Lauantai

Kuva on netistä

Paino tippui viimeinkin niin, että painoindeksini on nyt alle 24. Vielä kaksi päivää sitten painoindeksi oli tasan 24 ja nyt se on tippunut 23,4:ään ja olen helpottunut. Olen niin pitkään roikkunut itsepäisesti 24-alkavissa luvuissa koko vuoden tähän viikkoon asti. Tuntuu siltä, että olen vihdoinkin löytänyt oman rytmini ja mietinkin uskallanko lähteä muuttamaan tätä. Mieleni nimittäin haluaisi vihdoinkin kokeilla raw till 4:ta järkevällä tavalla eli niin kuin se pitäisi tehdä: syö vain siihen asti, kunnes sinulla ei enää ole nälkä. Moni pakottaa itsensä syömään järkyttävän määrän banaaneja ja mangoja ja muuta, mutta jos kehosi ei pyydä ruokaa, ei sitä tarvitse ahtaa sisään.

Mutta täytyy miettiä tuota seuraavaa siirtoa vielä, sillä luultavasti kehoni on nyt vihdoinkin päässyt pisteeseen, jossa se uskaltaa antaa rasvan palaa ja kilojen kadota, joten en halua säikähdyttää sitä. En myöskään ole nyt käynyt Töölö gymillä pumppaamassa rautaa hetkeen, mikä osittain ahdistaa, koska sain aivan mielettömiä tuloksia painojen kasvattamisessa, mutta valitettavasti se ei näkynyt missään. Kyllä, kehittyvät lihakset tuntuvat edelleen, kun tunnustelen kehoani, mutta ne eivät todellakaan näy ulospäin. 

Joten tein tietoisen valinnan siitä, että siirryin urheilun osalta pääasiassa monen tunnin kävelyihin ja kehon painolla tehtäviin lihastreeneihin. En ole saanut vielä itseäni revittyä irti takaisin HIIT:in maailmaan, mutta se on suunnitelmissa. Jos vain pääsisin nykyisestä työstäni pois niin olisin niin paljon vähemmän stressaantunut vaikka minulle jäisikin vähemmän aikaa urheilemiseen ja vapaa-aikaan, sillä en usko seuraavassa työssä olevan näin hyvää etätyömahdollisuutta kuin minulla on nyt. Mutta siitäkin syytä HIIT-treenit olisivat aivan mahtavia, koska vain 15 minuuttia riittäisi.

Tänään tulee kävelyä melkein kolme tuntia ja olen siitä innoissani! Sää on kaunis ja yritän pysyä tässä hetkessä ja ymmärtää, että minulla on lupa olla onnellinen. Minun maailman ahdistukseni ja suruni ei vie mitään eteenpäin eikä minun iloni ole keneltäkään pois. Etenkin, koska illalla istun pitkästä aikaa iltaa muutaman ystäväni kanssa ja haluan heidän olevan iloisia ja tarjota seuraa, joka auttaa unohtamaan pahan maailman. 

Liukastelen jäisillä kaduilla, mutta ehkä pian auringon lämpö sulattaa jään.
Lokit tekevät paluuta Helsinkiin ja ne näkevät jo kevään.
Näkisimmepä me kevään lisäksi sen, että pelolla saa aikaan vain lisää pelkoa.