Siinä tämän hetken päällimmäiset tuntemukset, mutta täällä olen toki edelleen! :') Istun juuri junassa matkalla kohti Arezzon juna-asemaa ja pää on niin täynnä sotkua, että en edes tiedä mistä lähteä purkamaan tätä kaikkea. Yksi minuutti olen maailman huipulla, sitten itken onnesta kunnes tuo itku muuttuukin ahdistusitkuksi, sitten on ikävä I:tä, ikävä Töölöä, ikävä elämääni siellä, kutkuttavaa iloista odotusta tulevasta, helpotusta aiemman elämänvaiheeni päättymisestä.......
En tiedä.
Mutta yritän saada ajatuksistani kiinni tällä viikolla! Toivottavasti teillä kaikilla on ollut ihana kesä tähän mennessä! ♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti