Hei, uusi (vanha) bloggailija täällä!
Ajattelin alkaa kirjoittamaan tänne matkastani takaisin viime vuoden kevääseen, jollon olin hoikka, laihtunut 61,3 kilosta (painoindeksi 23,3) 48 kiloon (painoindeksi 18,29), söin vegaanisti ja terveellisesti, ei mitään prosessoitua roskaa. Treenasin ja toki treenaan edelleenkin, mutta eri tavalla ja kuntoni on huonontunut todella dramaattisesti viime keväästä, koska nykyään treenaan enemmänkin vain painoilla salilla enkä oikeastaan tee sykkeen nostattavia treenejä. Eli tähän täytyy panostaa, koska hävettää, kun läkähdyn portaiden nousemisesta...
Totta kai huomasin viime keväänä ja kesänä, että ruokailu ja treenit veivät välillä pois sosiaalisuuttani, koska muut hilluivat terasseilla humaltuneina ja halusivat syödä roskaa (etenkin kesällä) ja minua tuo kaikki vain ahdisti. Mutta etenkin nyt, kun olen painavimmillani ikinäkoskaanapua, niin katson noita hetkiä ja mietin: (anteeksi ilmaisuni) whaddafak, eikö ole juurikin hyvä, että välttää tuollaista kehon myrkyttämistä?! Muistan, kun söin rasvaisia vegaaneita nugetteja rasvaisella vegaanilla majoneessilla, kurkkuuni nousi ahdistus tuota rasvassa tirisevää ruoan irvikuvaa kohtaan ja olin pari tuntia tuon ruokailun jälkeen ahdistunut ja hiljainen. Mutta niin kuuluukin olla: tuollainen on puhdasta roskaa eikä tuollasta pitäis joutua ahtaamaan kehoon!
Tällä viikolla olen katsonut kuvia entisestä itsestäni ja tullut todella surulliseksi. Olin niin puhdas ja kaunis: hiukseni olivat paksut ja kiiltävät, en tarvinnut ollenkaan mitään BB tai CC-voiteita, koska ihoni oli niin kuulas ja puhtoinen ja pystyin laittamaan päälleni mitkä vain vaatteet vaatekaapistani. Lisäksi löysin todella helposti alennusvaatteita, koska kaikki pienet koot mahtuivat ylleni. Suloinen Töölön yksiöni oli koko ajan siisti ja järjestelty, kynteni olivat täydelliset, tyylini oli ihanan chic ja jotenkin kaikki oli vain niin helppoa ja ihanaa. Sain kehuja ulkonäöstäni ja koko olemuksestani, olin itsevarma ja olin oikeasti vilpittömän onnellinen ja innoissani elämästä.
Ainoat hetket, jotka olivat ongelmallisia, olivat ne, kun "piti" syödä roskaa. Ja kyllä, ymmärrän, että on ehkä hieman sairasta, ettet pysty syömään esimerkiksi kerran kuussa paria palaa pizzaa ilman kamalaa ahdistusta, mutta mutta... Miksi ei saisi tehdä omaa terveellistä versiota pizzasta? Miksi meitä pakotetaan syömään roskaa ja jos et halua, olet sairas? Selvä, sitten haluan palata takaisin sairauteen, koska silloin olin oikeasti onnellisimmillani ja kehoni oli terve ja puhdas. Haluan palata takaisin siihen sairauteen, joka toi minulle tunteen siitä, että mikään ei voi pysäyttää minua ja koko maailma on leikkikenttäni.
Kirjoittelen huomenna vähän enemmän viime vuodesta ja suunnitelmastani siihen, miten aion saavuttaa tuon viime vuoden terveen, hoikan kropan uudestaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti