Pimeydestä

Kuva on omani

ᴛʀɪɢɢᴇʀ ᴡᴀʀɴɪɴɢ! ᴛᴇᴋꜱᴛɪ ꜱɪꜱÄʟᴛÄÄ ᴘᴀɪᴋᴏɪɴ ʀᴀᴊᴜᴊᴀ ᴋᴜᴠᴀᴜᴋꜱɪᴀ ᴊᴏɴᴋɪɴᴀꜱᴛᴇɪꜱᴇꜱᴛᴀ ꜱᴇᴋꜱɪᴛʏÖꜱᴛÄ ᴀʟᴀ- ᴊᴀ ᴛÄʏꜱɪᴋÄɪꜱᴇɴÄ, ᴊᴏᴛᴇɴ ᴍɪᴋÄʟɪ ᴏʟᴇᴛ ʜᴇʀᴋᴋÄ ᴛÄʟʟᴀɪꜱɪʟʟᴇ ᴀɪʜᴇɪʟʟᴇ, ᴇᴛʜÄɴ ʟᴜᴇ ᴛᴇᴋꜱᴛɪÄ!

Pahoittelen jo etukäteen tätä tekstiä, mutta minun on pakko saada purettua tämä kaikki jonnekin... Nämä ovat asioita, joista kukaan ei tiedä koko totuutta ja muutama ihminen tietää vain osan. Otin siis tänne mukaan kirjan, jonka lukemista kadun tällä hetkellä niin kovin syvästi. My Dark Vanessa. Koska tästä tekstistä luultavasti paisuu valtava, en avaa kirjan juonta sen tarkemmin, vaan sen voi lukea täältä. Joka tapauksessa halusin lukea kirjan ihan vain mielenkiinnosta ja aluksi se ei päässyt ihoni alle. Kuitenkin päivien vieriessä ja minun ahmiessa kirjaa, liikaa muistoja palasi elävinä mieleeni.

Olin aivan liian nuori, kun tajusin, miten paljon voisin saada kehoani käyttäen ja niinpä minä ja muutama muu aloimme myydä käytettyjä alushousujamme, sukkia ja sukkahousuja. Se oli uskomattoman helppoa rahaa ja toi meille nykynäkökulmasta katsottuna typerän vallan tunteen. Sanoimme aina sitä, että amatöörit joutuvat myymään seksiä saadakseen rahaa, mutta me olimme jotain niin paljon fiksumpaa ja parempaa, koska emme koskaan "alentuneet" moiseen. Olin edelleen aivan liian nuori, kun minulle tarjottiin ensimmäisen kerran mahdollisuus livetapaamiseen ja tuplahinnan ansaitsemiseen.

Tapasimme julkisella paikalla ostoskeskuksessa ja livahdimme vaatekaupan pukukoppiin, missä annoin tuon itseäni huomattavasti vanhemman miehen ottaa jalastani pikkuhousut, jotka hän sitten muutaman haistelun jälkeen sulki minun hänelle ojentamaan minigrip-pussiin. Hän kysyi halusinko ansaita lisää rahaa koskettelemalla häntä, mutta kieltäydyin ja mies kunnioitti sanaani. 

Pukukopista pois livahdettuamme kävelimme vielä jonkin aikaa keskustassa ja juttelimme niitä ja näitä itsestämme, vaikka nimiä ja tarkkoja tietoja emme koskaan toisillemme jakaneet. Se oli kirjoittamaton, molemminpuolinen sääntö. Muutama seuraava tapaamisemme meni samaan kaavaan, kunnes hän sai sen, minkä halusikin ja otin hänen puolijäykän elimensä ensimmäistä kertaa käteeni. Saatoin kömpelösti hänet loppuun asti ja tienasin tapaamisistamme tuosta lähtien aina 150 euroa.

Ensimmäisen kasvotusten tapahtuneen tapaamisen jälkeen siirryin lähes kokonaan livetapaamisiin ja sain nopeasti hymylläni, pirteydelläni ja viattomuudellani palaavien asiakkaiden ryhmän, joiden kanssa myös aloimme viestitellä ei-seksuaalisiakin asioita. Toivotimme toisillemme hyvät joulut ja uudet vuodet, sain heiltä lahjoja ja ekstrarahaa. Kuuntelin heidän murheitaan ja vastavuoroisesti he kuuntelivat ja tukivat minua omien sotkujeni keskellä. Heistä joku saattoi olla tätä tekstiä lukevan henkilön isä, sillä niin tavallisia miehiä heistä loppujen lopuksi aina paljastui.

 

Kuva on netistä

Kuitenkin laajentaessani katalogiani, tulin törmänneeksi myös tilanteisiin ja toiveisiin, jotka tuntuivat jo silloin todella häiriintyneiltä. Eräs mies halusi minun virtsaavan juomapulloon ja sitten täysin julkisella paikalla katsoin, kun hän joi virtsaani suurin kulauksin ihmisten kävellessä ohitsemme. Tienasin 100 euroa. Toisella kertaa, minun jo olessa täysi-ikäinen, eräs mies vei minut seksikaupan takaosaan, jossa oli useita koppeja. Kopeissa oli televisiot ja seinissä aukkoja, jotta uteliaat pystyivät tuijottamaan toisten puuhia. 

Tosin kopeissa oli sen verran pimeää, että juuri ulkoolta tulleena en aluksi erottanut noita tirkistelyaukkoja ja vasta, kun silmäni tottuivat hämärään, huomasin kauhukseni vanhemman miehen tuijottavan meitä itseään kosketellen. Hän kysyi minun seuralaiseltani - ei minulta - saisiko hän katsoa meitä ja seuralaiseni vastasi totta kai. Seuralaiseni kosketti minua ainoastaan sormillaan ja suullaan ja loppujen lopuksi laukesi jaloilleni. En tavannut häntä enää uudestaan vaikka pitkään muistelinkin tuota tapaamistamme öisin tyyny jalkojeni välissä.

Nämä kaikki muistot tulvivat mieleeni tuota kirjaa lukiessani. Muistot, jotka tavallaan olen jo käsitellyt läpi, mutta en ehkä kuitenkaan niin syvällisesti kuin olisi pitänyt. Ehkä vaikein asia tässä kaikessa on sen myöntäminen, että minä oikeasti pidin tuosta "työstä" suurimman osan ajasta. Ideoin jatkuvasti uusia skenaarioita ja sitä, millaisia kuvia ottaisin minulta vaatteita ostaneille tai lahjottaneille miehille. Tunsin olevani kaunis ja haluttu ja opin pitämään ulkonäöstäni ja itsestäni paljon parempaa huolta, koska minun piti näyttää tapaamisissa ja kuvissa niin hyvältä kuin mahdollista. En koskaan ottanut kuvia, joista olisi erottunut huoneeni tai kasvoni, mutta näin paljon vaivaa kaikkeen ja sain sata prosenttia takaisin. 

Ja kuitenkin koko ajan livuin kauemmas viattomuudesta: oman ikäisistä pojista, ujoista katseista, halauksista, suudelmista hiuksille, käsi kädessä kävelemisestä, yhdessäolemisesta ilman mitään oletuksia seksistä. Ensimmäisen kertani annoin yli kuusikymmentävuotiaalle miehelle, joka ei koskaan halannut tai suudellut minua ja pakotti minut jatkuvasti käymään suihkussa. Ensimmäinen kerta muuttui toiseksi, kolmanneksi ja neljänneksi, kun jokin hänessä veti minua puoleensa, vaikka seksin jälkeen hän ei koskaan edes katsonutkaan minuun päin. 

