Pysähtyminen

Tämä vuosi on potkinut minua päähän ja lujaa tai oikeastaan minä olen tainnut potkia itse itseäni. En ole koskaan ikinä ollut niin sekaisin kuin tänä vuonna ja sen tekin olette huomanneet. Olen puhunut ystävilleni vähemmän ja vähemmän itseäni mietityttäneistä asioista ja kuitenkaan kukaan ei tällä kertaa ole syyttänyt minua asioiden piilottelusta toisin kuin silloin, kun minä en oikeasti salannut mitään. Juuri nyt, kun olen kasannut ajatusten Mount Everestiä sisälleni, kukaan ei ole huomannut sitä. 

Olen niin usein tehnyt asioista aivan liian monimutkaisia ja hyppinyt asiasta, elämäntavasta, moraalikäsityksestä ja unelmaminästä toiseen. Kaikesta huolimatta olen kuitenkin halunnut niin pitkälle kuin mahdollista keskittyä ainoastaan tämän vuoden ihaniin asioihin, mutta nyt minun on oikeasti katsottava etenkin tätä vuotta rehellisen linssin läpi, koska muuten en tule ikinä rakentaneeksi erilaista tulevaisuutta.

Tällä hetkellä pelkään oikeasti sitä, että alkoholista alkaa tulla todella suuri ongelma ja senpä takia aloitinkin eilen Päihdelinkin 30 päivän verkkokurssin, jonka aikana tulen pohdiskelemaan suhdettani alkoholiin ja siihen, millaisen suhteen tulevaisuudessa haluan. Ja jos tämä ei tuo muutosta, minun on ryhdyttävä rankempiin toimenpiteisiin. Lisäksi ahmin viime viikolla viitenä päivänä enkä oikeasti enää tiedä kuka olen. Ja usein tuntuu siltä, että en edes tiedä, mitä haluan.  

Tiedän vain sen, että kaikella tällä "oireilulla" on kyllä jokin tarkoitus ja minun täytyy nyt vain puskea tämän oudon ja sekavan ajan läpi. Minussa on niin paljon häpeää siitä, miten helvetin huonosti olen hoitanut tämän vuoden.  Voi olla, että pidän tauon täältä tai voi olla, että palaan jo huomenna takaisin kirjoittelemaan. En tiedä. Sen tiedän, että ainakin tämän ja huomisen päivän olen mehupaastolla, koska ruoansulatuselimistöni tekee kuolemaa ja minun on pakko saada vesipaino nopeasti pois.