Nauran, tanssin, juon proseccoa suoraan pullosta ja twerkkaan lumisateessa. Te nauratte ja onhan tämä hauskaa ja hengähdyttävän kaunista, kun kaikki kadut ovat täyttyneet lumesta ja luonnon voimasta. Mutta minä nauran erilaista naurua kuin te. Nauran jotain syvempää, kuin tummaa samettia. Koska tiedän, mitä minussa palaa sisällä ja pelkään pahoin, että nämä nyt ympärilläni olevat ihmiset ei ole valmiita siihen. Eikä heidän elämissään ja unelmissaan ole mitään väärää, mutta tämä unelma, joka minulle on annettu on annettu juuri siitä syystä, että en polje tätä arjen jalkoihin enkä pelkkää elää todeksi sitä, mihin jokainen meistä pystyisi, jos rohkeus riittäisi.
Ei. Minusta tulee jotain enemmän kuin monista. Eikä se tule olemaan helppo elämä, ei missään nimessä eikä moni haluaisi elää elämääni! Mutta se on minulle tarkoitettu ja otan sen vastaan, sillä vain minä pystyn täyttämään tuon roolin. Tästä tulee sekopäisin, ihanin, rauhallisin, hulluin, retrofiltteröidyin ja pehmein kappale elämässäni ikinä. Se pehmeä alternative popmelodia, joka ansaitsisi niin paljon enemmän kuin mitä valtavirralta saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti