Ahmin maanantain ja tiistain. Keksimällä keksin tekosyitä, miksi en voi tavata R:ää ennen kuin vasta sunnuntaina, jolloin olen saanut pahimman turvotuksen ja kasvojen ihon kuplimisen pois. Jätin keskiviikkona välistä erään Herrasmiehen vappuaaton juhlat, koska haluan olla täydellinen, kun kohtaan hänet ensimmäistä kertaa. Hän palaa onneksi Helsinkiin kesäkuussa, jolloin tapaamme, joten siksikin tämän kuukauden on oltava kuukausi, jolloin potkin maalis-huhtikuuta kaikkialle sinne, minne eniten sattuu.
Naapurini on ehtinyt tässä ajassa erota Partamiehestä, mutta ei hätää, sillä hänellä on jo uusi hiljainen ja ujo englantia puhuva nuorimies, joka kävi tekemässä keskiviikkoiltana poraustöitä naapurini luona sekä siivosi asunnon ja kipitti taas eilen heti aamuyhdeksältä takaisin. Tuo nuorimies käyttää koiran ulkona, käy ruokakaupassa ja hänkään ei ilmeisesti saa puhua naapurilleni, kun he ovat yhdessä rappukäytävässä tai sen jälkeen, kun hän saapuu naapurini asuntoon. Viime vuonna hän löysi myös samanlaisen englantia puhuvan nuorenmiehen, jonka alamäkeä oli suorastaan surullista seurata. Aluksi tuo mies oli kuplivan puhelias, iloinen ja pääsi jopa naapurini sänkyyn muutamia kertoja.
Mutta sitten hänet alennettiin vain orjaksi, joka käveli vakavana hieman naapurini takana maahan tuijottaen, toi maanantaisin pari pullollista viiniä, jota naapurini nautti tiistaisin Partamiehen kanssa. Maanantaisin tuo nuorimies myös siivosi naapurini asunnon ja häipyi sitten sanaakaan sanomatta rappuun surkean näköisenä. Häntä ei ole enää näkynyt useaan viikkoon ja voin vain toivoa, että tämä tilanteen muutos ei tuo taas sitä samaa tuskastuttavaa kuviota, joka vallitsi viime vuonna. Tilannetta, jossa naapurillani oli kolme miestä samaan aikaan: yksi orja, yksi selvästi enemmänkin romanttinen kumppani, joka vaihteli muutaman viikon välein ja yksi huomattavasti vanhempi ja sadistisempi seksikumppani, jonka äänekäs kliimaksi säikäytti minut joka ikinen kerta.
Hän kohteli naapuriani samalla tavalla kuin naapurini kohtelee noita nuoria miehiä ja ne muutamat kerrat, kun törmäsin häneen ja tuohon raivostuttavaan mieheen samaan aikaan, naapurini tuijotti vain nolona ja melkein ahdistuneena maahan vältellen katsettani. Sadistimies sen sijaan jatkoi sen selittämistä miksi naapurini oli väärässä kaikesta tai miksi hänen esimerkiksi pitäisi pukeutua eri tavalla.
Ja nämä ovat taas niitä hetkiä, jolloin yritän muistuttaa itseäni siitä, että all that glitters isn't gold. Sillä vaikka olen monta kertaa ollut todella kateellinen naapurilleni, niin se olenkin minä, joka on saanut luotua jotain pysyvää. Tämän kuun lopulla tulee nimittäin kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun R astui asuntooni ensimmäistä kertaa ja koin vihdoin jotain sellaista, mitä olin etsinyt useita kuukausia tuloksetta. Ja nykyään tunnumme haluavan toisiamme vieläkin enemmän kuin tuolloin vuosi sitten. R on rentoutuneempi, päästää minut itseään lähemmäs ja uskaltaa pyytää asioita, joista hän pitää.
Ei, nuo asiat eivät aina ole suosikkejani, mutta toisaalta noina kertoina hän antaa minulle kuin vastapalveluksena takaisin jotain sellaista, mitä en itse edes osaa pyytää ääneen. Lisäksi uskallan nykyään R:ää silmiin katsoessa liikuttaa hänen ihanan kätensä vielä yhden kerran jalkojeni väliin ennen kuin hän nousee sängystä ja lähtee suihkuun. Se hieman skandaalinomaisempi mieheni - hän, joka maksaa seurastani - on myös asettautunut varsin pysyväksi osaksi elämääni. Varmasti hänellä on seuralaisia Ruotsissa, mutta Suomessa käydessään olen hänen vakiokumppaninsa, jota on aina yhtä mukavaa tavata.
Lisäksi vaikka olen ollut sitä mieltä, että ystävyyssuhteissani on aivan
liikaa toivomisen varaa niin silti minä olin se, joka emännöi keskiviikkona ja
eilen vappuaterian tyttöystävilleni ja viihdyin myös ison osan eilisestä
suuressa porukassa tuttujen ja tuntemattomien kanssa extempore-piknikillä Kaivopuistossa. Illalla
tulin jopa vielä erään mukavan puistossa tapaamani miehen kanssa istumaan
iltaa luokseni. Samaan aikaan naapurini oli kahlehdittuna neljän seinän
sisälle uuden orjansa kanssa kunnes jäi yksin asuntoonsa koko kaupungin
viettäessä vappua ystävien ja perheen kanssa. Olen viimeisen kahden vuoden
aikana nähnyt naapurini vain yhden kerran naispuoleisen ystävän kanssa eikä
hänen luonaan ikinä käy muita kuin miehiä, joista hän yrittää tavalla tai
toisella hyötyä.
Onkin helppoa poimia toisen elämästä vain muutama pieni yksityiskohta ja unohtaa se kokonaisuus, jonka keskellä nuo muutamat kateutta aiheuttavat asiat sijaitsevat. Kyllä, naapurillani oli parisuhde, mutta samaan aikaan hän ei oikein koskaan tuntunut tapaavan ystäviään tai käyvän missään ja hänen suhdekoukeronsa ovat näemmä taas kuihtuneet romanttisesta rakkaudesta jonkinlaiseksi oudoksi palvelusuhteeksi, jossa edes hänen aiempi orjansa ei enää halua olla mukana. Naapurini ei koskaan hymyile paitsi silloin, kun lirkuttelee miehille ja ylipäätään näen hänen miessotkuissaan valitettavan paljon samaa itsevihaa ja -sabotaasia kuin mihin olin itsekin nuorempana rahan takia liukunut.
Totta kai etsin edelleen syvempää suhdetta kuin minun ja R:n, mutta silti en voi olla tyytymätön nykytilaani, jossa olen saanut vihdoinkin parannettua suhteeni seksiin, seksuaalisuuteeni ja miehiin. En tunge itseäni enää tilanteisiin, jotka loppujen lopuksi vain satuttavat ja jättävät suuren, tyhjän aukon. Olen sinut sen kanssa, että tarvitsen paljon fyysistä kanssakäymistä ja rakastan seksiä, mutta en kuitenkaan hyppää enää jokaisen kanssa sänkyyn. Eilenkin saatoin tuon mukavan miehen taksitolpalle yhdeksän aikoihin, jolloin pussasin häntä nopeasti poskelle, mutta mitään muuta välillämme ei tapahtunut, vaikka kaikki ainekset olivatkin kasassa.
Kaiken muun suhteen sitten tuntuukin siltä, että olen aivan ulapalla. Olen aloittanut yhden ja saman päiväkirjan kirjoittamisen uudestaan ja uudestaan, mutta repinyt aina sivut irti. Minun ei ole koskaan ollut näin vaikeaa aloittaa uutta päiväkirjaa, sillä niin tyhmältä kuin se kuulostaakin, niin minulla on aina hyvin vahva tunne siitä, minkä kirjan kansien väliin alan vuodattaa sydäntäni. Mutta nyt mikään kirja ei ole tuntunut kodilta.
Mikään ruokavalio ei tunnu minulta. En ole liikkunut muuten kuin kävelemällä. Tuntuu, että olen taas jossain ihmeellisessä kuplassa, mutta huolimatta tästä, en ole koskenut alkoholiin - en edes eilen Kaivopuistossa! Muistan, kun luin useiden eri henkilöiden kommentteja siitä, miten alkoholin lopettaminen ei todellakaan ollut tuonut positiivista muutosta aluksi, vaan he olivat kärvistelleet useita kuukausia ahdistavassa identiteettömyydessä ja ajelehtineet aaltojen mukana sinne ja tänne saamatta mistään kunnolla kiinni. Joten kaipa minäkin olen nyt elänyt läpi noita samoja aaltoja, vaikka ajattelinkin, että omalla kohdallani asiat menisivät eri tavalla. Sillä voin vilpittömästi sanoa, että olin onnellisempi silloin, kun join viikottain.
Toki tämä kaikki hajuttomuus ja mauttomuus voi johtua myös siitä, mistä olen kirjoittanut varmasti tuhannesti tänne blogiini: hikiliikunnan puute, joka aiheuttaa aina minulle lieviä masennuksen oireita sekä yleistä ahdistuneisuutta ja hermostuneisuutta. Niinpä täytyy nyt ihan oikeasti ryhdistäytyä ja aloittaa treenaamaan sata lasissa! Haluan, että toukokuusta tulee tämän vuoden tähänastisesti paras kuukausi ja se vaatii aktiivista otetta elämääni. Luultavasti RT4MT takaisin, vaikka tällä hetkellä ei tunnukaan siltä, että tuo olen minä. Liikuntaa (tanssi, juokseminen ja jooga), meditointia, paljon ihania treffejä keväisessä Helsingissä ja kuumaa seksiä sekä uudenlaisten tuhmuuksien kokeilemista R:n kanssa.
Ja tietenkin alkoholittomuuden jatkamista. Eilenkin huomasin hämmästyksekseni miten monen kädessä oli alkoholiton lonkero ja kaupassa nopeasti käydessäni kuulin erään naisen kysyvän myyjältä, mistä alkoholiton kalja löytyy. En myöskään kokenut, että menetin yhtään mitään eilen sen takia, että en ollut humalassa ja tanssin valkolakkien meressä DJ:n soittaessa ihan yhtä lujaa kuin muutkin. Olenkin todella iloinen, että otin Kaivopuisto-kutsun vastaan, sillä se osoitti taas miten pitkälle olen jo päässyt kunhan annan itseni pitäytyä tässä uudessa elämässä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti