Onnellinen

Kuva on omani

Hei, pitkästä aikaa!

En sano, että minulla olisi ollut niin kiire ja siksi en ole ehtinyt kirjoittelemaan vaan tällä kertaa poikkeuksellisesti minusta on vain tuntunut siltä, että minun ei tarvitse kirjoittaa tänne. Olen poistattanut EDSF-profiilini ja -postaukseni ja muutenkin karsinut pois kaikenlaista vanhaa turhaa. Oli outoa nähdä, että tein ensimmäisen EDSF-profiilini jo 2016. En edes ollut muistanut, että minulla oli ollut tuo tunnus jo niin pitkään! Joka tapauksessa en ole katunut hetkeäkään noita deletointeja ja loppujen lopuksi irti päästäminen olikin paljon helpompaa ja olin selvästi paljon valmiimpi kuin olin ajatellut.

3.-5.1. mässäilin, mutta silti tuo maanantaina jatkunut pitkä viikonloppu tuntui jotenkin niin erilaiselta. Kävin pitkillä kävelyillä auringon valossa ja minusta oikeasti tuntui niin ihanan uudelta! Ja 6.1. eteenpäin olen oikeasti syönyt terveellisesti, joten tein vihdoinkin sen, mitä aina lupaan, kun olen ostanut roskaa eli "tää on sit viimeinen kerta".

Valmennuksen loppuminen on myös tuonut uudenlaista energiaa elämääni, sillä hassua kyllä minusta tuntuu siltä, että nyt on ollut niin paljon helpompaa keskittyä terveellisesti ja tasaisesti syömiseen. Uskon syyn olevan se, että kun minun ei tarvitse pitää kirjaa kaikesta siitä, mitä syön ja miten treenaan, en mieti ruokaa niin paljoa ja tämä auttaa siihen, että minulle ei ehdi tulla minkäänlaisia himoja epäterveelliseen ruokaan enkä ylianalysoi kaikkea.

Viime vuoden syyskuusta alkaen huomasin, että perjantaina töiden jälkeen sekä viikonloppuaamuisin jouduin oikeasti tappelemaan epäterveellisen ruoan himojen kanssa. Perjantaina olisin töiden jälkeen halunnut joko syödä jonkun Thai cuben, pizzan tai sipsiä dipillä sekä karkkia ja viikonloppuaamuisin jouduin tekemään kaikkeni, että en aina aloittaisi aamuani rasvaisella valmissalaatilla ja kahdella pain au chocolat-leivoksella sekä energiajuomalla. Nyt voin kuitenkin vilpittömästi sanoa, että minun ei ole tehnyt mieli mitään epäterveellistä ja eilen töiden jälkeen en hetkeäkään pohtinut voisinko kuitenkin jotenkin perustella itselleni sipsipussin ja dipin ostamista. 

Uskon, että yksi syy tähän on myös ollut se, että olen testaillut uusia ruokia ja esimerkiksi tehnyt valmennuksessa olleita reseptejä alkuperäisten ohjeiden mukaisesti. Näinpä esimerkiksi tänään tein aamupalaksi ruisleipää hummuksella ja ihan oikealla munakkaalla enkä tofulla. Samoin olen kokeillut valmennuksessa olevien pastaruokien kanssa eri juustoja - ei vuustoja - ja myös tämä on tuonut mukavaa uudenlaista vapautta kokkailuihini. 

Painoni oli 6.1. uskomattomat 67,2 kiloa ja rasvaprosenttini hulppeat 29,9%, mutta tällä hetkellä en tiedä painoani. Tiedän kuitenkin, että se on laskenut huomattavasti ja sanoisin, että olen luultavasti tällä hetkellä noin 63 kilossa. 

Kuva on omani

Treenien osalta olen pääasiassa kävellyt, mutta tänään käyn kevyellä lenkillä testailemassa polvieni kuntoa ja lisäksi tämän viikon tiistaina alkoivat tanssitunnit, joista olen todella innoissani! En ole käynyt salilla, mutta tunnen kyllä, että lihakseni ovat edelleen olemassa. Tavoitteeni on siis käydä salilla kerran viikossa ja tällöin pääasiassa keskittyä polvia tukeviin liikkeisiin, mutta toki myös treenaan vatsoja painoilla ja hieman peppuakin. Minusta tuntuu jotenkin ihanan rauhalliselta sekä ruokailuiden että myös sosiaaisten suhteidenkin osalta. Uskon senkin tekevän osansa, että minun ja I:n välit ovat tällä hetkellä varmasti paremmat kuin koskaan ikinä ja tuon kaiken stressin sulaminen pois elämästäni on tuonut pitkään kaipaamaani sisäistä rauhaa. 

Jotakin hyvin jännittävää on siis oikeasti loksahtanut paikoilleen vuoden vaihteessa ja tätäkin valoa vasten viime vuosi tuntuu aivan käsittämättömältä kuumehoureelta! Osittain tietenkin myös terapia on saattanut auttaa, vaikka en edelleenkän koe, että olisin saanut suuria tajuamisia sitä kautta. Mutta ehkä se on kuitenkin jotenkin auttanut jo nyt. Osa minusta toppuuttelee tätä uuden minun ja elämän intoani, sillä olen niin monta kertaa aiemminkin hihkunut sellaisesta, joka on sitten kuitenkin romahtanut katastrofaalisella voimalla ja nopeudella todella pienestä. Mutta jotain uutta minussa uiskentelee enkä myöskään halua himmentää tuota kimaltelevaa valoa, vaan nauttia siitä ja toivottavasti myös kasvattaa siitä auringon kokoista valo- ja energiapalloa. Sen kokoista voimaa, jota ei saa himmennettyä millään. 

Juuri nyt voisinkin sanoa, että olen oikeasti onnellinen. Paljon on vielä tehtävää ja monia tavoitteita, joita haluan tänä vuonna saavuttaa, mutta minusta tuntuu vihdoinkin siltä, että olen oikeasti matkalla juuri oikeaan suuntaan. Ja vihdoinkin sellaisella tavalla, jossa saan vain kellua virran mukana eikä minun tarvitse rämpiä suossa päivästä ja viikosta toiseen. Tänä kauniina, aurinkoisena lauantaina aion nauttia kaikesta siitä, mitä minulla tässä uudenlaisessa elämässäni on. Terveellinen syöminen, urheilu, siisti asunto, hyvää seksiä ja illalla lasi punaviiniä ja hyvä elokuva. 

Elämisen arvoista elämää.