Huhtikuu

Kuva on omani

Huolimatta siitä, miten tämä viikkon on alkanut, juuri nyt mielialani on hyvä, positiviinen ja luottavainen. Viime viikko ei tosiaan ollut täynnä kovin hyviä valintoja, sillä join kolmena päivänä: keskiviikkona, perjantaina ja lauantaina. Torstaihin heräsin levänneenä ja rentoutuneena enkä todellakaan katunut keskiviikon valintaani, mutta tunsin lieviä virtsatietulehduksen oireita. Olen huomannut, että tällaisia oireita tuli yleensä aina, kun olin edellisenä päivänä juonut, mutta nuo oireet katosivat päivässä, kun vain pidin huolta siitä, että join paljon vettä.

Ja niin nuo oireet katosivat nytkin perjantaihin mennessä. Paitsi, että sitten join taas ja oireet palasivat. Ja tällä kertaa ne pahenivat niin, että tänään tunsin oikeasti todella suurta epämukavuutta. Niinpä kävin hakemassa kaksi puolen litran sokeroimatonta karpalomehupulloa ja join yhden niistä päivän aikana ja toisessa on vielä jäljellä yksi lasillinen. 

Ja tällä hetkellä olo on oikeasti taas ihan normaali - luojan kiitos! Kävelin töistä kotiin, pesin vihdoinkin ison lastillisen pyykkiä ja kävin vielä tunnin kävelyllä. Olen kuunnellut erään raakavegaaniryhmän viikottaisia livestriimejä ja ammentanut niistä inspiraatiota. Kyllä, huomaan siellä välillä pieniä ristiriitaisuuksia ja usein nyrpistän hieman kasvojani, kun ryhmän ylläpitäjän vastaus on ostaa häneltä tunnin kestävä henkilökohtainen konsultaatio, joka maksaa lähes 300 euroa. Mutta kun jätän pienet yksityiskohdat huomioimatta ja otan noista striimeistä irti sen, minkä minä tarvisen, saan itseeni taas sellaista samanlaista maailmaa syleilevää intoa, jota joskus puhkuin. 

Ja sitä samaa intoa tunsin tänään kävelyllä. Yhtäkkiä huomasin, että minä kävelin taas koko tunnin kävelyn hymyillen - ja selvinpäin. Viime vuonna tuntui siltä, että hymyilin kävellessäni enää vain pienessä seitin ohuessa, mutta en halua tuota enää ikinä. En enää ikinä. "Give yourself a gift of discipline when it comes to the foods you eat. The way you have discipline in one thing is how you handle all the things in your life. When we become addicted to food or alcohol or drugs or whatever it might be... It stops our personal growth".

Sunnuntaina kävin vesikasteessa. En sen takia, että se jotenkin maagisesti tekisi kaiken työn puolestani, vaan sen takia, että halusin ja tarvitsin jonkun uuden kokemuksen, jonka innoittamana pääsen aloittamaan huhtikuun. Ja samalla loppuelämäni. Kehoni reagoi niin hyvin RT4MT:iin alkoholin täyteisistä virheistänikin huolimatta, unenlaatuni on vihdoinkin palautumassa normaaliksi, olen energinen ja fyysinen kuntoni tuntuu parantuneen. Paitsi, että...

Kuva on omani

Noiden virtsatietulehduksen oireiden lisäksi olen tulossa taas kipeäksi. Yllättyneet jonoon! Olkoon tämä kaikki nyt merkkinä siitä, että tämä on viimeinen tilaisuuteni tehdä täyskäännös. En pyri kokonaan absolutismiin, vaan siihen, että juon ainoastaan sosiaalisissa tilanteissa, sillä ne ihmiset, joiden kanssa vietän eniten aikaa, juovat todella vähän. Sitten on ne bileihmiset, mutta heille minä kerron nyt, että minun täytyy priorisoida juoksutreenit. Ja vähitellen totun taas siihen, että olen selvinpäin ja tiedän, että sitten en taaskaan enää kaipaa alkoholia puuduttamaan aivojani. Vähitellen minusta tulee taas jokaisessa ystäväporukassani se, joka inspiroi muutkin alkoholittomuuteen niin kuin tein joskus vuosia sitten.

Jo viime viikon torstaina kirjoitin paperipäiväkirjaani siitä, miten ikävä minulla on sitä minua, joka oikeasti pelkäsi epäterveellisiä asioita. Miten absurdia onkaan, että emme saisi pelätä karsinogeenejä sisältäviä asioita, kuten lihaa ja alkoholia! Totta kai kehomme kestävät noita jopa hyvin pitkiäkin aikoja, mutta miksi sen pitäisi olla hyväksyttävää, että myrkytät kehoasi? 

Luulenkin, että annan tämän RT4-kokeiluni hiljalleen tuoda minut takaisin siihen todellisuuteen, että voin valittaa ja itkeä sitä, miten on vaan niin paljon helpompaa elää kuin muutkin, mutta kiinnostaako se minun kehoani? Ei, ei todellakaan! Kuten yhdessä livestriimissä todettiin: "Being on the top is lonely but it's the God's view". Ja minun on tehtävä, mitä minun on tehtävä kehoni, temppelini, takia. Mieleni tulee kyllä perässä ja seuraa. 

Kesäkuun alussa on tulossa yksi tapahtuma, jonne tulevat B ja O:kin ja tämä tuntuu viimeiseltä tilaisuudeltani sulkea tuo ovi. Revenge body, revenge life. Laskin kauhuissani, että minun pitäisi syödä vain 900 kaloria, jotta saavuttaisin suunnittelemani tavoitepainon tuohon mennessä, kunnes totesin, että ei painoni ole se, joka määrittää miten vaatteet istuvat päälläni, vaan mittani. Joten jatkan alkuperäisessä kalorisuunnitelmassani pysymistä, irtaudun lähes kokonaan alkoholista ja tähtään siihen, että myös lämpimät vegaanit ateriani ovat mahdollisimman puhtaita. Käyn kerran viikossa tanssitunneilla, lenkkeilen tavoitteellisesti ja kerran viikossa käyn salilla treenamassa reisiä eli polvia tukevaa treeniä sekä vatsat painoilla. 

Ja sitten kehoni muotoutuu sellaiseksi kuin se muotoutuu. Realistisesti kuitenkin tiedän, että korkeampikin paino riittää, sillä liikun nykyään niin paljon enemmän kuin joskus. Ne samat luvut eivät toimi enää kehoni mittareina ja minun täytyy osata päästää niistä(kin) irti. Mutta se, mistä en päästä irti on siitä näystä, jossa kävelen sisään korkeissa koroissani, hiukseni ovat paksut ja kiiltävät, ihoni kuulas ja puhdas, olen hoikka, päivettynyt ja minusta huokuu se kaikki, jonka B ja O yrittivät kuolettaa minusta pois. 

Olen vihdoinkin minä, mutta niin paljon syvemmin kuin edes vuonna 2021. Tämä on se visio, jonka annan ohjata minua eteenpäin! Kaikki merkit vievät minua oikeaan paikkaan, sillä eilen hämmästyksekseni jopa huomasin, että Alyse Parker oli laittanut näkyviin kolme (3, miten maaginen luku!) aiemmin piilottamaansa videota niiltä ajoilta, kun hän asui vielä Havaijilla ja oli pääosin raakavegaani. Nuo videot ovat olleet piilotettuina ainakin vuodesta 2019 lähtien, luultavasti pidempäänkin ja nyt minä vihdoinkin näin ne. Tämä on oikea suunta.

We don't receive wisdom; we must discover it for ourselves after a journey that no one can take for us or spare us.

Marcel Proust