Tämä viikko ei olekaan mennyt keskiviikkoillan ja eilisen osalta ihan niin kuin olin suunnitellut... Tiistain tanssitunti oli aivan loistava! Siitäkin huolimatta, että huomasin kyllä, miten kuntoni on laskenut hikitreenien puutteen takia ja myös kulutetut kalorit kertoivat samaa tarinaa: yleensä poltan tanssituntien aikana noin 280 kaloria, mutta tällä kertaa poltin 420!! Joka tapauksessa oli helpotus huomata, että en ole tippunut kokonaan kärryiltä ja myös opettaja sanoi, että vaikuttaa siltä kuin en olisi koskaan pitänytkään mitään puolentoista kuukauden taukoa. Etenkin piruetit sujuivat täydellisesti ja tulin siitä todella hyvälle mielelle!
Keskiviikkona minulla oli treffit, joita odotin todella paljon ja ne olivat ihanat! Astuin kuitenkin ravintolan ovista sisään ilman mitään suunnitelmaa juomien osalta ja tästä se alamäki sitten alkoi... Kun minun seuralaiseni joi vain yhden oluen, minä join kaksi 16 cl lasillista viiniä ja olin nousuissa jo ennen kuin sain pasta-annoksen eteeni. Jälkiruoasta sentään kieltäydyin, mutta ruokailun jälkeen kävimme vielä yksillä ja kai tämä koko kombinaatio oli sitten minulle liikaa, sillä kotiin palattuani hieman ennen kello kymmentä, korkkasin kotona odottelevan lonkeron.
Josta tuli loppujen lopuksi kokonainen six pack lonkeroa. Juomat eivät edes olleet kylmässä, koska olin ostanut ne ystäviäni varten jo etukäteen, mutta minähän kätevänä emäntänä heitin aina uuden tölkin pakkaseen, kun otin sieltä edellisen. Ja loppujen lopuksi nukahdin Bluetooth-kuulokkeet korvissani puoli neljältä aamulla?! Unta sain aivan uskomattoman järkyttävät KAKSI JA PUOLI TUNTIA ennen kuin heräsin.
Voitte siis kuvitella, miltä tuntui eilen, kun sain itseni raahattua töihin vain muutamaa minuuttia vaille yhdeksältä, jolloin alkoi päivän ensimmäinen Teams-kokous. Mietin koko ajan, että jos nyt pistokokeen omaisesti työpaikalleni tulisi puhallutus niin olen edelleen sen verran humalassa, että kärähtäisin. Eilen en saanutkaan töissä tehtyä kuin muutaman pakollisen tehtävän ja toivon, että niihin ei tullut mitään dramaattisia virheitä... Iltapäivän kolmannen Teams-kokouksen jälkeen vain torkuin 45 minuuttia ja sitten lähdin kotiin. Kävin suihkussa, söin ja menin makoilemaan sänkyyn nukahtaen jo hieman kello seitsemän jälkeen.
Tänään tuntuu edelleen hieman oudolta ja minua harmittaa aivan helvetisti se, että annoin itseni taas tehdä tuollaisen aivan järkyttävän ylilyönnin keskiviikkona! Eilisen piti mennä niin, että olisin nauttinut töiden jälkeen kauniista säästä ja käynyt noin 30-40 minuutin lenkillä. Tullut kotiin, käynyt hyvillä mielin suihkussa, syönyt terveellisen aterian, lukenut aurinkoa hohtavassa olohuoneessa kirjaa ja sitten mennyt hyvissä ajoin nukkumaan. Sen sijaan se menikin tuon edellisessä kappaleessa olleen kuvauksen mukaisesti...
En halua luopua alkoholista kokonaan enkä usko, että omalla kohdallani on edes järkevää pyrkiä 100% absolutismiin. Se vain toisi liikaa houkutuksia ja veisi paljon ihania 1-2 lasillisen hetkiä pois. Mutta minun täytyy lisätä alkoholille ihan oma osionsa uudelleenohjelmoinnissa, jotta saan myös tämän aspektin elämässäni järkevälle tolalle. Loppujen lopuksi uudelleenohjelmointi tuo minulle tarkan suunnitelman joka tilanteeseen, sillä se on rakennuspiirustus oikeaan minään. Ja tämä oikea minä ei todellakaan tee tuollaisia valintoja, joita tein keskiviikkona...
Tänään töiden jälkeen käyn nopeasti kotona vaihtamassa vaatteet ja muutenkin
siistiytymässä, sitten kipitän koroissani keskustaan viikon toisille
treffeille ja nauttimaan keväästä. Huomenna on viikon ensimmäinen "vapaapäivä"
eli minulla ei ole mitään muuta suunniteltuna kuin uudelleenohjelmoinnin tekeminen. Mietin kuitenkin, että kävisin
tekemässä sen torstaisen lenkin, joka minun piti tehdä... Ja samalla pelkään
taas sitä, että tulen kipeäksi, jos ryhdyn heti urheilemaan tuolla tavalla.
Juuri tämä minua harmittaa noissa ylilyönneissä oikeasti kaikista eniten. Ei se, että
seuraava päivä menee ihan harakoille, vaan se, että myös sitä seuraavina
päivinä pitää ottaa iisimmin, jotta en tule kipeäksi.
No, aina kai sitten oppii ja otan tämän opetuksena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti