Painojumituksesta

Kuva on netistä

Aamupaino: 58,2 kg

Ai että tuo paino ottaa pannuun, mutta ei auta muuta kuin puskea eteenpäin ja luottaa siihen, että kyllä se vielä laskee. Olen aivan tuhottoman jäljessä laihdutusaikatauluni kanssa, sillä tässä vaiheessa minun pitäisi jo painaa noin 56.3 kiloa ja tästä johtuen viikonloppuna minun tekikin mieli ruveta kunnon nälkälakkoon. Eläisin vanhalla tutulla 800 kalorin nestemäisella ruokavaliolla itsenäisyyspäivään asti ja sen jälkeen jatkaisin taas. Vähät välittäisin nälästä, kylmästä ja alati laskevasta mielialasta. Ja tänään oikeasti elinkin kahden omenan ja kaurajuomalasillisen voimalla päivälliseen asti, mutta en voi palata tuohon enää, en vain yksinkertaisesti voi.

En pysty katsomaan I:tä silmiin, jos näännytän itseäni enkä minä voi sitten vaatia häneltäkään sitä, että hän ei hairahtuisi samalle polulle. Minun täytyy itsepäisesti pitää kiinni ortoreksian ohuesta verhostani, sillä siten minusta tulee fyysisesti kaikkea sitä, mitä yritän näännytyksellä saavuttaa ja lisäksi pysyn oikeasti mieleltäni (lähes) terveenä, positiivisena ja onnellisena. Tiedän myös, että raw till 4 oikeasti toimii, kunhan vain sitoudun siihen, sillä aina, kun elän niin, painoni laskee automaattisesti ja mieliala pysyy hyvänä. Ja siinä vaiheessa, kun laitan kehooni yhtään mitään epäterveellistä ja/tai eläinkunnan tuotteita sisältävää tai vaihtoehtoisesti, jos syön liian vähän, kehoni alkaa saman tien kapinoimaan. 

Minun täytyy luottaa siihen, että tämä on minun pieni, kapea polkuni. Se on hullutus aivan sama minne katsonkin: ystäviini Suomessa, perheeseeni Italiassa tai I:hin Etelä-Koreassa. Mutta se on minulle tehty polku ja minä vain yksinkertaisesti tiedän, että se on se avain, jota olen niin pitkään yrittänyt löytää. En muita milloin olisin viimeeksi kärsinyt niin vähän mahaongelmista tai turvotuksesta kuin nyt. Kyllä, aamuisin olen kasvoista turvonnut ja joskus olen turvonnut pahemmin kuin toisinaan, mutta tarkoitan keskellä päivää aiemmin tapahtuneita turpoamisia, joissa minulle saattoi kertyä vettä nilkkoihin päivän aikana niin, että sen oikeasti tunsi kävellessä. Ja tämäkin siis silloin, kun söin ihan tavallisen terveellisesti.

Ihoni on paremmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin tänä vuonna enkä tällä hetkellä taaskaan tarvitse edes BB- tai CC-voidetta enkä koskaan ajatellut saavuttavani tätä tilaa näin nopeasti! Viime vuonnahan tähän kaikkeen meni lähes puoli vuotta, mutta nyt se on tapahtunut vain muutamassa kuukaudessa (suolistobakteerit, suolistobakteerit, let's go :D). Ei, tämä ei ole aina kaikista helpoin tapa elää. Etenkin, jos haluan syödä päivällisenä perunaa, sillä arkipäivällisiin minun pitäisi valmistaa 2.5-3 kiloa perunaa ja se ehkä kuulostaa helpolta, mutta voi luoja, siihen menee ikuisuus vanhalla, pienellä uunilla. Mutta aina, kun hairahdan johonkin muuhun tapaan olla, elää ja syödä, huomaan, että en vain koe olevani oma itseni ja fyysinen oloni tuntuu itaralta. 

Jatkan siis samaa linjaa ruokailuiden osalta, mutta liikuntaa täytyy lisätä! Kiinnittäydyn vanhan minäni sijasta siihen urheilullisen ja äärimmäisen puhtaasti syövän nuoren naisen identiteettiin. Minulla on lupa syödä, koska syön vain puhtainta mahdollista ruokaa ja liikun päivittäin. Painoni tulee kyllä laskemaan, kunhan jatkan tällä tiellä. 

ps. Asuntoasia edistyy, mutta vielä mikään ei ole 100% varmaa.
Toivon niin kovasti kaiken päättyvän lopulta iloon.