Hän oli kylmä, lihava ja ruma ja silti vuosia tuon jälkeen muistelin kohtaamisiamme edelleen jonkinlaisella oudolla kaiholla. Tapaamisemme ei ollut rahanvaihtoa: minä vain halusin niin palavasti eroon neitsyydestäni. Palo, jota kadun paljon, sillä vain muutama vuosi tuosta eteenpäin I tuli elämääni.

En ole kertonut mitään tästä hänelle, sillä en halua hänen tietävän miten likainen menneisyys minulla on. Tiedän myös, että valitettavasti niin kuin kirjan päähenkilö, minäkin puolustaisin noita miehiä. "He olivat oikeasti suurimmaksi osaksi todella mukavia ja hauskoja ja kunnioittivat sanojani, kun kieltäydyin jostain", inttäisin tajuamatta, että tulin juuri oikeuttaneeksi sen, että aikuinen mies riisui 16-vuotiaalta tytöltä jalasta alushousut ja ohjasi tytön käden ahnaalle elimelleen liikuttaen samalla toisen kätensä tytön jalkojen väliin. Ja toisaalta oliko se muka niin väärin, enkö minä halunnut sitä...

Kuva on netistä

Kaikkeen liittyy edelleen niin outo ristiriita, jonka keskiössä ovat juuri sillä tapahtumahetkellä tuntemani tunteet (kuvotus ja ahdistus) ja se, mitä tunsin, kun olin ehtinyt ajatella ja työstää tapahtunutta (halu kokea sama uudestaan). Ja tuota kirjaa ja siinä esitettyjä hetkiä uudelleen eläessä ne ristiriitaiset tunteet pulpahtavat pelottavina nykyhetkeeni. Huomaan että mieleni palaa edelleen jatkuvasti noihin miehiin ja kohtaamisiimme. Välillä katuen sitä, että en ollut rohkeampi ja antanut itsestäni enempää heille ja välillä taas katuen sitä, että annoin heille minusta sitä vähääkään.

Sunnuntaina itkin rikki mennyttä nuoruuttani. Itkin sitä, että koen välillä edelleen kuvotuksen tunteita I:tä, maailman suloisinta ja ihaninta ihmistä kohtaan. Itkin sitä, että osa minusta kiihottuu edelleen noista menneistä tapaamisista ja se osoittaa, miten sairas ja sekaisin olen. Itkin sitä ristiriitojen myrskyä, jonka keskellä olin: tunsin vilpittömästi jokaisella solullani kuvotusta I:tä ja hänen halujaan kohtaan samaan aikaan, kun tiesin, että tuossa ei ole mitään järkeä. 

Eilen aamulla heitin elämäni ensimmäistä kertaa kirjan roskiin, otin roskapussin kaapista ja solmin pussin tiukasti kiinni. Sen jälkeen istuin pitkään olohuoneen lattialla pää tyhjyyttä ammottaen kunnes lähdin aamukävelylle. Ulkona ihmisten keskellä minusta tuntui taas normaalilta ja siltä kuin tuo pimeä vaihe elämässäni ei olisikaan ollut omaani vaan jonkun toisen. Kuin sekin olisi ollut vain pelkkä kirja, jota minun ei tarvitsisi enää koskaan lukea.

Kuva on netistä

Suloinen, rakas I... Tuolloin maanantaina tein päätöksen: en aio koskaan kertoa hänelle mitään tästä pimeästä menneisyydestäni, sillä en halua satuttaa häntä sillä. Aion piilottaa tämän kaiken niin syvälle sisimpääni, että se ei koskaan enää tule pomppaamaan pintaan. Minä valitsen menneisyydekseni juuri sen, joka palvelee meitä kumpaakin parhaiten.

Minulle mitään muuta ei ole olemassa. Ei ketään muuta. Päästän lopullisesti irti kaikesta tuosta aiemmasta liasta ja niistä, jotka eivät minusta välittäneet. Elän vain tässä hetkessä sellaisena versiona minusta, jonka tiedän parhaimmaksi ja oikeaksi.