Don't be so pathetic, just open up and sing

Kuva on omani

 ɴᴏᴡ ᴘʟᴀʏɪɴɢ: 

ᴍᴀʀɪɴᴀ - ɪ ᴀᴍ ɴᴏᴛ ᴀ ʀᴏʙᴏᴛ
1:38 ────❍──── 3:38
↻ ⊲ Ⅱ ⊳ ↺

✥﹤┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈﹥✥

Lauantaisesta onnettomuudesta ohjussodan todelliseen uhkaan. Miksi Pohjois-Korea herää aina silloin, kun heitä vähiten kaivataan? He eivät saa edes omaa kansaansa ruokittua, vaan etelästä lähetetään heille jatkuvasti ruoka-apua, mutta täydellisessä prioriteettien puutteessa olevia hullujahan tällä planeetalla riittää...

Olen jatkanut heräilyjä kello 3-4 välillä aamuyöllä ja vaikka neljältä heräily aina välillä ei haittaa, sillä normaalisti herään ilman herätyskelloa viiden aikoihin, niin nyt tämä 1-2 h vähemmän yöunta joka yö alkaa näkyä ja tuntua. Paino ei tipu, kasvot ovat jatkuvasti turvonneet, maha on turvonnut, mieliala ärtynyt ja töiden jälkeen en ole jaksanut liikkua. Olen joka ilta ajatellut, että nyt rauhoitun hyvissä ajoin nukkumaan, jotta saan univelkaa pois, mutta eihän se tietenkään niin mene. 

Joten nyt tästä päivästä eteenpäin vaikka pakotan itseni urheilemaan töiden jälkeen, sillä myös liikkumattomuus väsyttää ja aiheuttaa tunteen siitä, että olen epäonnistuja. Kun en liiku, alan nähdä elämäni rumana, tahmaisena kasana muovailuvahaa, johon on sekoittunut rumasti eri värejä, pölyä, leivänmuruja ja muuta roskaa. Liikkumattomuus tuo tunteen siitä, että olen pelkkä ajopuu enkä pysty vaikuttamaan yhtään mihinkään elämässäni. Ja noissa ajatuksissa sitten vellonkin aamuöisin.

Syömisten osalta koen, että minun pitäisi lisätä ruokaa lounaalle ainakin hetkellisesti, jotta minulla olisi hieman enemmän energiaa puskea läpi päivän. Tai vaihtoehtoisesti syödä lounas normaaliin tapaan, mutta lisätä jokin pieni välipala hieman ennen töiden lopettamista, jotta saisin energiapiikin juuri siihen kohtaan, kun lopetan työt ja jaksaisin urheilla. Saatan palata hetkellisesti maca-jauheeseen, joka on raivostuttavan vaikeaa sekoittaa veteen, mutta joka antaa kofeiinittoman energiaboostin, jolla olen usein onnistunut pitämään itseni aktiivisena töiden jälkeen syksyisin ja talvisin.

Mielessä myllertää halu muuttaa koko ruokavalioni tässä ja nyt, mutta tiedän, että se ei ole järkevää, sillä tästä univelasta ja levottomuudesta huolimatta kehoni on selvästi reagoinut todella hyvin siihen, miten nyt syön eikä ruokavalion muuttaminen ole se avain, jolla saisin energiani takaisin. Turvotusta siis on, mutta tunnen ja näen kaulasta, solisluista, lantiosta ja reisistäni sen, että paino kyllä tippuu ja sain myös heti tänne tultuani kuulla, että olen hoikistunut ja miten paljon terveemmältä ja sädehtivältä näytän nyt verrattuna touko-kesäkuuhun.

Olen aika pitkälle noudattanut raw till 4-ruokavaliota eli päiväni menevät suurinpiirtein näin:

• Aamupala: hedelmäsalaatti (esimerkiksi kolme omenaa ja kaksi päärynää tai monomeal 500 g vesimelonia jne) ja kaurajuomaa (ei raakaruokaa, tiedän, mutta en ole kokenut tarvetta fiksata tätä)
  
• Lounas: kaksi isoa tai 3-4 pientä banaania
• Päivällinen: lämmin ateria

Päivällisen olen pitänyt mahdollisimman yksinkertaisena ja olen huomannut dramaattisen muutoksen siinä, miten ns. ruokaminimalismi on helpottanut ja nopeuttanut ruoan sulamista! Eli päivälliseni on usein tyyppiä 500 g perunaa, yksi kokonainen pieni sipuli, 3-4 porkkanaa tai vaihtoehtoisesti 50-100 g tofua/seitania uunissa paistettuna tai 250 g (ennen keittämistä) pastaa, paseerattua tomaattia (eli pelkkää tomaattia ja vettä), sipulia ja soijarouhetta. Mausteita käytä rohkeasti ja se riittää tekemään ruoasta todella maukasta niin ettei noihin ylläoleviin ruokiin edes tarvitse muuta. 

Ja nyt olen vasta tajunnut sen, miten järjettömiä moni nykyajan resepti oikeasti on lukuisine purkkeineen ja tahnoineen! Tosin italialainen ruoka on yleensä hyvin yksinkertaista ja siitä olenkin tämän vuoden aikana ottanut paljon opiksi, sillä vaikka food combiningilla on usein todella huono maine, niin kyllä sen eron vaan huomaa. Tällä hetkellä esimerkiksi pelkkä ajatus jostain buddha bowlista saa mahani turpoamaan enkä yhtään ihmettele, että aiemmin syömäni annokset aiheuttivat kamalaa turvotusta. Niin kauniilta ja terveellisiltä kuin tuollaiset annokset näyttävätkin niin ne ovat monille mahoille todella vaikeita rasteja.

Food combiningin pointtina on siis se, että syöt yhdellä aterialla ruoka-aineita, joissa on suurinpiirtein samanlainen ravintosisältö, jotta kehosi ei tarvitse nähdä niin paljoa vaivaa ruoan sulatteluun ja pilkkomiseen. Lisäksi täytyy olla tarkkana siinä, että syöt ensin vesipitoisimmat ruoka-aineet eli esimerkiksi, jos hedelmäsalaatissani on viinirypäleitä, omenia ja vesimelonia niin syön ne järjestyksessä vesimeloni, viinirypäleet ja viimeisenä omena. Tähän vesipitoisuuteen liittyen yksi pahimmista mokista, mitä voi tehdä, onkin se, että syöt perus raskaan päivällisen ja sitten hedelmiä jälkiruoaksi: hedelmät ovat todella nopeasti valmiita siirtymään eteenpäin kehossasi, mutta päivällisesi sulatteluun menee pidempi aika, jolloin nuo hedelmät mitä luultavimmin alkavat aiheuttaa turvotusta ja kaasun kertymistä mahaan. 

Itse en ole huomannut samanlaista outoa ja ärsyttävää ähkyä sekä väsymystä kuin moni kokee, jos sekoittaa korkeahiilarista ja rasvaista ruokaa sekaisin eli esimerkiksi minulle lounaaksi syöty avokadopasta ei tee olosta erityisen tukalaa. Mutta joillain tuollainen yhdistelmä saattaa aiheuttaa ongelmia, joten tuostakin kombinaatiosta on hyvä olla tietoinen!

Koko päivä on vielä edessä... Haluaisin vain painaa I:n syliini ja hukkua häneen koko päiväksi. Sulkeutua meidän kahden kuplaan ja olla siellä, turvassa. Töissä menee paremmin kuin hetkeen ja sain tiistaina sekä jatkoa sopimukselleni että palkankorotuksen. Tienaan niin uskomattoman paljon, että en voi edes uskoa sitä ja jotenkin kaikki tuntuu niin epäreilulta, kun minun tililläni vaeltaa kymppitonni ja tuotakin ylimääräistä ennen olen antanut kuukausilahjoituksina ja muina lahjoituksina paljon rahaa pois sinne, missä sitä tarvitaan enemmän. Miten juuri minä voin olla näin onnekas? 

Noh, ehkä tämä riittää tekstiä tähän kohtaan. Menen hetkeksi istumaan hiljaa ja vuoraan itseni toiveikkuudella ja ilolla, sillä edessä voi vielä olla niin paljon ihania ja hyviä hetkiä, jos niille antaa mahdollisuuden. Viime viikolla mieleeni putkahtanut lause "pysy valmiina, jotta sinun ei tarvitse valmistautua" imeytyy minuun ja huolimatta siitä, että tulevaisuuteni on töiden osalta menossa tiettyyn suuntaan niin haluan olla valmis nopeisiin muutoksiin I:n ja meidän yhteisen tulevaisuutemme suhteen. Muistutan jatkuvasti itseäni kylmästä sodasta ja muista loputtomasta määrästä eri konflikteista, joita tämä maapallo on saanut sietää ja silti me olemme edelleen tässä.