ɴᴏᴡ ᴘʟᴀʏɪɴɢ:
ꜱᴇʟᴇɴᴀ ɢᴏᴍᴇᴢ - ʀᴇᴠɪᴠᴀʟ
1:56 ───❍──── 4:07
↻ ⊲ Ⅱ ⊳ ↺
Taas on ehtinyt tapahtua vaikka mitä viimeisen puolentoista kuukauden aikana... Ensiksi ruoka-, alkoholi- ja liikuntajuttuja, sitten pommin lailla iskenyt pala menneisyyttäni, joka selittää niiiiiiin paljon ja loppuun ystäväasiaa.
✥﹤┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈﹥✥
Ruokailujen suhteen on ollut viikonloppujen osalta vaihtelevaa, mutta arki rullaa mainiosti ja siitä olen ylpeä! Viikonloputkin menevät aina hyvin päivälliseen asti, mutta sitten syön jotain yleensä liian suolaista ja rasvaista ja tuo harmittaa siinä hetkessä ja seuraavana aamuna, mutta sitten saatan taas unohtaa asian sunnuntaina ja sama toistuu. Olen kuitenkin huomannut pientä positiivista muutosta etenkin yläkropassa ja vatsan yläosassa, joten peli ei ole missään nimessä menetetty!
Ruokavalioni on ollut noita viikonloppujen ylilyöntejä lukuun ottamatta tavallisen terveellistä (tai enemmänkin terveellisenä pidettyä ruokaa) ruokaa eli kasviksia, hedelmiä, soijajugurttia, itsetehtyä granolaa, pastaa, täysjyväriisiä, proteiinipatukoita, broileria, vähärasvaista jauhelihaa, raejuustoa, proteiinirahkoja ja kananmunia. Kananmunat tosin laittavat heti päälle aikamoisen refluksin, joten syön niitä vain maksimissaan kerran viikossa.
Tällä hetkellä tuntuu siltä, että uutuuden viehätys "normaalisti" syömisessä alkaa olla mennyttä ja mielessä siintää ajatus ensiksi RT4MT:iin siirtymisestä ja sen jälkeen kokonaan RT4:hon siirtyminen. En kuitenkaan lähde tekemään tätä ennen kuin saan viikonloput kunnolla kuriin ja tuon jälkeen teen siirtymän hallitusti ja ajan kanssa pitäen huolta siitä, että panostan tuolloin muun muassa siihen, että kommunikoin pääasiassa raakavegaanien kanssa. Tiedän nimittäin, että muuten alan taas flipfloppailla eri ruokavalioiden ja elämäntapojen välillä...
Liikuntojen osalta olen kuitenkin päässyt taas salitreeneihin kiinni, mutta kardiota pitäisi harrastaa enemmän, sillä olen huomannut kuntoni huonontuneen. Tällä viikolla mukaan kuvioihin palaakin taas HIIT-treenit ja myöhemmin sitten myös juoksulenkit.
Alkoholin osalta olen ollut todella kiltisti ja viime vuoden sekoilut tuntuvat niin absurdeilta! Ehkä se oli vain jotain, mitä minun piti käydä läpi, mene ja tiedä, mutta olen kiitollinen tästä nykyisestä rauhallisuudesta. Viikkoannokseni ovat olleet yhtä poikkeusviikkoa lukuun ottamatta 0-2 annosta enkä ole ostanut alkoholia kotiin kuin vain muutaman kerran ja silloinkin olen ostanut ainoastaan pienen pullon punaviiniä. Blessed, grateful, aligned. ♡
Mielen saralla sain kolme viikkoa sitten aivan uskomattoman läpimurron ja huvittavaa kyllä juuri tuona päivänä olin sitä mieltä, että terapiasessio oli ollut aika turha. Tästä tulisi aivan jumalattoman pitkä selitys, jos kirjoittaisin kaiken kunnolla auki (trust me, kokeilin sitä :D), mutta tiivistettynä: muistin paljon sellaisia asioita, jotka selittävät etenkin pettymyksen pelkoani, valhemaailmassa elämisen alkamista jne. Kaikki tämä tuntui - outoa kyllä - vapauttavalta eikä millään tavalla ahdistavalta. Ja kirsikkana kakun päällä pääsin käymään asunnossa, jossa asuimme vanhempieni kanssa silloin, kun kaikki se muistamani alkoi tapahtua vuonna 2013.
Minä oikeasti kävin lapsuuden asuntoni näytössä leikkien, että olin muuttamassa mieheni kanssa Italiasta takaisin Suomeen ja siksi olin näytössä yksin. :D Kuuntelin vuokranantajan kertovan minulle asunnosta, josta tunsin jokaisen kulman ja jossa olin viettänyt kymmenen vuotta pienestä elämästäni. Laukussani minulla oli mukanani 14-vuotiaan minän päiväkirja, tuon aikainen vanha passini, käsikoru, jota rakastin pitää lähes päivittäin tuolloin sekä vanha, vuosina 2010-2015 käyttämäni iPod Nano. Seisoin entisessä huoneessani hiljaa miettien sitä kaikkea, mitä nuo seinät minusta tiesivät.
