Mielialani on edelleen pysynyt pääosin hyvänä ja tuntuu jotenkin hassulta ja typerältä, että olen nyt pysynyt tiukemmin valmennuksen ruokavaliossa kiinni kuin mitä pysyin lokakuusta lähtien. Mutta pääasia on se, että olen saanut uudestaan innon terveellisesti syömiseen ja uskon yhden syyn olevan myös se, että olen palannut niihin valmennuksen alussa olleisiin juustoisempiin ja muutenkin tuhdimpiin annoksiin. Valmennuksen loppupuolella nimittäin ruokavalio kiristyi ehkä sittenkin hieman liiaksi, mikä saattoi osaltaan johtaa ahmimisiin.
Tällä(kin) viikolla ateriani ovat olleet pääasiassa seuraavanlaisia:
- Aamupala: ruisleipä hummuksella ja munakkaalla tai Alpron Greek-jugurtti vaniljan makuisena marjoilla ja granolalla höystettynä
- Lounas: kaksi banaania ja proteiinipatukka
- Välipala: Alpron proteiinivanukas
- Päivällinen: täysjyväpastaa, maissia, punaisia linssejä, kikherneitä, tomaattikastiketta ja juustoa
Treenit ovat olleet kävelemistä, tanssitunnit ja lenkkejä. Tänään on vihdoinkin vuorossa Töölö gymillä salisessio ja odotan sitä innolla. Huomenna käyn tämän viikon toisella lenkillä, mitä odotan myös paljon! Viime viikon lauantain lenkki oli tosiaan oikeastaan aika karmiva: minulla oli aiiiivan liikaa vaatteita päällä, joten jo puolen kilometrin kohdalla vauhtini alkoi hidastua, koska minulla oli niin jumalattoman kuuma. Lisäksi sääreni olivat niin täynnä vettä, että niihin sattui, langattomat kuulokkeet meinasivat koko ajan tippua hikisistä korvistani ja toinen kuuloke tippuikin yhdessä kohtaa maahan.
Ne, jotka eivät lenkkeile, eivät voi ymmärtää sitä, miten paljon tuollaiset näennäisesti pienet asiat vaikuttavat lenkkien laatuun! Tällä viikolla otin painoni ja olin järkyttynyt siitä, miten vähän painoni on tippunut 6.1. verrattuna. Otin painon nimenomaan sen takia, että olen huomannut hoikistumista: vaatteeni istuvat paremmin etenkin lantion ja reisien kohdalta, tunnen rintakehäni ja kylkieni luut selvemmin ja näen hoikistumista jopa kasvoissani. Kaikista näistä syistä johtuen olin arvioinut painoni olevan noin 63 kiloa, mutta sen sijaan painankin 65,5 kiloa eli paino on tippunut säälittävät 1,8 kiloa.
Mutta mitat...
Ymmärrän siis miksi vaatteet istuvat paremmin! Tämän näkeminen laittoi minut myös miettimään vakavissani sitä voisinko tänä vuonna jopa hankkiutua eroon vaa'astani. Kehonkoostumusmittauksen yhteydessä näen kuitenkin painoni ja vaakani on jopa niin hieno, että sen saisi myytyä ihan järkevällä hinnalla. Katsotaan siis mihin tämä vuosi vielä vie mitä tulee painoon ja sen mittaamiseen...
Viime viikkoina olen myös huomannut sitä, että alkoholi alkaa hiljalleen ujuttautua liiaksi elämääni. Uskon viime viikon lauantain huonon lenkin yhdeksi syyksi nimittäin sen, että olin perjantaina juonut kolme lasia viiniä, mennyt hieman hiprakassa nukkumaan, nukkunut levottomat yöunet ja kerännyt kehooni ylimääräistä nestettä. Olen ajatellut tilanteen olevan hallussa, mutta nyt kun mietin niin minulla on kulunut vähintään yksi viinipullollinen joka viikko, yhtenä viikkona jopa kaksi.
Lisäksi viime viikon sunnuntaina minulle tuli luultavasti alkoholista johtuvia masennuksen oireita, joita myönnän lääkinneeni kahdella seltzerillä, joka sitten lopulta paisui puoleksitoista litraksi lonkeroa. Tämän viikon maanantaihin heräsin kaikesta huolimatta yllättävän virkeänä ja rentoutuneena, mutta en voi taas lähteä tuohon kyytiin. En voi juoda sunnuntaisin itseäni humalaan vain sen takia, että se tuntuu ihanan kielletyltä ja rappiolliselta ja sen takia jokin siinä vetää minua puoleensa.
Eilen minun piti alunperin olla kokonaan ilman alkoholia, mutta löysin googlesta ketjun, jossa ihmiset keskustelivat siitä, onko vaarallista juoda 1-2 pulloa viiniä viikossa. Suurimman osan mielestä ei, joten naurettavaa kyllä, tuo riitti minulle perusteluksi siihen, miksi minunkin kannatti käydä kotimatkalla ostamassa punaviinipullo. Toisen lasin puolivälissä minulle tuli jo tunne siitä, että kiitos, tämä oli juuri tarpeeksi ja en tarvitse yhtään tämän enempää. Silti kaadoin kuitenkin itselleni vielä kolmannenkin lasillisen ja yli kymmenen tunnin yöunien jäljiltäkin heräsin yhdeksältä pöhnäisenä, koska alkoholi teki unistani niin levottomia.
Nyt olen siis ratkaisevassa kohdassa siinä, millainen tästä vuodesta muotoutuu. Voin antaa alkoholin viedä samalla tavalla kuin viime vuonnakin tai voin laittaa jalkani syvälle maahan ja seisoa järkähtämättömänä tuon asian edessä. Voin päättää, että en osta enää ollenkaan alkoholia yksin, vaan olen juuri sitä, mitä aina väitän deittiprofiileissani: "social drinker". Ja tokihan tiedän, että en anna itseni luisua siihen, missä olin viime vuonna, sillä tuolloin teen myös huonoja valintoja miesten suhteen, pilaan puolimaratontreenini ja häiritsen kehoni rasvanpolttoa. Mutta tämä on nyt asia, joka vaatii keskittymistä ja uudenlaisen identiteetin painamista syvälle minuun kuin polttomerkkinä.
Näiden kaikkien yllä olevien ajatusten lisäksi mielessäni ovat pyörineet paljon omat luovat projektini, mutta ehkä kirjoitan näistä jollain toisella kerralla, sillä tämä teksti on paisunut jo aikamoiseksi. Hyvää viikonloppua kaikille! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti