Olen tämän viikon aikana laittanut blogin yksityiseksi ja taas julkiseksi ainakin viisi kertaa. Jotenkin minussa on kasvanut tarve olla vapaa ei pelkästään ruokaan liittyvissä asioissa vaan jollain muullakin, aiemmin kokemattomalla tavalla. Ja se, mikä minulle tuli mieleen, oli ikään kuin blogimaailmasta "valmistuminen", graduation.
Aloitin ensimmäisen blogini vuonna 2018, mutta sitä kesti vain lyhyen hetken. Sen jälkeen aloitin uuden blogin vuoden 2020 alussa, kun aloin laihduttaa minun ja I:n tapaamista varten, mutta korona luonnollisesti vei kaikilta suunnitelmiltamme pohjan. Sitten palasin vuoden 2022 tammikuussa takaisin tänne ja onpahan ollut matka, ei voi muuta sanoa!
Blogin kirjoittamisesta on tullut minulle tapa ja myös osa identiteettiä. Täällä minä höpötän monologiani, kun kaikki muut ovat hiljaa, mutta käyvät silti tasaisena virtana katsomassa, mitä minulle kuuluu. Ja selvästi muutama kokonaan uusikin lukija on tänä syksynä löytänyt tänne, tervetuloa! Tämän kaiken takia kuluvan vuoden tapahtumat ovatkin olleet todella raskaita.
Huomaan jatkuvasti miettiväni sanojani ja jotenkin vain haluaisin aloittaa alusta ja toisaalta en, koska realistisesti tiedän, että läpikäymäni matka vaikuttaa ajatuksiini ja tekoihin ja matkani on myös asia, josta en koe, että sitä pitäisi joutua peittelemään. Tällä viikolla jokainen aamu heti herättyäni olen ollut sitä mieltä, että laitan tämän blogin yksityiseksi lopullisesti ja iltapäivään asti olen tätä mieltä, kunnes sitten pehmitän tuota ajatusta todeten, että ehkä voisin vain olla koko marraskuun poissa ja katsoa, miltä se tuntuu. Ja sitten illalla olen sitä mieltä, että ei hitto, räjähdän, jos en pääse jakamaan asioita jonnekin!
Esimerkiksi eilen aloin taas olla todella huolissani terveydestäni. Kurkkukipuni on äitynyt kunnon nuhaksi, mutta ilman kuumetta ja lisäksi eilen iltapäivällä aloin taas kärsiä epätyypillisen vetisestä ja runsaasta vuodosta aina, kun vaikkapa niistin nenäni. Yön jälkeen tuo oire on sentään onneksi loppunut ja muutenkin olo on ollut tänään parempi johtuen joko eilisestä höyryhengittelystä, nelinkertaisesta sinkki- ja C-vitamiiniannoksesta tai ihan vain levosta. Eilen nimittäin poikkeuksellisesti kävelin vain vajaan tunnin ja senkin kahdessa erässä todella rauhalliseen tahtiin.
Joka tapauksessa olen ollut tänä vuonna aivan liian usein kipeänä ja se huolestuttaa minua. Heti
vuoden alussa olin kuumeessa, tästä puolitoista viikkoa eteenpäin ja olin
kurkkukivussa ja lievässä nuhassa, helmikuun puolessa välissä olin kunnon
nuhakuumeessa, toukokuussa olin taas nuhakuumeessa ja tällä kertaa oireilu
jatkui lähes kaksi viikkoa, noin kolme viikkoa sitten heräsin maanantain ja
tiistain välisenä yönä korkeaan kuumeeseen ja sen jälkeen minulla oli lievää
kurkkukipua muutaman päivän ajan. Ja nyt sitten vielä tämänhetkinen nuha.
Nuha-kuumeilun lisäksi minulla on ollut erinäisiä iho-ongelmia, joita olen hoitanut kortisonivoiteilla ja lisäksi tuota epätyypillisen runsasta vuotoa, joka alkoi viime kuussa ja se on aaltoillut todella paljon. Koskaan tuo vuoto ei kuitenkaan pahimpina aikoinakaan ole ollut selvästi oudon näköistä tai hajuista, vaan tavallaan ihan "perus minua". Kaikki nämä oireet ovat sellaisia, joita minulla ei ole koskaan aiemmin ollut. Aiemmin sairastuin flunssaan ehkä kerran tai pari kertaa vuodessa ja huolimatta siitä, että ihoni on herkkä, en kärsi lähes koskaan ihottumista eikä minulla oikeastaan koskaan ole ollut mitään gynekologisia ongelmia.
Voisiko tämä kaikki olla kuitenkin jotenkin hormonaalista? Esimerkiksi tämän
kuun oireilu on tapahtunut vain muutaman päivän viiveellä alkoholin liiallisen käytön
jälkeen ja alkoholihan tunnetusti vaikuttaa hormoneihin ja myös häiritsee
kehon vastustuskykyä. Eilen tuo runsas vuoto alkoi muutama tunti sen jälkeen,
kun olin syönyt oikein kunnon maito- ja lihapommin lounaaksi ja myös nuo ruoat
voivat heilauttaa etenkin jo lähtökohtaisesti epätasapainossa olevia
hormonitasoja vieläkin huonommiksi.
Varaa aika lääkärille, hoopo! Juu, tiedän... Ja toisaalta tiedän sen, että perus verikokeista ei tulla saamaan mitään irti ja jotenkin haluaisin löytää tälle tilanteelle ratkaisun itse, etenkin elämäntavoistani. Sillä se, mikä on myös fakta, on se, että tänä vuonna olen syönyt huonommin kuin hetkeen ja silloinkin, kun olen palannut takaisin niin sanotusti terveellisiin tapoihin, nuo terveet tavat ovat sisältäneet lihaa ja maitotuotteita.
Tämä vuosi on siis ollut poikkeuksellisen "standard diet"-tyylinen, joten sinänsä ei kai ole ihme, että kehoni on aivan ulapalla. Vuodesta 2020 lähtien olen kuitenkin nimenomaan pyrkinyt kokonaan vegaaniin ruokavalioon ja tämä on ensimmäinen vuosi, kun olen muistaakseni lähes joka viikko syönyt eläinperäisiä ruokia. Totta kai varmasti myös ilmansaasteet ovat osaltan voineet vaikuttaa kipeäksi tulemiseen, mutta tällöinkin uskon, että jokin on romahduttanut vastustuskykyni jo aiemmin.
Mutta minunhan piti olla vapaa... Tiedän. Mutta en minä näinkään voi elää, nuhasta nuhaan, ihottumasta ihottumaan... Minun on saatava terveyteni takaisin. Miksi helvetissä kaikki on taas niin vaikeaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti