Pienenevä keho

Kuva on netistä

Olen urheillut tällä viikolla todella paljon ja on vasta perjantai! Tai ainakin tuntuu siltä, että viikkoa on vielä jäljellä vaikka miten paljon. Lisäksi olen huomannut, että etenkin yläkroppani ja reiteni ovat alkaneet laihtua ja näen kylkiluuni taas selkeämmin. Kävin tänäänkin taas heti aamusta juoksemassa Töölö gymissä neljän kilometrin nopean lenkin ja lisäksi treenasin painoilla yläkroppaa ja peppua. Olo on aika väsynyt, mutta se varmaan lähinnä johtuu siitä, että nyt on ollut niin paljon stressiä töistä ja kaikesta muusta ja nukun vieläkin pois pahimman stressihuipun univelkoja. 

Huomasin toissapäivänä, että epäterveellinen ruoka on alkanut taas onneksi ahdistamaan todella, todella paljon! Tapasin ystäviäni ja he halusivat käydä syömässä Burger Kingissä. Tutut vanhat kylmät kädet kuristuivat kaulani ympärille, kun kävelimme kohti rasvaa ja eläinten jänteitä ja minulla ei edes ollut nälkä. 

"Mutta sähän voit ottaa noita kasvisnugetteja vaikka?" 

Miksi? Miksi ne olisivat yhtään sen parempi vaihtoehto?! Loppujen lopuksi otin kuitenkin pienet ranskalaiset, jotka tuntuivat heti takertuvan maharullaani kiinni, mutta toistin vain itselleni, että everything work outs for me, everything work outs for me. Ja kaipa ehdin saman päivän aikana salilla kuluttaa ne pois, mutta silti en halua tuollaista roskaa kehooni enää, kiitos vain!

Olen tutkinut paljon esimerkiksi 50-60-luvun ruokailutottumuksia ja reseptejä, jotka kiehtovat sillä, miten vähän niissä on mitään lisäaineita sisältävää, miten yksinkertaisia reseptit ovat, miten tuoreista raaka-aineista ne tehdään ja miten paljon valmistetaan itse, koska puolivalmisteita ei vain yksinkertaisesti ole ollut niin paljoa kuin nykyään on. Oma tavoitteeni on ehdottomasti se, että eläisin samalla tavalla ja saisin poistettua elämästäni kaiken sellaisen kuonan, jota ihminen ei oikeasti tarvitse elääkseen. Samalla saisin osoitettua I:lle sen, että hän voi syödä määrällisesti paljon, kunhan hän vain valitsee syömässä ruoka-aineet tarkoin eikä hänen enää tarvitsisi laihduttaa tiukoilla dieeteillä vaan voisi olla tasaisesti sen painoinen kuin onkin. 

Tällä hetkellä Koreassa sukupolven vaihdos alkaa näkyä juurikin länsimaalaiseen valmis- ja puolivalmiskulttuuriin siirtymisessä eikä moni nuori enää tee ollenkaan ruokaa kotonaan. Kotiäidit ovat yleensä pitäneet tuoreen ja ravitsevan ruoan kulttuuria yllä, mutta nyt kun harva nainen enää haluaa avioitua ja jäädä kotiin, niin tämä kulttuuri alkaa hiljalleen kadota. Kauhuissani katsonkin liha- ja maitotuotteiden määrän huimaa kasvua ja tuoreen kotiruoan määrän laskua ja mietin millainen terveyspommi tulevaisuuden Koreaa uhkaa. Kiinassa tämä ilmiö on jo huomattu ja kansan ylipaino on suuri terveysongelma, mutta Korea ja Japani ovat ainakin vielä onnistuneet pysymään liiallisen länsimaisen pikaruokakulttuurin vaikutuksen ulkopuolella. 

Kuva on netistä

Lähtökohtaisesti I:n ei edes tarvitsisi laihduttaa ikinäkoskaan, mutta niin kuin lähes kaikilla korealaisilla niin myös hänelläkin on maaginen omassa päässään oleva ideaalipaino, johon hän aina palaa hetkellisten hairahduksien jälkeen. Toki tuo paino on onneksi nykyään korkeampi kuin aikaisemmin ja muutenkin hän pitää itsestään parempaa huolta eikä paino enää heilahtele niin paljoa kuin aiemmin. Nykyään kyse on enää joistain kiloista eikä hänen painoindeksinsä enää tipahdan alipainon puolelle toisin kuin aiemmin, jolloin hän näännytti itsestään vajaassa kuukaudessa pois 10 kiloa ja painoindeksi painui huomattavan alipainon puolelle. 

Tiedän, että oma tavoitteeni on alipainon puolella, mutta kaipa omassa päässäni ajattelen aivan samoin kuin I:nkin yhteiskunnassa eli että nainen saakin olla huomattavasti miestä pienempi ja on täysin tavallista olla hieman alipainon puolella kunhan se ei aiheuta ns. kauneushaittoja eli hiusten ohenemista, verisuonten näkymistä jne. Toki raskaus ja äitiys muuttaa kehoa ja se on ihan ymmärrettävää ja toivottuakin, mutta tällöinkään esimerkiksi painon radikaali nousu ei ole suotavaa eikä kiireinen perhearki ole tekosyy ahmia itseään ylipainoiseksi. Kaipa tuossa taustalla on ajatuksena sekä se, että ylipaino on visuaalisesti epämiellyttävää muille ja viet enemmän tilaa muilta, mutta myöskin se, että jos sinulla on selvästi aikaa syödä liikaa niin se tarkoittaa, että et laita aviomiestäsi ja lapsiasi etusijalle.

Huomenna on joulu ja miten paljon toivoisinkaan voivani viettää sen I:n kanssa, mutta pääasia on se, että en tule syömään itseäni ähkyyn ja saan nauttia pienestä tänään alkavasta lomasta, kun otin ensi viikon kokonaan vapaaksi töistä! Meillä on kyllä vielä aikaa.