täytän sosiaalisen median roskalla ja turrutan itseni.

En tiedä lukeeko tätä blogia enää kukaan, mutta täällä olen ja toivon, että voin näyttää teille, miten saan kaiken ja enemmänkin, mitä olen aina halunnut!