Haluan alkaa kirjoittamaan tänne taas ja tekemään blogistani oman näköisen, sillä edellisellä kerralla lento loppui lyhyeen, kun luulin muutaman ystäväni löytäneen blogini. Nyt olen kuitenkin tehnyt taustatutkimustyötä ja näyttäisi siltä, että huoleni oli aivan väärä ja voin palata takaisin omana itsenäni.
Sisällä velloo tällä hetkellä syyllisyys. Syyllisyys siitä, että koen laihduttamisen tärkeäksi, kun samaan aikaan EU käy hätäkokousta ja ihmiset pakenevat kodeistaan ja maastaan. Osittain kai tästä syyllisyyden tunteesta johtuen en aio liittyä paastoon ja rukoiluun, koska se olisi liian irvokasta. Skippaan ensimmäisen osan, mutta tulen mukaan toiseen.
Kaikesta huolimatta outo rauha on juurtunut minuun suurena ja painavan lohkareena ja sen alla on hyvä olla. Aluksi panikoin sitä, että en panikoinut kunnes tajusin, että näinhän sen pitäisikin mennä ja hyvä minä, olen edistynyt jossain. Sitten kun saisin tässä kaikessa rauhassani tiputettua painoani. Vihdoinkin.
PS. Jatkan vielä blogini tuunaamista oman näköisekseni. Ne, jotka ovat aiemminkin lukeneet blogejani varmasti tietävät mitä tarkoitan. Älkää siis tuomitko vielä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti