Sekavia kuulumisia

Kuva on netistä

Yritän nyt puristaa jonkinlaisen tekstin kasaan, koska lupasin sen tehdä, mutta pahoittelen jo nyt sitä, että en varmaan jaksa kirjoittaa niin pitkästi kuin olin ajatellut. Minulle nousi nimittäin totta kai kuume eilen aamulla ja olo on varsin väsynyt ja sekava. :')

Joka tapauksessa edellisen kerran kirjoitin kunnolla kuulumisistani pari viikkoa sitten ja tuon tekstin jälkeen tuntuu, että olen mennyt eteenpäin todella paljon! Alkoholin käyttö on taas tipahtanut minimiin, olen syönyt epäterveellistä ruokaa vain pariin kertaan, ihoni voi selvästi paljon paremmin ja hiukseni ovat paksuuntuneet. Liikkunut olen pääasiassa vain kävellen ja pyöräillen eli tähän täytyy panostaa. Mutta ruokailuni ovat sujuneet omalla painollaan ilman paljoa miettimistä ja uusi työ ja italialainen ruokakulttuuri on ehdottomasti tuoneet paljon tasapainoa arkeen!

Voin myöntää, että painoni oli 12.7. niinkin järkyttävä kuin 64,7 kiloa, mutta perjantaihin 25.7. mennessä paino oli tippunut 61,8 kiloon. Jojoilua on siis todellakin taas tapahtunut, mutta viimeisen kahden viikon aikana olen ollut ihanassa tasapainossa eikä minulla ole ollut minkäänlaisia herkuttelu- tai ahmimishimoja. On tehnyt hyvää "joutua" syömään tarpeeksi uuden työn ja elämäntilanteen takia, koska minulla on ollut pakko olla riittävästi energiaa.

Työvuoroni ovat maanantaista perjantaihin klo 9-12 ja 13-17 ja on oikeastaan tehnyt hyvää mennä vasta noin myöhään töihin. Varsinkin näin kesällä Italian pienet maaseutukylät heräävät joka tapauksessa eloon vasta illalla, joten olen iloinen siitä, että en ole menettänyt noita hetkiä! Minulla on vain kaksi kollegaa - lääkäri ja hänen assistenttinsa - ja olen viihtynyt heidän seurassaan hyvin. Välillä toivoisin, että voisin viettää lounastaukoni yksin, mutta toisaalta seurassa syöminen myös päivällisen yhteydessä on tuntunut jotenkin tavallaan parantavalta. Se on vienyt huomioni pois ruoan liiallisesta ajattelusta ja tilalla on lähinnä ollut ruoan arvostaminen ja siitä nauttiminen. 

Mutta koska täytyy hieman järisyttää tasapainoa tai ehkä juuri tästä löytyneestä tasapainosta motivoituneena...

Kuva on netistä

Italiaan muuttaminen ja täysillä uudenlaiseen elämään heittäytyminen on laittanut liikkeelle muunlaistenkin haaveiden toteuttamista. En ole muistaakseni koskaan aiemmin kirjoittanut blogiin ajatuksiani siitä, että jo vuosien ajan tasaisin väliajoin olen haaveillut lentoemännäksi kouluttautumisesta ja tämä ajatus on pulpahtanut välillä mieleeni ilman, että olen itse juuri matkustanut. Mutta etenkin tänne lentäessä tuntui, että tuo liekki leimahti aivan kunnolla. 

Viime viikon sunnuntaina sitten istuin viinilasillisilla serkkuni, hänen ystävänsä ja tuon ystävän siskon kanssa ja tuo sisko kertoi hakevansa kouluttautumaan lentoemännäksi. Tuossa hetkessä tuntui siltä, että minun tulevaisuuteni suunta laskettiin kuin pehmeänä kissanpentuna syliini ja tuijotin tuota siskoa silmät suurina sanomatta mitään. Serkkuni nauroi ilmeelleni ja mietin hetken uskaltaisinko avata kaiken sen, mitä mielessäni on jo pitkään kytenyt, sillä olin juuri ottanut vastaan toisen työn, mutta päätin olla rehellinen. 

Ja näin ollen uudenlaista energiaa ja intoa puhkuen olen tällä viikolla hakenut kahteen eri koulutuskeskukseen, jotta voisin aloittaa koulutuksen lokakuun alussa. Suomessa lentoyhtiöt kouluttavat lentohenkilökunnan, mutta Italiassa on useita eri "koulutuskeskuksia", jotka hoitavat koulutuksen ja taustasi ja uratoiveesi ohjaavat sitä, mihin keskuksiin kannattaa hakea. Esimerkiksi osissa keskuksista ei vaadita toisen asteen tutkintoa ollenkaan, toisissa vaaditaan. Samoin osassa vaaditaan aiempaa kokemusta asiakaspalvelutyöstä ja toisissa ei. 

Joka tapauksessa tässä sitä taas mennään: matkalla kohti uutta tuntematonta! En tiedä yhtään milloin tulen kuulemaan noista koulutuskeskuksista, jos edes tulen kuulemaan. Mutta toivon tietenkin, että saisin mahdollisimman pain yhteydenoton ja pääsen seuraavaan vaiheeseen! Jos pääsen eteenpäin, minun täytyy kummankin koulutuskeskuksen sääntöjen mukaan suorittaa muutamia kursseja sekä tietenkin käydä läpi kunnon terveystarkastus. Ja myös tämä motivoi minua antamaan kaikkeni tervellisen syömisen osalta!

Kuva on netistä

Liikkuminen on nyt hetken aikaa pannassa kuumeen takia ja tämä harmittaa aivan helkkaristi! :( Mutta täytyy vain antaa itseni levätä, jotta pääsen mahdollisimman nopeasti treenaamaan kunnolla...

Huomioin jo Suomessa, että todella moni parikymppinen nainen on oikeasti todella hoikka tällä hetkellä eikä asia ole helpottanut Italiassa. Nuorista naisista näkee, että he syövät puhtaasti ja treenaavat ja iltaisin rannoillakin heidän näkee pääasiassa juovan kivennäisvesiä tai vaihtoehtoisesti vain ne kaksi lasia kuohuvaa ja ruokana heillä on marjoja ja ystävien kesken jaettava pieni charcuterie.

Tähän minäkin haluan ja tietenkin kuume vaikuttaa tämän hetken mielialaan, mutta olen toki terveenäkin huomioinut sitä, että häpeän kehoani ja vaatteeni näyttäysivät niin paljon paremmita, jos olisin hoikempi. En voi taaskaan olla miettimättä sitä miten juuri minulle kävi tämä kuvottava turpoaminen lähes pysyvästi kuutosella alkaviin lukuihin, vaikka aiemmin 55 kiloa oli se maksimi, johon ajauduin silloin tällöin. Ja tuolloinkin vain päiväksi, kunnes sain nestepöhön pois. 

Skinny is truly in ja minä en ole taaskaan ollut osana tätä trendiä. Mutta yritän olla hermostuttamatta itseäni liikaa, koska fakta on se, että jos olisin jo vuosia sitten vain pitäytynyt tasaisen järkevässä syömisessä niin olisin jo ollut tavoitteessani pitkään. Joten pidän järkevän kalorimäärän jatkossakin, mutta panostan enemmän liikuntaan ja ruoan puhtauteen ja hiljalleen kehostani kuoriutuu kyllä juuri mitä pitääkin. 

Olipas sekava teksti, anteeksi! :') En taida saada itsestäni enää enempää irti, joten toivon, että ensi viikolla voisin tehdä jonkin ruokaan ja liikuntaan liittyvät postauksen! 

Missä mennään - kesä-heinäkuu

Kuva on omani

Vihdoinkin kunnon päivitys. Kuten arvata saattaa edellisen pidemmän päivityksen jälkeen on tapahtunut PALJON. 

Sain onneksi rakkaan asuntoni alivuokrattua vuodeksi eli jos siltä tuntuu ja palaan takaisin Helsinkiin niin pääsen takaisin asuntoon. Tämä toi suuren helpotuksen ja auttoi lisäksi muuttovalmisteluissa, sillä sain jättää ison osan huonekaluistani ja astioistani asuntoon, jonne muuttaa siis Helsingin yliopistoon sisäänpäässyt sukulaiseni kummilapsi. Joten tiedän, ettei minun tarvitse pelätä sitäkään, millaisessa kunnossa asunto on, jos muutan sinne takaisin.

Ruoka-asioiden osalta on mennyt sekä hyvin että huonosti. Ison osan ajasta olen syönyt suurin piirtein terveellisesti, mutta ylilyönnit ovat olleet järkyttäviä - samanlaisia kuin Juhannuskuulumisia-postauksessa. Lisäksi liikuntana on ollut pelkästään kävelyä ja joogaa eli ei hyvä, ei todellakaan! :( Myös alkoholia on kulunut enemmän kuin hetkeen ja se masentaa. Esimerkiksi keskiviikkona minulle järjestettiin juhlat ja join muistaakseni illan aikana melkein kaksi pullollista punaviiniä, menin nukkumaan melkein viideltä ja heräsin eiliseen kahdentoista aikoihin aivan täydellisessä sumussa.

Vaikka tällä hetkellä tuntuu ahdistuneelta ja surulliselta niin tiedän, että tilanteeni ei ole toivoton ja pystyn nousemaan tästä nopeasti, kunhan nyt vain keskityn. Ylilyöntien aiheuttama turvotus on laskenut nopeasti, kun olen palannut syömään terveellisesti ja tekemään 1,5-2 h kävelylenkkejä. Arjen ollessa levällään, on tuntunut välillä todella vaikealta keskittyä omien ruokien valmistamiseen ja osittain tämä suuri muutos on myös tuonut pelkoja, joita olen käsitellyt sillä vanhalla tutulla tavalla eli mässäilemällä.

Kuva on omani

Hieman tähän liittyen sain noin puolitoista viikkoa sitten kuulla valmennusasioihin liittyviä huhuja, jotka näyttävät olevan totta ja Jodelkin on näihin herännyt. :D Ja tämä on kyllä vahvistanut kaiken sen, mitä olen epäillytkin kyseisen aiemman valmentajani osaamattomuudesta... Olen edelleen sitä mieltä, että ihmisenä hän on ihana ja uskon, että hän vilpittömästi haluaa auttaa ihmisiä muuttamaan elämänsä. Mutta etenkin tämän sotkun jälkeen toivon, että hän ottaisi kunnon askeleen taaksepäin ja miettisi esimerkiksi jatkokouluttautumista yrittäjyyteen.

Eli ilmeisesti tämä hänen minulle ilmoittama "odottamaton henkilökohtainen vaikeus", jonka takia hänen piti perua testiryhmä, ei ollutkaan mikään perhetragedia millaiseksi hän maalaili asiaa, vaan kyse on siitä, että hän ja useat muut valmentajat ovat todella suurissa ongelmissa. Tällä hetkellä tieto on se, että nämä valmentajat, jotka ovat valmentaneet ulkomaalaisella app-alustalla, ovat saaneet aiemmin kuulla tuolta yritykseltä, että heidän ei tarvitsisi maksaa arvonlisäveroa, sillä yritys on ulkomaalainen. 

Tuo yritys on siis hoitanut heille valmennusalustan ja nettisivut, resepti- ja treenipankin, tehnyt mainoskampanjoita heille ja muutenkin auttanut brändäämisessä ja markkinoinnissa. Vielä tämän vuoden keväällä suurin osa noista valmentajista on mainostanut 1:1 valmennuksiaan selvästi tuon yrityksen masinoimilla mainoskampanjoilla, sillä jokainen on tehnyt lähes samanlaisia somesisältöä. Heille tilanne on valjennut siis ilmisesti vasta aika vähän aikaa sitten ja nyt kaikki luukuttavat sitä, että heidän 1:1 valmennuksensa paikat ovat jo täynnä ja siksi täytyy valita toisella alustalla oleva persoonaton ryhmävalmennus. Vaikka tilanne on oikeasti aivan jotain muuta...

Sillä tuo ALV-väite ei tietenkään pidä paikkaansa, koska valmentajat tekevät töitä Suomessa eli heidän tulee maksaa verot sen mukaan, missä he itse työskentelevät. Usealla näistä valmentajista on ilmeisesti jopa monen vuoden ajalta ALV:it maksamatta ja he ovat joutuneet/joutuvat maksamaan jopa 150 000 euron suuruiset mätkyt Verohallinnolle ja saattavat joutua todella pahaan taloudelliseen pulaan. Tähän voisi kai vain todeta, että jos ei osaa googlettaa asioita niin käykää nyt hyvänen aika sentään edes toisen asteen koulut! Sielläkin opetetaan tällaisia perusasioita...

Osa voisi toki kai arvostella minua - miksi lähdit tuollaiseen alun perinkin mukaan? Osittain pelkästä mielenkiinnosta ja osittain en kai vain ollut ehtinyt tutustua tarpeeksi kyseiseen valmentajaan. Mitä pidempään olin valmennuksessa ja mitä tiiviimmin seurasin hänen someaan sitä enemmän aloin huomata ristiriitaisuuksia ja outoja muutoksia hänen kertomassaan aikajanassa. Ja kuten olen todennut koin myös todella paljon aivan mahtavia onnistumisia valmennuksen aikana ja se muutti mitä luultavimmin pysyvästi ajatukseni ja näkemykseni siitä, mikä olisi minulle paras elämäntyyli. Joten tuosta näkökulmasta katsottuna olen edelleen kiitollinen, että osallistuin valmennukseen, vaikka annoinkin rahaa "puoskarille". No, eiköhän nuo mätkyt ole tasoittaneet tilanteen... :')

Kuva on omani

Tätä vyyhtiä siis seuraan ja odotan mielenkiinnolla mihin tilanne menee ja miten se lopulta alkaa julkisesti paljastua. Joka tapauksessa itse aion lähteä jatkamaan omaa, itsenäistä matkaani aiemmin tekemäni uudelleenohjauksen perusteella, mutta RT4MT:n osalta seuraan enemmän sitä, miltä minusta tuntuu sen sijaan, että hakkaan kiveen tuon elämäntyyliin. Prioriteettini on saada nyt tasainen pohja terveellisille elämäntavoille ja aloittaa hikiliikunta uudestaan. Ja myöhemmin voin sitten parannella ruokavaliotani!

Alkoholin pudotan taas lähelle minimiä ja roskaruoka jää lopullisesti pois. Tänään kävelen noin pari tuntia (aamukävely 30 min + myöhemmin iltapäivällä vähintään tunnin reipas kävely) ja huomenna käyn heti aamusta 3-4 kilometrin rauhallisella lenkillä. Ruokavalion pidän kevyenä: tänään olen aamupalaksi syönyt smoothien, lounas oli soijajugurttibowl hedelminnä ja granolalla ja päivälliseksi pieni pasta-annos. 

Huomenna otan aloituspainon, -mitat ja -kuvat ja tällä kertaa hitto vie viimeisen kerran! En aio antaa tämä uskomattoman uuden alun valua hiekkaan. Ei - tämä on se hetki, kun elämäni vihdoinkin alkaa. 

Äh, siitäkin piti vielä kirjoittaa, että I aikoo tulla käymään täällä parin viikon päästä ja myönnän myös sen motivoivan minua. Uudenlainen eläminen tuntuu jotenkin joltain turvalliselta bufferilta minun ja I:n välille. En halua enää palata vanhaan... En halua, että sinä vedät minut johonkin entiseen... Syvälle kylmään veteen, jossa joskus uiskentelin ilman ongelmia, mutta joka tulee nyt valumaan keuhkoihini ja tappamaan minut...

Enpä olisi uskonut tämän blogin aloittaessani, että kirjoittaisin joskus tällaisia sanoja tänne I:stä, mutta tässä sitä ollaan. Todellakin uuden alun äärellä. Ja siitä olen loppumattoman kiitollinen. 

KAAOS

Siinä tämän hetken päällimmäiset tuntemukset, mutta täällä olen toki edelleen! :') Istun juuri junassa matkalla kohti Arezzon juna-asemaa ja pää on niin täynnä sotkua, että en edes tiedä mistä lähteä purkamaan tätä kaikkea. Yksi minuutti olen maailman huipulla, sitten itken onnesta kunnes tuo itku muuttuukin ahdistusitkuksi, sitten on ikävä I:tä, ikävä Töölöä, ikävä elämääni siellä, kutkuttavaa iloista odotusta tulevasta, helpotusta aiemman elämänvaiheeni päättymisestä.......

En tiedä.

Mutta yritän saada ajatuksistani kiinni tällä viikolla! Toivottavasti teillä kaikilla on ollut ihana kesä tähän mennessä! ♡