Halusin käydä asunnossa, jotta saisin tavallaan vietyä tämän nykyisen energiani jonnekin vanhaan, poistaen lopullisesti sen vanhan energian. En ehkä oikein osaa selittää tuota... Mutta minä oikeasti laittautumalla laittauduin tuota näyttöä varten juuri sellaiseksi kuin millainen toivoin silloin voivani olla. Tuntuiko minusta tyhmältä nähdä niin paljon vaivaa johonkin 15 minuutin näyttöön? Kyllä, mutta halusin antaa itselleni luvan kunnon revanssiin. Ja niin hassulta kuin tämä kaikki kuulostaakin, niin olen onnellinen, että tein tuon, sillä se rauha, mitä sain tuon kautta, on ollut suorastaan jumalaista!
Jotenkin tuo kaikki tuntuu edelleen siltä, että sai vihdoinkin suljettua elämäni isoimman oven. Tuntui siltä, että sain tilaisuuden oikeasti katsoa pelkojani suoraan silmiin ja pääsin toteamaan, että minulla ei ole hätää tässä hetkessä. Minun ei tarvitse paeta, koska olen turvassa. Minun ei tarvitse keksiä elämää, jota ei ole olemassa, koska olen tyytyväinen elämääni. Ei se ole täydellistä ja paljon on vielä tehtävää, mutta oikeasti olen todella innoissani tästä loppuvuodesta ja tulevasta vuodesta! Elämä, jota saan elää, on oikeasti elämisen arvoista.
Hassua (ja hieman turhauttavaa) kyllä, se käsikoru, jota pidin tuona päivänä, on kadonnut enkä ole nähnyt siitä enää pihahdustakaan! Etsin kaikki paikat enkä voi käsittää minne se on joutunut! Mutta juuri näin kai tässä pitikin käydä...
Jotenkin tuon helpotuksen jälkeen olen aivan kunnolla pohtinut ystävyyssuhteitani ja etenkin suhdettani K:hon. Tämä on ollut mieleni päällä jo pitkään, sillä hän on minulle todella rakas henkilö ja elämämme ovat nivoutuneet yhteen tavalla, joka on tuntunut siltä, ettei se voi enää lähteä avautumaan. Ystävyytemme ei voi loppua, se ei vain ole mahdollisuus etenkään sen jälkeen, kun saimme välimme kokonaan korjattua BO:n fiaskonkin jälkeen.
Mutta nyt olen miettinyt paljon sitä, että ehkä tämä voikin muuttua, sillä jotenkin tuntuu siltä, että olemme matkalla niin erilaisiin suuntiin. Olen kauhukseni havahtunut siihen, että K on se yksi yhteinen tekijä, joka on saanut esiin ystävistäni ja entisistä ystävistäni heidän huonoimmat puolensa - uusimpana tapauksena D. Se negatiivisuus, jota ryhmässämme on, on vain usein aivan liikaa ja olen jo jonkun aikaa vetäytynyt hieman kauemmas. Asia, josta olen tuntenut paljon syyllisyyttä, koska en haluaisi olla sellainen ystävä, joka ei jaa elämästään ystävilleen, mutta en vain koe, että minun kannattaa käyttää liikaa aikaani K:hon ja D:hen.
Kasvotusten tapahtuneet tapaamiset K:n ja D:n kanssa jumahtivat myös usein siihen, että jompi kumpi ei vain viitsinyt katsoa kalentereitaan, jotta olisimme voineet sopia päivän. Niinpä loppujen lopuksi Helsingissä vielä ollessani aloinkin tehdä todella paljon asioita yksin ja tähän sain harvoin positiivisia reaktioita. Yleensä nämä ihanat uudet kokemukset siloteltiin muutamalla "ai ku kiva"-lauseella. Mutta yksin täyttä elämää eläminen on jatkunut Italiassakin ja tämä on oikeastaan ollut todella ihanaa ja upeaa! Olen päässyt näkemään itsestäni aivan erilaisia puolia. Sellaisia, jotka eivät voisi päästä loistamaan sellaisessa seurassa, joka olettaa minun edelleen olevan jotain, mitä olen joskus ollut.
Tunnen kamalaa syyllisyyttä siitä, että haluaisin ottaa K:hon etäisyyttä ja haluaisin uusia ystäviä samalla miettien sitä, että kyllähän näillä nykyisillä ja entisilläkin ystävillä on yksi yhteinen tekijä K:n lisäksi: minä. Mitä minä siis itse olen tehnyt väärin, kun olen taas tällaisessa tilanteessa ja miten voisin välttää tämän saman kaavan toistumisen tulevaisuudessa?
✥﹤┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈﹥✥
En ole vielä keksinyt ratkaisua tuohon kysymykseen, mutta pidän silmäni auki sen varalta, että ajaudun taas samaan tilanteeseen. JA ennen kaikkea pidän uudet ystäväni erillään K:sta! Toki nyt, kun asumme eri maissa, tuo ei ole kovin realistinen skenaario joka tapauksessa, mutta silti...
Olikohan tässä tarpeeksi lätinää. :D Haluaisin taas alkaa kirjoittaa tänne, mutta myönnän, että minua jotenkin hävettää todella paljon... Ja samalla tiedän, että olen tehnyt aivan helkkaristi töitä päästäkseni siihen, missä nyt olen mieleni osalta enkä haluaisi ikuisesti rankaista itseäni siitä, että olen ollut aivan käsittämätön sekopää! Mietin tätä vielä, sillä ainakin juuri nyt minulla on niin paljon kaikkea muuta, että en ehdi kauheasti miettiä sitä, millaisen suunnan haluaisin tälle blogille.
Jos teillä on jotain ehdotuksia tai toiveita niin saa kommentoida! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti