Missä mennään - kesä-heinäkuu

Kuva on omani

Vihdoinkin kunnon päivitys. Kuten arvata saattaa edellisen pidemmän päivityksen jälkeen on tapahtunut PALJON. 

Sain onneksi rakkaan asuntoni alivuokrattua vuodeksi eli jos siltä tuntuu ja palaan takaisin Helsinkiin niin pääsen takaisin asuntoon. Tämä toi suuren helpotuksen ja auttoi lisäksi muuttovalmisteluissa, sillä sain jättää ison osan huonekaluistani ja astioistani asuntoon, jonne muuttaa siis Helsingin yliopistoon sisäänpäässyt sukulaiseni kummilapsi. Joten tiedän, ettei minun tarvitse pelätä sitäkään, millaisessa kunnossa asunto on, jos muutan sinne takaisin.

Ruoka-asioiden osalta on mennyt sekä hyvin että huonosti. Ison osan ajasta olen syönyt suurin piirtein terveellisesti, mutta ylilyönnit ovat olleet järkyttäviä - samanlaisia kuin Juhannuskuulumisia-postauksessa. Lisäksi liikuntana on ollut pelkästään kävelyä ja joogaa eli ei hyvä, ei todellakaan! :( Myös alkoholia on kulunut enemmän kuin hetkeen ja se masentaa. Esimerkiksi keskiviikkona minulle järjestettiin juhlat ja join muistaakseni illan aikana melkein kaksi pullollista punaviiniä, menin nukkumaan melkein viideltä ja heräsin eiliseen kahdentoista aikoihin aivan täydellisessä sumussa.

Vaikka tällä hetkellä tuntuu ahdistuneelta ja surulliselta niin tiedän, että tilanteeni ei ole toivoton ja pystyn nousemaan tästä nopeasti, kunhan nyt vain keskityn. Ylilyöntien aiheuttama turvotus on laskenut nopeasti, kun olen palannut syömään terveellisesti ja tekemään 1,5-2 h kävelylenkkejä. Arjen ollessa levällään, on tuntunut välillä todella vaikealta keskittyä omien ruokien valmistamiseen ja osittain tämä suuri muutos on myös tuonut pelkoja, joita olen käsitellyt sillä vanhalla tutulla tavalla eli mässäilemällä.

Kuva on omani

Hieman tähän liittyen sain noin puolitoista viikkoa sitten kuulla valmennusasioihin liittyviä huhuja, jotka näyttävät olevan totta ja Jodelkin on näihin herännyt. :D Ja tämä on kyllä vahvistanut kaiken sen, mitä olen epäillytkin kyseisen aiemman valmentajani osaamattomuudesta... Olen edelleen sitä mieltä, että ihmisenä hän on ihana ja uskon, että hän vilpittömästi haluaa auttaa ihmisiä muuttamaan elämänsä. Mutta etenkin tämän sotkun jälkeen toivon, että hän ottaisi kunnon askeleen taaksepäin ja miettisi esimerkiksi jatkokouluttautumista yrittäjyyteen.

Eli ilmeisesti tämä hänen minulle ilmoittama "odottamaton henkilökohtainen vaikeus", jonka takia hänen piti perua testiryhmä, ei ollutkaan mikään perhetragedia millaiseksi hän maalaili asiaa, vaan kyse on siitä, että hän ja useat muut valmentajat ovat todella suurissa ongelmissa. Tällä hetkellä tieto on se, että nämä valmentajat, jotka ovat valmentaneet ulkomaalaisella app-alustalla, ovat saaneet aiemmin kuulla tuolta yritykseltä, että heidän ei tarvitsisi maksaa arvonlisäveroa, sillä yritys on ulkomaalainen. 

Tuo yritys on siis hoitanut heille valmennusalustan ja nettisivut, resepti- ja treenipankin, tehnyt mainoskampanjoita heille ja muutenkin auttanut brändäämisessä ja markkinoinnissa. Vielä tämän vuoden keväällä suurin osa noista valmentajista on mainostanut 1:1 valmennuksiaan selvästi tuon yrityksen masinoimilla mainoskampanjoilla, sillä jokainen on tehnyt lähes samanlaisia somesisältöä. Heille tilanne on valjennut siis ilmisesti vasta aika vähän aikaa sitten ja nyt kaikki luukuttavat sitä, että heidän 1:1 valmennuksensa paikat ovat jo täynnä ja siksi täytyy valita toisella alustalla oleva persoonaton ryhmävalmennus. Vaikka tilanne on oikeasti aivan jotain muuta...

Sillä tuo ALV-väite ei tietenkään pidä paikkaansa, koska valmentajat tekevät töitä Suomessa eli heidän tulee maksaa verot sen mukaan, missä he itse työskentelevät. Usealla näistä valmentajista on ilmeisesti jopa monen vuoden ajalta ALV:it maksamatta ja he ovat joutuneet/joutuvat maksamaan jopa 150 000 euron suuruiset mätkyt Verohallinnolle ja saattavat joutua todella pahaan taloudelliseen pulaan. Tähän voisi kai vain todeta, että jos ei osaa googlettaa asioita niin käykää nyt hyvänen aika sentään edes toisen asteen koulut! Sielläkin opetetaan tällaisia perusasioita...

Osa voisi toki kai arvostella minua - miksi lähdit tuollaiseen alun perinkin mukaan? Osittain pelkästä mielenkiinnosta ja osittain en kai vain ollut ehtinyt tutustua tarpeeksi kyseiseen valmentajaan. Mitä pidempään olin valmennuksessa ja mitä tiiviimmin seurasin hänen someaan sitä enemmän aloin huomata ristiriitaisuuksia ja outoja muutoksia hänen kertomassaan aikajanassa. Ja kuten olen todennut koin myös todella paljon aivan mahtavia onnistumisia valmennuksen aikana ja se muutti mitä luultavimmin pysyvästi ajatukseni ja näkemykseni siitä, mikä olisi minulle paras elämäntyyli. Joten tuosta näkökulmasta katsottuna olen edelleen kiitollinen, että osallistuin valmennukseen, vaikka annoinkin rahaa "puoskarille". No, eiköhän nuo mätkyt ole tasoittaneet tilanteen... :')

Kuva on omani

Tätä vyyhtiä siis seuraan ja odotan mielenkiinnolla mihin tilanne menee ja miten se lopulta alkaa julkisesti paljastua. Joka tapauksessa itse aion lähteä jatkamaan omaa, itsenäistä matkaani aiemmin tekemäni uudelleenohjauksen perusteella, mutta RT4MT:n osalta seuraan enemmän sitä, miltä minusta tuntuu sen sijaan, että hakkaan kiveen tuon elämäntyyliin. Prioriteettini on saada nyt tasainen pohja terveellisille elämäntavoille ja aloittaa hikiliikunta uudestaan. Ja myöhemmin voin sitten parannella ruokavaliotani!

Alkoholin pudotan taas lähelle minimiä ja roskaruoka jää lopullisesti pois. Tänään kävelen noin pari tuntia (aamukävely 30 min + myöhemmin iltapäivällä vähintään tunnin reipas kävely) ja huomenna käyn heti aamusta 3-4 kilometrin rauhallisella lenkillä. Ruokavalion pidän kevyenä: tänään olen aamupalaksi syönyt smoothien, lounas oli soijajugurttibowl hedelminnä ja granolalla ja päivälliseksi pieni pasta-annos. 

Huomenna otan aloituspainon, -mitat ja -kuvat ja tällä kertaa hitto vie viimeisen kerran! En aio antaa tämä uskomattoman uuden alun valua hiekkaan. Ei - tämä on se hetki, kun elämäni vihdoinkin alkaa. 

Äh, siitäkin piti vielä kirjoittaa, että I aikoo tulla käymään täällä parin viikon päästä ja myönnän myös sen motivoivan minua. Uudenlainen eläminen tuntuu jotenkin joltain turvalliselta bufferilta minun ja I:n välille. En halua enää palata vanhaan... En halua, että sinä vedät minut johonkin entiseen... Syvälle kylmään veteen, jossa joskus uiskentelin ilman ongelmia, mutta joka tulee nyt valumaan keuhkoihini ja tappamaan minut...

Enpä olisi uskonut tämän blogin aloittaessani, että kirjoittaisin joskus tällaisia sanoja tänne I:stä, mutta tässä sitä ollaan. Todellakin uuden alun äärellä. Ja siitä olen loppumattoman kiitollinen.