Terveysmatka alkaa ㅡ viimeisen kerran

Kuva on netistä

Uudelleenohjelmointia päivittäessäni totesin, että voisin tehdä ihan uuden ja kunnon aloituksen tälle tulevalle matkalle. Koska nyt tämä helkkari soikoon potkaistaan käyntiin ja viedään kunnolla loppuun asti! En jaksa enää sitä, että olen jossain kohtaa tottunut tällaiseen epämääräiseen elämiseen, jossa on kyllä elementtejä unelmaelämästäni, mutta en todellakaan ole enää hetkeen antanut 100%:sesti panostani unelmien toteutumiseen.  

✥﹤┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈﹥✥

Tämän hetken alkutilanne:
Tällä hetkellä voin suurin piirtein hyvin. Olen pitänyt itseni aktiivisena siitä huolimatta, että kunnon hikitreenejä en ole hetkeen enää tehnyt säännöllisesti ja tämän myötä kunto on hieman laskenut. En kuitenkaan voi sanoa olevani mitenkään pohjalla terveyteni osalta. Ruokailut ovat pääosin olleet terveellisiä, mutta välillä on ollut herkutteluja ja ahmimista. En kuitenkaan onneksi ole ollut missään syvässä ahmimiskierteessä hetkeen. 

Alkoholin osalta tilanteeni on paljon parempi kuin viime vuonna. Olen ollut riehakkaissakin sosiaalisissa tilanteissa helposti kokonaan ilman alkoholia ja toisissa tilanteissa olen osannut pitäytyä vain pienissä nousuissa. Viime viikon keskiviikon totaalinen epäonnistuminen on ollut kuukauden sisään ainoa binge drinking-sessio ja tämä on todella iso asia! Tilanteeni on huomattavasti parempi myös siitä syystä, että toisin kuin vuosi sitten niin nyt olen oikeasti tekemässä aktiivisesti töitä sen eteen, että saan kokonaan palautettua suhteeni alkoholiin samanlaiseksi kuin mitä se on aiemmin ollut. 

 

Kuva on netistä

Mistä eroon ja mitä saan syödä/juoda?
Poistettavat:

• Maitotuotteet*
• Liha ja lihatuotteet
  
• Karkki, sipsit, keksit, ei-vegaani ja rasvainen/kermainen jäätelö, pasteijat ja muut suolaiset ja makeat leivokset
• Ultraprosessoitu ruoka*
• esim. suurin osa vegaaneista proteiinituotteista
• välttele vuustoja, mutta ainakin alkuun saan välillä käyttää näitä esim. pestopastassa
  
• Ei-itsetehty pizza*, hampurilaiset, ranskalaiset, nugetit jne.
• Valkoinen riisi*
• Säilykkeet sokeri- tai suolaliemessä
  
• Margariini ja öljy*
• Alkoholi*
  

 * Näiden osalta poikkeuksen muodostavat ravintolaruokailut. Yritän kuitenkin tällöinkin valita aina sen kevyimmältä ja terveellisimmältä vaikuttavan vaihtoehdon!

Sallitut ruoat:

• Kasvikset (hedelmät, vihannekset, marjat)
  
• Pasta
• myös valkoinen, kunhan valitsen oikeita, italialaisia pastamerkkejä
• Täysjyväriisi, coucous ja bulgur
  
• Ruis- ja täysjyväleipä
• Kaurahiutaleet
  
• Vegaanit jugurtit ja vanukkaat
• valitse tuotteita, joissa on mahdollisimman vähän ainesosia
• Kasvipohjaiset maidot
  
• Maustamaton tofu ja itsetehty seitan
• Hummus margariinin sijaan leivälle
•  Sokerittomat ja vähäsuolaiset valmiskastikkeet
• tee kuitenkin kastikkeet niin pitkälle itse kuin mahdollista, esim. pesto jne.
•  Vähärasvainen vegaani jäätelö ja/tai mehujää

Raw til 4 Minnin tyyliin-elämäntavan tuomat lisähuomiot

• Pelkkiä hedelmiä ja raakapatukoita aamupalalla ja lounaalla
• Tee raakapatukat mieluiten itse
• Aamulla saan ottaa 1-2 kofeiinitablettia
• Ennen treeniä välipala, jonka täytyy olla proteiinipitoinen (esim. Alpron proteiinivanukas)
• Päivällinen terveellinen vegaani ateria 
• Viikonloppuna saan syödä ei-raakaruokia myös aamupalalla ja lounaaksi, mutta suosin kuitenkin tällöinkin raakaruokia niin paljon kuin mahdollista

 

Kuva on netistä

Millainen olen?

1. Ruoka ja liikunta:
   
• Olen vegaani ja syön todella minimaalisen määrän prosessoitua ruokaa
• Roskaruoka ei kuulu elämääni eikä minun tee sitä mieli
• Olen menettänyt lähes kokonaan mielenkiintoni alkoholia kohtaan ja yksin juominen on loppunut kokonaan
• Terveys on minulle prioriteetti numero yksi ja terveellinen eläminen on jotain, mikä tulee minulta helposti
• Harrastan päivittäin liikuntaa ja minusta huomaa, että urheilu on minulle intohimo 
• Olen henkilö, jota muut kuvaavat luonnostaan hoikaksi ja urheilulliseksi
2.  Mieli:
   
• Aloitan aamuni aina vähintään 5 minuutin meditaatiolla ja myös iltaisin jätän aikaa rauhoittumiselle
• Arkeni on minimalistista ja käytän tietokonetta ja kännykkää vain silloin, kun on oikeasti pakko
• Olen henkilö, joka paljon mieluummin lukee kuin skrollaa puhelimellaan
  
• Olen positiivinen, rauhallinen ja näen mahdollisuuksia sielläkin, missä muut eivät
• Aurinkoisuuteni tuo lähelleni samanmielisiä ihmisiä ja uusia läheisiä ystäviä 
3. Koti:
• Pidän kotini aina puhtaana ja siistinä
• Jätän iltaisin aikaa, jotta ehdin järjestellä paikat ennen kuin menen nukkumaan
• Siisteys on minulle automaattinen asia eikä minun tarvitse miettiä sitä tai aikatauluttaa sitä muiden päivän askareiden kanssa
4. Ulkonäkö:
• Ulkonäöstä huolehtiminen on minulle luontaista
• Missä olenkaan tunnen oloni kauniiksi ja viehättäväksi
• Olen aina päästä varpaisiin laitettu ja ulkonäöstäni huolehtiminen on ruoan ja liikunnan lisäksi yksi tavallinen osa rutiineitani
• Olen juuri se stereotyyppinen huolettoman kaunis italialaisnainen, jota ihmiset kadehtivat
  

Kuva on netistä

Mantroja tukemaan uudelleenohjelmointia

Olen kiitollinen siitä, että minun ei tee enää mieli epäterveellistä ruokaa. Epäterveellinen ruoka, ahmiminen ja liikkumattomuus eivät ole osa arkeani.  

Olen kiitollinen, että pääsen juoksemaan puolimaratonin vuonna 2025 alle kahden tunnin aikaan ja ilman suuria ongelmia sekä siitä, että kehityn huimaa vauhtia tanssiharrastukseni osalta.

Olen kiitollinen siitä, että alkoholin käyttöni on tipahtanut minimiin eikä minun tee enää mieli juoda itseäni humalaan. Olen myös kiitollinen siitä, että olen kadottanut kokonaan halun juoda yksin.

Olen kiitollinen kauniista, siististä ja puhtaasta kodistani. Olen kiitollinen siitä, miten paljon iloa saan kotini järjestelystä ja siivoamisesta. 

Olen kiitollinen siitä, että minulla on vahva visio oman tyylini osalta ja että uskallan tilanteessa kuin tilanteessa seurata tuota visiota. 

Olen kiitollinen, että positiivisuuteni, iloni ja valovoimaisuuteni tuo ympärilleni juuri oikeita ihmisiä. 

Notkahdus

Kuva on omani

Tämä viikko ei olekaan mennyt keskiviikkoillan ja eilisen osalta ihan niin kuin olin suunnitellut... Tiistain tanssitunti oli aivan loistava! Siitäkin huolimatta, että huomasin kyllä, miten kuntoni on laskenut hikitreenien puutteen takia ja myös kulutetut kalorit kertoivat samaa tarinaa: yleensä poltan tanssituntien aikana noin 280 kaloria, mutta tällä kertaa poltin 420!! Joka tapauksessa oli helpotus huomata, että en ole tippunut kokonaan kärryiltä ja myös opettaja sanoi, että vaikuttaa siltä kuin en olisi koskaan pitänytkään mitään puolentoista kuukauden taukoa. Etenkin piruetit sujuivat täydellisesti ja tulin siitä todella hyvälle mielelle! 

Keskiviikkona minulla oli treffit, joita odotin todella paljon ja ne olivat ihanat! Astuin kuitenkin ravintolan ovista sisään ilman mitään suunnitelmaa juomien osalta ja tästä se alamäki sitten alkoi... Kun minun seuralaiseni joi vain yhden oluen, minä join kaksi 16 cl lasillista viiniä ja olin nousuissa jo ennen kuin sain pasta-annoksen eteeni. Jälkiruoasta sentään kieltäydyin, mutta ruokailun jälkeen kävimme vielä yksillä ja kai tämä koko kombinaatio oli sitten minulle liikaa, sillä kotiin palattuani hieman ennen kello kymmentä, korkkasin kotona odottelevan lonkeron.

Josta tuli loppujen lopuksi kokonainen six pack lonkeroa. Juomat eivät edes olleet kylmässä, koska olin ostanut ne ystäviäni varten jo etukäteen, mutta minähän kätevänä emäntänä heitin aina uuden tölkin pakkaseen, kun otin sieltä edellisen. Ja loppujen lopuksi nukahdin Bluetooth-kuulokkeet korvissani puoli neljältä aamulla?! Unta sain aivan uskomattoman järkyttävät KAKSI JA PUOLI TUNTIA ennen kuin heräsin. 

Voitte siis kuvitella, miltä tuntui eilen, kun sain itseni raahattua töihin vain muutamaa minuuttia vaille yhdeksältä, jolloin alkoi päivän ensimmäinen Teams-kokous. Mietin koko ajan, että jos nyt pistokokeen omaisesti työpaikalleni tulisi puhallutus niin olen edelleen sen verran humalassa, että kärähtäisin. Eilen en saanutkaan töissä tehtyä kuin muutaman pakollisen tehtävän ja toivon, että niihin ei tullut mitään dramaattisia virheitä... Iltapäivän kolmannen Teams-kokouksen jälkeen vain torkuin 45 minuuttia ja sitten lähdin kotiin. Kävin suihkussa, söin ja menin makoilemaan sänkyyn nukahtaen jo hieman kello seitsemän jälkeen. 

 

Kuva on omani

Tänään tuntuu edelleen hieman oudolta ja minua harmittaa aivan helvetisti se, että annoin itseni taas tehdä tuollaisen aivan järkyttävän ylilyönnin keskiviikkona! Eilisen piti mennä niin, että olisin nauttinut töiden jälkeen kauniista säästä ja käynyt noin 30-40 minuutin lenkillä. Tullut kotiin, käynyt hyvillä mielin suihkussa, syönyt terveellisen aterian, lukenut aurinkoa hohtavassa olohuoneessa kirjaa ja sitten mennyt hyvissä ajoin nukkumaan. Sen sijaan se menikin tuon edellisessä kappaleessa olleen kuvauksen mukaisesti... 

En halua luopua alkoholista kokonaan enkä usko, että omalla kohdallani on edes järkevää pyrkiä 100% absolutismiin. Se vain toisi liikaa houkutuksia ja veisi paljon ihania 1-2 lasillisen hetkiä pois. Mutta minun täytyy lisätä alkoholille ihan oma osionsa uudelleenohjelmoinnissa, jotta saan myös tämän aspektin elämässäni järkevälle tolalle. Loppujen lopuksi uudelleenohjelmointi tuo minulle tarkan suunnitelman joka tilanteeseen, sillä se on rakennuspiirustus oikeaan minään. Ja tämä oikea minä ei todellakaan tee tuollaisia valintoja, joita tein keskiviikkona...

Tänään töiden jälkeen käyn nopeasti kotona vaihtamassa vaatteet ja muutenkin siistiytymässä, sitten kipitän koroissani keskustaan viikon toisille treffeille ja nauttimaan keväästä. Huomenna on viikon ensimmäinen "vapaapäivä" eli minulla ei ole mitään muuta suunniteltuna kuin uudelleenohjelmoinnin tekeminen. Mietin kuitenkin, että kävisin tekemässä sen torstaisen lenkin, joka minun piti tehdä... Ja samalla pelkään taas sitä, että tulen kipeäksi, jos ryhdyn heti urheilemaan tuolla tavalla. Juuri tämä minua harmittaa noissa ylilyönneissä oikeasti kaikista eniten. Ei se, että seuraava päivä menee ihan harakoille, vaan se, että myös sitä seuraavina päivinä pitää ottaa iisimmin, jotta en tule kipeäksi.

No, aina kai sitten oppii ja otan tämän opetuksena. 

"Watch my life go bling bling"

Kuva on omani

Joudun klassisesti toteamaan, että olen niin monta kertaa luvannut itselleni istua alas ja kirjoittaa tänne. Viimeksi eilen, mutta kotiin päästyäni jouduin toteamaan, että olen niin väsynyt, että päätinkin vain tiskata ja järjestellä kotia nopeasti, tehdä 10 minuutin meditaation ja mennä nukkumaan. Siispä pahoittelut postausviiveestä! :(

Joka tapauksessa tuntuu siltä, että olen vihdoinkin saamassa elämästä kunnolla kiinni. Olen syönyt pääosin terveellisesti vaikkakin kalorimäärien osalta varmasti hieman liikaa, jotta laihtumiseni olisi riittävän nopeaa. Välillä olen aamuöisin pyörinyt sängyssä ahdistuen siitä miten helkkarin iso olen edelleen ja tästä syystä olenkin päättänyt tehdä itselleni 1000-1200 kalorin ateriasuunnitelman, jolloin päivittäiset miinukseni ovat noin 600-1000 kalorin välillä. Lisäksi tänään aloitan taas treenaamisen.

Eilen en uskaltautunut vaa'alle, mutta otin kuitenkin muutaman vertailukuvan ja totesin, että ei tilanteeni olen niin paha kuin mitä se voisi olla ottaen huomioon, että en ole treenannut kunnolla melkein kuukauteen. Olen pehmeä, tiedän sen, mutta selvästi arkiaktiivisuuteni on auttanut jollain tavalla pitämään minut kasassa. Vasemalla olevat kuvat ovat siis viime vuoden toukokuun alusta ja oikealla tämän hetken tilanne.

 

Muuten elämääni ovat piristäneet R ja uuden kokeilu sekä muutamat ihan mukavat treffit, vaikka en ole tuntenutkaan mitään romanttista tai seksuaalista vetoa seuralaisiini. Olen saanut paljon upeita onnistumisia töissä, käyttänyt pois alkukeväänä kertyneitä hulppeita plussatunteja ja tehnyt töitä pääosin vain kahdeksasta kolmeen. Lauantaina hostasin jälleen brunssin ystävilleni naapurini kyhjöttäessä koko päivän yksin kotona ja eilen minä, äitini, hänen lapsuudenystävänsä ja tämän ystävän lapset vietimme ihanan äitienpäivän myöhäisen lounaan Elitessä. Join kolme lasillista samppanjaa ja päässäni suhisi ihanasti, kun suuntasimme vielä muutamalle proseccolasilliselle Torniin. Mutta kun kävelimme sieltä keskustaan ja kävimme pyörimässä kaupoilla, minä jopa nautin siitä, kun seitin ohueni alkoi lipua pois viiden jälkeen.

Kotiin palasin muutaman uuden kirjalöydön kanssa ja täysin selvänä, mikä tuntui ihanalle. Kotitöiden jälkeen seitsemän aikaan istuin kevään valoisan asuntoni lattialla pelkkää sinistä taivasta ikkunoista tuijottaen ja muistelin viime vuoden äitienpäivää. Viime vuonna tuohon samaan aikaan olin vasta saapunut takaisin keskustaan äitienpäivän vietosta ja kävin ostamassa viisi tölkkiä alkoholia, sillä halusin pöhinän jatkuvan vielä pitkään. Olin harkinnut jo ennen keskustaan lähtemistä, että olisin käynyt äitini lähikaupassa ostamassa matkalle pari juotavaa, mutta 10 minuutin kävelyn sijaan päätinkin vain hypätä hänen kotinsa edestä bussiin ja suunnata suoraan keskustaan. Join kaksi noista keskustassa ostamistani tölkeistä kävellessäni ympäri Töölöä tupakan sauhutessa suussani ja noin tunnin kävelyn jälkeen saavuin kotiin ja join viimeiset kolme juomaa samalla, kun tanssin ympäri asuntoani musiikin tahtiin. 

Ja sitten kävelen muisteluissani muutaman askeleen taaksepäin, sillä tuon samaisen viikon torstaina kävin vielä vähän vaille kahdeksalta illalla ostamassa viisi juomaa ja valvoin yhteen asti yöllä. Perjantaina en saanut mitään aikaan ja lauantain saldoni taisi olla vain ystäväni tsemppaaminen puolimaratonissa. Ja sitten sunnuntaina vedin taas perseet äitienpäivänä. 

En tiedä mikä kytkin päässäni on napsahtanut paikoilleen, mutta tuntuu hyvältä, että viime vuoden dokailut tuntuvat olevan nyt takana ja historiaa. Ja totta kai varmasti tulee hetkiä, jolloin haluaisin vetää pään täyteen, mutta loppujen lopuksi kyse on samasta kuin roskaruoankin kanssa: en voi antaa jokaiselle typerälle päähänpistolle valtaa, vaan minun on toimittava sen mukaan minkä tiedän hyödyttävän terveyttäni eniten. En tiedä onko tässä kyseessä yksinkertaisesti kyllästyminen vai jonkin henkisen prosessin valmiiksi saaminen ja siksi en koe enää tarvetta sekoittaa päätäni.  

 

Kuva on omani

Viime vuonna taisin osittain hakea alkoholilla arjesta irrottautumista vaikka minun olisi oikeasti pitänyt keskittyä siihen, miten tehdä arjesta niin tyydyttävä, että en olisi tarvinnut tuollaisia itsetuhoisia irtiottoja. Tällä hetkellä minulle villinä ja vapaana oleminen tarkoittaa nimenomaan elämää, jossa alkoholilla on hyvin minimaalinen osuus, sillä tällöin pystyn liikkumaan, tulemaan ja menemään juuri miten itse haluan enkä niin, miten edellisenä päivänä, iltana ja yönä juotu alkoholin määrä sanelee. 

Tähän viikkoon heräsin uutta energiaa, rauhaa ja kiitollisuutta täynnä. Tein viiden minuutin meditaation auringon täyttäessä asuntoni ja aloin sitten valmistautua töihin lähtemiseen. Aamupalani oli litra itse puristettua vihermehua enkä malta odottaa, että tänään pääsen töiden jälkeen hikoilemaan treenin parissa ja huomenna palaan pitkästä aikaa tanssitunneille! Ihoni kupliminen on lakannut ja se näyttää terveemmältä eli suolistoni alkaa voida paremmin. 

Ateriasuunnitelmani osalta tulen jatkamaan RT4MT:iä ja odotan tätäkin paljon! Olen nimittäin nyt toukokuussa lipsunut tuosta viime vuoden valmennuksen ruokavalioon, mikä toki ei todellakaan ole se pahin mahdollinen tilanne. Mutta kuten aiemmin monesti olen kirjoittanut, niin RT4-tyylinen syöminen on vain niin paljon ylivertaisempi elämäntapa muuhun verrattuna! Päivitän ateriasuunnitelman blogiin heti, kun olen tehnyt sen ja lisäksi päivitän uudelleenohjelmoinnin ja palautan sen tänne näkyviin. :)

Tuntuu hassulta. Viime viikon alussa olin onnistuneesta vapusta huolimatta lähes ahdistunut ja alakuloinen painoni takia. Tuntui siltä, että olin taas vain tuhlannut hieman yli neljä kuukautta ei-mihinkään niin kuin aivan liian monena edellisenäkin vuonna. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että elämäni on taas omissa käsissäni ja tällä kertaa voin todeta aivan sataprosenttisella itsevarmuudella sen saman, minkä heitin värisevänä ilmaan lähes päivälleen vuosi sitten:

Tästä tulee niin uskomaton vuosi!

Toukokuu

Kuva on omani

Ahmin maanantain ja tiistain. Keksimällä keksin tekosyitä, miksi en voi tavata R:ää ennen kuin vasta sunnuntaina, jolloin olen saanut pahimman turvotuksen ja kasvojen ihon kuplimisen pois. Jätin keskiviikkona välistä erään Herrasmiehen vappuaaton juhlat, koska haluan olla täydellinen, kun kohtaan hänet ensimmäistä kertaa. Hän palaa onneksi Helsinkiin kesäkuussa, jolloin tapaamme, joten siksikin tämän kuukauden on oltava kuukausi, jolloin potkin maalis-huhtikuuta kaikkialle sinne, minne eniten sattuu.

Naapurini on ehtinyt tässä ajassa erota Partamiehestä, mutta ei hätää, sillä hänellä on jo uusi hiljainen ja ujo englantia puhuva nuorimies, joka kävi tekemässä keskiviikkoiltana poraustöitä naapurini luona sekä siivosi asunnon ja kipitti taas eilen heti aamuyhdeksältä takaisin. Tuo nuorimies käyttää koiran ulkona, käy ruokakaupassa ja hänkään ei ilmeisesti saa puhua naapurilleni, kun he ovat yhdessä rappukäytävässä tai sen jälkeen, kun hän saapuu naapurini asuntoon. Viime vuonna hän löysi myös samanlaisen englantia puhuvan nuorenmiehen, jonka alamäkeä oli suorastaan surullista seurata. Aluksi tuo mies oli kuplivan puhelias, iloinen ja pääsi jopa naapurini sänkyyn muutamia kertoja. 

Mutta sitten hänet alennettiin vain orjaksi, joka käveli vakavana hieman naapurini takana maahan tuijottaen, toi maanantaisin pari pullollista viiniä, jota naapurini nautti tiistaisin Partamiehen kanssa. Maanantaisin tuo nuorimies myös siivosi naapurini asunnon ja häipyi sitten sanaakaan sanomatta rappuun surkean näköisenä. Häntä ei ole enää näkynyt useaan viikkoon ja voin vain toivoa, että tämä tilanteen muutos ei tuo taas sitä samaa tuskastuttavaa kuviota, joka vallitsi viime vuonna. Tilannetta, jossa naapurillani oli kolme miestä samaan aikaan: yksi orja, yksi selvästi enemmänkin romanttinen kumppani, joka vaihteli muutaman viikon välein ja yksi huomattavasti vanhempi ja sadistisempi seksikumppani, jonka äänekäs kliimaksi säikäytti minut joka ikinen kerta.

Hän kohteli naapuriani samalla tavalla kuin naapurini kohtelee noita nuoria miehiä ja ne muutamat kerrat, kun törmäsin häneen ja tuohon raivostuttavaan mieheen samaan aikaan, naapurini tuijotti vain nolona ja melkein ahdistuneena maahan vältellen katsettani. Sadistimies sen sijaan jatkoi sen selittämistä miksi naapurini oli väärässä kaikesta tai miksi hänen esimerkiksi pitäisi pukeutua eri tavalla. 

Ja nämä ovat taas niitä hetkiä, jolloin yritän muistuttaa itseäni siitä, että all that glitters isn't gold. Sillä vaikka olen monta kertaa ollut todella kateellinen naapurilleni, niin se olenkin minä, joka on saanut luotua jotain pysyvää. Tämän kuun lopulla tulee nimittäin kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun R astui asuntooni ensimmäistä kertaa ja koin vihdoin jotain sellaista, mitä olin etsinyt useita kuukausia tuloksetta. Ja nykyään tunnumme haluavan toisiamme vieläkin enemmän kuin tuolloin vuosi sitten. R on rentoutuneempi, päästää minut itseään lähemmäs ja uskaltaa pyytää asioita, joista hän pitää. 

Ei, nuo asiat eivät aina ole suosikkejani, mutta toisaalta noina kertoina hän antaa minulle kuin vastapalveluksena takaisin jotain sellaista, mitä en itse edes osaa pyytää ääneen. Lisäksi uskallan nykyään R:ää silmiin katsoessa liikuttaa hänen ihanan kätensä vielä yhden kerran jalkojeni väliin ennen kuin hän nousee sängystä ja lähtee suihkuun. Se hieman skandaalinomaisempi mieheni - hän, joka maksaa seurastani - on myös asettautunut varsin pysyväksi osaksi elämääni. Varmasti hänellä on seuralaisia Ruotsissa, mutta Suomessa käydessään olen hänen vakiokumppaninsa, jota on aina yhtä mukavaa tavata. 

 

Kuva on omani

Lisäksi vaikka olen ollut sitä mieltä, että ystävyyssuhteissani on aivan liikaa toivomisen varaa niin silti minä olin se, joka emännöi keskiviikkona ja eilen vappuaterian tyttöystävilleni ja viihdyin myös ison osan eilisestä suuressa porukassa tuttujen ja tuntemattomien kanssa extempore-piknikillä Kaivopuistossa. Illalla tulin jopa vielä erään mukavan puistossa tapaamani miehen kanssa istumaan iltaa luokseni. Samaan aikaan naapurini oli kahlehdittuna neljän seinän sisälle uuden orjansa kanssa kunnes jäi yksin asuntoonsa koko kaupungin viettäessä vappua ystävien ja perheen kanssa. Olen viimeisen kahden vuoden aikana nähnyt naapurini vain yhden kerran naispuoleisen ystävän kanssa eikä hänen luonaan ikinä käy muita kuin miehiä, joista hän yrittää tavalla tai toisella hyötyä.

Onkin helppoa poimia toisen elämästä vain muutama pieni yksityiskohta ja unohtaa se kokonaisuus, jonka keskellä nuo muutamat kateutta aiheuttavat asiat sijaitsevat. Kyllä, naapurillani oli parisuhde, mutta samaan aikaan hän ei oikein koskaan tuntunut tapaavan ystäviään tai käyvän missään ja hänen suhdekoukeronsa ovat näemmä taas kuihtuneet romanttisesta rakkaudesta jonkinlaiseksi oudoksi palvelusuhteeksi, jossa edes hänen aiempi orjansa ei enää halua olla mukana. Naapurini ei koskaan hymyile paitsi silloin, kun lirkuttelee miehille ja ylipäätään näen hänen miessotkuissaan valitettavan paljon samaa itsevihaa ja -sabotaasia kuin mihin olin itsekin nuorempana rahan takia liukunut.

Totta kai etsin edelleen syvempää suhdetta kuin minun ja R:n, mutta silti en voi olla tyytymätön nykytilaani, jossa olen saanut vihdoinkin parannettua suhteeni seksiin, seksuaalisuuteeni ja miehiin. En tunge itseäni enää tilanteisiin, jotka loppujen lopuksi vain satuttavat ja jättävät suuren, tyhjän aukon. Olen sinut sen kanssa, että tarvitsen paljon fyysistä kanssakäymistä ja rakastan seksiä, mutta en kuitenkaan hyppää enää jokaisen kanssa sänkyyn. Eilenkin saatoin tuon mukavan miehen taksitolpalle yhdeksän aikoihin, jolloin pussasin häntä nopeasti poskelle, mutta mitään muuta välillämme ei tapahtunut, vaikka kaikki ainekset olivatkin kasassa.

Kaiken muun suhteen sitten tuntuukin siltä, että olen aivan ulapalla. Olen aloittanut yhden ja saman päiväkirjan kirjoittamisen uudestaan ja uudestaan, mutta repinyt aina sivut irti. Minun ei ole koskaan ollut näin vaikeaa aloittaa uutta päiväkirjaa, sillä niin tyhmältä kuin se kuulostaakin, niin minulla on aina hyvin vahva tunne siitä, minkä kirjan kansien väliin alan vuodattaa sydäntäni. Mutta nyt mikään kirja ei ole tuntunut kodilta. 

Mikään ruokavalio ei tunnu minulta. En ole liikkunut muuten kuin kävelemällä. Tuntuu, että olen taas jossain ihmeellisessä kuplassa, mutta huolimatta tästä, en ole koskenut alkoholiin - en edes eilen Kaivopuistossa! Muistan, kun luin useiden eri henkilöiden kommentteja siitä, miten alkoholin lopettaminen ei todellakaan ollut tuonut positiivista muutosta aluksi, vaan he olivat kärvistelleet useita kuukausia ahdistavassa identiteettömyydessä ja ajelehtineet aaltojen mukana sinne ja tänne saamatta mistään kunnolla kiinni. Joten kaipa minäkin olen nyt elänyt läpi noita samoja aaltoja, vaikka ajattelinkin, että omalla kohdallani asiat menisivät eri tavalla. Sillä voin vilpittömästi sanoa, että olin onnellisempi silloin, kun join viikottain.

Toki tämä kaikki hajuttomuus ja mauttomuus voi johtua myös siitä, mistä olen kirjoittanut varmasti tuhannesti tänne blogiini: hikiliikunnan puute, joka aiheuttaa aina minulle lieviä masennuksen oireita sekä yleistä ahdistuneisuutta ja hermostuneisuutta. Niinpä täytyy nyt ihan oikeasti ryhdistäytyä ja aloittaa treenaamaan sata lasissa! Haluan, että toukokuusta tulee tämän vuoden tähänastisesti paras kuukausi ja se vaatii aktiivista otetta elämääni. Luultavasti RT4MT takaisin, vaikka tällä hetkellä ei tunnukaan siltä, että tuo olen minä. Liikuntaa (tanssi, juokseminen ja jooga), meditointia, paljon ihania treffejä keväisessä Helsingissä ja kuumaa seksiä sekä uudenlaisten tuhmuuksien kokeilemista R:n kanssa. 

Ja tietenkin alkoholittomuuden jatkamista. Eilenkin huomasin hämmästyksekseni miten monen kädessä oli alkoholiton lonkero ja kaupassa nopeasti käydessäni kuulin erään naisen kysyvän myyjältä, mistä alkoholiton kalja löytyy. En myöskään kokenut, että menetin yhtään mitään eilen sen takia, että en ollut humalassa ja tanssin valkolakkien meressä DJ:n soittaessa ihan yhtä lujaa kuin muutkin. Olenkin todella iloinen, että otin Kaivopuisto-kutsun vastaan, sillä se osoitti taas miten pitkälle olen jo päässyt kunhan annan itseni pitäytyä tässä uudessa elämässä!