Edellinen viikko oli vaikea ja samalla se opetti paljon. Lähes päivittäin minulla oli kamala nälkä ja iltaisin olin joko aivan lopen uupunut tai en saanut nukuttua, koska en pystynyt rauhoittumaan. Ja silti painoni ei ole laskenut ollenkaan. Kuitenkin, kun asetan käteni sydämeni päälle aamumeditaation aikana, tunnen rintakehäni luut aina vain selkeämmin ja näen myös kylkiluuni helpommin. Selkä on selvästi kiinteämpi ja erotan olkapäiden lihakset aina, kun nostan käteni eteenpäin ja reiteni ovat kiinteytyneet. Mutta... Mahani törröttää rumasti eteenpäin kuin olisin raskaana jopa heti herättyäni ja leukani alla on ruma vyö pelkkää turvotusta. Jokin on pielessä.
Lauantaina en kehoahdistuksen takia kirjaimellisesti saanut mitään aikaiseksi ja itsessään jo se laski mielialaa. Jäin jotenkin heti aamusta jumittamaan pääni sisään enkä edes urheillut ja olo olikin väsynyt ja vetämätön koko päivän. Illalla kuitenkin piristyin ja loppujen lopuksi illasta tuli täydellinen! Ilta oli ihana, mutta iltapalani ei.
Kotona ei ollut mitään terveellistä syötävää, joten tilasin tavallaan terveellistä ruokaa, mutta tavallaan en eli liikaa suolaa ja rasvaa. Ajattelin, että olin saanut tarpeeksi polttoainetta, useita satoja plussakaloreita kehossani uiskentelemassa, ja eilen aamulla lähdinkin suurta toivoa täynnä aamulenkille. Kuitenkin tunsin heti, että lenkistä ei tulisi niin helppo kuin yleensä ja tämä tuli todeksi, kun olin omasta mielestäni ehtinyt hölkkäämään ikuisuuden ja aloin olla omalla kipurajallani, mutta Fitbitini näyttikin, että olin hölkännyt vasta kaksi kilometriä. Yritin jatkaa ja ajatella, että pääsisin kyllä vielä siihen ihanaan runner's high-pilvihöttöön, johon yleensä pääsen, mutta tätä ei koskaan tapahtunut.
Jouduin pitämään useita kävelytaukoja ja silti pulssini oli jatkuvasti yli 170, useasti jopa yli 190. Viiden kilometrin kohdalla luovutin ja aloin melkein itkeä omalle kyvyttömyydelleni. Minun kuntoni ei ole huono, tiedän sen, ja silti en pystynyt juoksemaan edes viittä kilometriä ilman taukoa enkä muista milloin viimeeksi olisin ollut niin hengästynyt, ahdistunut ja voimaton. Kotona olin ärtynyt ja turhautunut ja itkin huonoa oloani ja pettymystäni.
Kuitenkin myöhemmin laitoin kaikki tällä viikolla syömäni ja liikkumani luvut kalorilaskuriin ja järkytyin näkemästäni: olen joka päivä ollut noin 1400-1600 kalorin miinuskaloreilla. Miten minusta ei ole tuntunut tuolta?! Alkuviikosta toki ja sitten korjasinkin nopeasti suuntaani ja nostin kalorimäärää, mutta esimerkiksi vielä torstaina olin aivan kuin kaikki maailman energia olisi valjastettuna jalkojeni alle. Okei, olen ehkä ollut tavallista ärsyyntyvämpi ja yöt ovat olleet aika levottomia, mutta silti en olisi ikinä uskonut tuollaista miinuskalorimäärää. Jaloissani ei tunnu kipua, minulla ei ole mitään niitä sydän- tai rintakehätuntemuksia, joita minulle yleensä tulee, jos olen todella rankalla dieetillä. En ole kokenut huimausta tai voimattomuutta. Ennen kuin eilen aamulla.
Kalorimäärän nostaminen on tämän hetkinen ratkaisu ahdistavaa ongelmaan, mutta vain aika kertoo, auttaako se oikeasti. Tein uuden ruokasuunnitelman itselleni ja jokainen soluni huusi kalorilaskurin kokonaisluvun nähdessäni: 1815 kaloria sisään ruokana. Vedän happea keuhkoihin ja hengitän rauhallisesti ilman ulos. Kalorit sisään miinus liikunta niin päivän kokonaissaldo on... -780 kaloria. Suuni loksahtaa auki. Voinko minä oikeasti syödä noin paljon... En luota lukuihin, joten aloitan hieman yli 1600 kalorista ja katson, mitä tapahtuu.
En ole koskaan aiemmin edes ajatellut, että käyttämieni painonpudotuslaskureiden luvut voisivat olla niin väärässä. Että huolimatta siitä, vaikka valitsenkin sen heti ammattiurheilijasta seuraavan aktiivisuustason, kaloreiden polttoni arvioidaan silti liian alhaiseksi. Calories in, calories out. Juuri oman kehoni tahtiin sopien. Minun täytyy vain luottaa tähän....
Halusin alunperin kirjoittaa eräästä toisestakin aiheesta, mutta koska tämä
teksti paisui taas, niin palaan sihen myöhemmin! Hyvää viikon alkua kaikille
ja toivottavasti teidän viikonloppunne oli hieman enemmän onnistumisia
täynnä kuin omani. :')
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti