ᴍᴀɢɢɪᴇ ʀᴏɢᴇʀꜱ - ʙᴀᴄᴋ ɪɴ ᴍʏ ʙᴏᴅʏ
1:10 ───❍───── 4:10
↻ ⊲ Ⅱ ⊳ ↺
✥﹤┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈﹥✥
Paino: 55,4 kg (miksi se ei laske....)
Keskiviikkoaamuna asunto ammotti outoa tyhjyyttä ja oman rikkonaisuuteni keskellä tuo kaunis aurinkoinen aamu tuntui tavallista vaikeammalta sen myrskyn jälkeen, jonka keskelle jouduin menneisyyteeni loikattua. Istuin pienenä keränä olohuoneen nojatuolissa ja yksinäisyyden ja lamaantumisen ujuttautuessa lähemmäs minua tuntui siltä, etten saanut henkeä. Varjot lähenivät yksinäistä nojatuoliani ja kyyneleet kohosivat silmiini. Ennen kuin pimeys sai saarrettua minut pomppasin pois tuolista ja opettelin yhdistämään kännykkäni siihen hienoon ultramoderniin äänentoistolaitteistoon, joka on minulle täysin vieras. Hetken aikaa tapeltuani sain kaiken toimimaan ja viimein asunto täyttyi musiikkista ja minä valosta.
Ja se valo kasvoi ja kasvoi koko päivän ajan. Outo juurtuminen, tasapaino,
minun paikkani tässä kaikessa... En noudattanut ruokasuunnitelmaani, vaan
seurasin intuitiotani, joka halusi itsepuristettuja mehuja ja yhden smoothien.
Olin täynnä elämää ja energiaa ja jokin sanoi minulle: lähde lenkille.
Olen kävellyt koko päivän, en minä enää jaksa juosta. Etkö ollut näkemässä,
mitä tapahtui sunnuntaina? Lähde. Lupaan, että et kadu sitä.
Ja niin minä lähdin enkä edes hölkännyt. Minä juoksin ja juoksin ja minusta tuntui kuin olisin ollut kiitoon lähtenyt lentokone. Rikoin kaikki aiemmat ennätykseni. Meinasin törmätä yhteen ihmiseen, hymyilin lukuisille. Eräs vanha mies näytti minulle leveästi hymyillen peukaloa ja se sai minut nauramaan. Tuntui siltä kuin olisin taas tippunut takaisin kehooni ja elämääni. Palannut paikalleni. En ole koskaan pystynyt juoksemaan kovin pitkään ilman lyhyttä 10-20 sekunnin taukoa siellä täällä, mutta tällä kerralla juoksin yhteen putkeen hieman yli kuusi kilometriä eikä yksikään lihas tuntunut torstaiaamulla kipeältä.
Tein muutoksia ateriasuunnitelmaani ja lupaan sitoutua siihen, että taistelen sen läpi, sillä etenkin aamupala tulee olemaan vaikea. En pidä aamuisin siitä, että vatsani on kovin täynnä, joten esimerkiksi tuorepuurot ovat olleet hyvä tapa saada tarpeeksi energiaa. Mutta haluan panostaa vain tuoreeseen ravintoon, hedelmiin ja kasviksiin, joten aion totutella takaisin siihen, että aamuinen täynnä oleva vatsa ei ole epäonnistuminen. Hedelmät sulavat niin nopeasti, että täysi olo loppuu todella pian ruokailun jälkeen ja vatsasta tulee taas pieni ja iloinen.
Hieman yli 1600 kaloria pääasiassa hedelmiä ja kasviksia ja tiedän, että palaan taas siihen, mitä olin joskus. Täyteen elämää, täyteen toivoa, täyteen rohkeutta. Watch me, sanon mielelleni aina, kun huomaan sinne hiipivän pienen varjon. Nauran peloilleni ja teen kaikkeni, jotta muistutan itseäni jatkuvasti siitä, miltä tuntuu olla tällä ihanalla oikealla polulla. Sillä aina silloin, kun minulla menee hyvin, teen paljon kaikkea mikä moninkertaistaa tuota hyvää: keskityn hiljaisuuteen, meditoin, kirjoitan päiväkirjaani, pidän itsestäni huolta. Mutta heti, kun tapahtuu jotain pientäkin unohdan kaiken ja hiljalleen yksittäisistä harha-askeleista muotoutuu tuttu polku, jota lähden taas tarpomaan sokeana.
En ole luopunut painotavoitteestani. Aion edelleen olla toukokuun puoliväliin mennessä ja tiedän, että
se on edelleen mahdollista, sillä kun kehoni vain pääsee takaisin raiteille,
minusta tulee pysäyttämätön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti