Ensimmäinen viikko RT4MT:tä

Kuva on omani

Ensinnäkin mikä ihmeen RT4MT? :D Ajattelin kutsua tätä tämän hetken elämäntapaani nimellä RT4 Minnin tyyliin eli RT4MT. Ja miten uskomattoman upea viime viikko olikin! 

En ole pitäytynyt aamupalojen osalta kokonaan pelkästään hedelmissä, vaan olen ottanut keskiviikosta eteenpäin mukaan myös raakapatukan, sillä olin unohtanut, että alkuvaiheessa hedelmäaamupala aiheuttaa minulle lievää pahoinvointia. Tämä tulee kuitenkin aika varmasti menemään ohi tällä viikolla ja alun epätoivon ja harmituksen jälkeen tuo raakapatukka on onneksi nopeasti tasannut tilanteen. 

Olen keskiviikkona ja torstaina myös kokenut mahan turpoamista lounaan jälkeen, mutta tämä ei ole mitään uutta, sillä näin käy aina, kun muutan ruokavaliotani ja kehoni täytyy totutella uuteen. Aamuisin olen ollut aivan järkyttävän turvonnut etenkin kasvoista, mutta tämä voi johtua myös työergonomiasta, joka on aiheuttanut kireyttä yläkropassani. Tuo turvotus on kuitenkin lähtenyt pois nopeasti ja jo tunnin päästä oloni on ollut normaali. 

Se, mikä on ollut ehdottomasti upeinta, on ollut, että olen oikeasti ollut pirteämpi ja tiistaita lukuunottamatta energiatasoni on pysynyt todella tasaisena ja hyvänä huolimatta pitkistä ja kiireisistä työpäivistä. Olen herännyt hetätyskelloon klo 5.30 eli en vielä ole päässyt tilanteeseen, jossa heräsin itse automaattisesti, mutta joka tapauksessa olen pompannut ylös sängystä jo kymmenen minuutin kuluttua heräämisestä. 

Onkin tuntunut siltä, että se oikea minä on alkanut tulla esiin ja olen todella helpottunut siitä! En uskonut, että tämä muutos olisi tapahtunut jo ensimmäisellä viikolla vaan ajattelin, että siinä olisi mennyt hetki. Tämä motivoi ehdottomasti jatkamaan! Ja tällä viikolla haluan tehdä kunnon päivällisen, sillä myönnän, että viime viikolla olen syönyt päivälliseksi maanantain jälkeen vegaaneja valmisruokia eli liikaa suolaa ja rasvaa.

Liikuntana on pääasiassa ollut kävelyä, sillä työpäivät ovat olleet todella raskaita ja olen ollut jaloillani koko päivän. Kävin kuitenkin lauantaina juoksulenkillä. Tein 30 minuutin peruskestävyyttä parantavan lenkin, jonka aikana juoksin varsin hitaasti, mikä sopi enemmän kuin hyvin, sillä koska lähdin lenkille puoli kahdeksalta aamulla, olin todella turvonnut ja tämä tuntui suurena epämukavuutena etenkin säärissä. Juoksin loppujen lopuksi 4,37 kilometriä ja tein ensimmäistä kertaa elämässäni tuon neljän kilometrin lenkin loppuun vielä kolme rullausta. Eli kävelin hetken ja sen jälkeen juoksin kiihdyttäen noin 100 metriä, jonka jälkeen taas kävelin hetken. 

 

 

Kuva on omani

Tuolloin lauantaiaamulla olo olikin aivan ihana! Kevät, onnistunut lenkki, energiatasojen nousu, täysin alkoholiton perjantai, mutta... Tapasin ystäväni sovitusti yhdeltä minun luonani ja joimme muutamat lonkerot, jotka muuttuivat aika moniksi lonkeroiksi. Meillä oli hauskaa, kuuntelimme musiikkia ja keskustelimme kaikesta maan ja taivaan väliltä. Kävimme aina välillä valoa hohtaneella sisäpihalla ja ystäväni poltti tupakkaa minun istuessa lähes paahtavan auringon alla rappusilla. 

Oli niin ihanaa kadottaa ajantaju aivan totaalisesti, mutta yhtäkkiä viiden aikoihin ystäväni ilmoittikin, että hänen piti lähteä ja minusta tuntui siltä, että iloltani tippui pohja. Ahdistuin siitä, että jäisin kivassa pöhinässä yksin niin kauniina lauantaipäivänä ja aloin neuroottisesti pommittaa muita ystäviäni yrittäen järjestää itselleni edes jotain seuraa loppupäiväksi. 

Loppujen lopuksi puoli seitsemän aikoihin laitoin päälleni pikkumustaa, jalkoihini aivan liian korkeakorkoiset kengät ottaen huomioon humalani määrän ja suuntasin kaupan kautta Hernesaareen. Alun bilefiiliksen jälkeen päädyin kuitenkin lähinnä vain istumaan lattialla korkokengät jalassa ja pelasin Super Mario 64:sta muutaman vieraan kanssa. :D Taisin kumota Hernesaareen saapumiseni jälkeen yhteensä onneksi vain kolme lonkeroa. 

Saavuin kotiin yhden aikoihin ja nukahdin vasta puoli kolmelta. Eilen heräsin yhdeksältä ja myönnän, että minua harmittaa edelleen nyt maanantaina se, miten paljon join lauantaina. Minun oli ollut tarkoitus tehdä eilen jopa töitä, koska tällä hetkellä pelkään, että en ehdi saada kaikkea ajoissa valmiiksi tämän kuun loppuun mennessä. Oh, the consequences of my own actions... Kaikki ne päivät ja kokonaiset kuukaudet, jolloin olen jättänyt työt tekemättä, lyövät minua juuri nyt vasten kasvoja ja minua hävettää, jos olen työporukastani ainoa, joka ei pysy aikataulussa. 

En kuitenkaan saanut tehtyä eilen lähes mitään muuta kuin siivoilin lauantain jälkiä ja tapasin extempore sitä erästä tukholmalaista miestä, jonka tapasin viimeksi tammikuun lopulla. Hän oli samassa hotellissa ex-vaimonsa ja aikuisten lastensa kanssa, mutta hänellä oli oma hotellihuone, jonne livahdimme mahdollisimman nopeasti, jotta kukaan hänen perheestään ei ehtisi nähdä meitä. Oli todella ihanaa tavata ja myöskin huomata, miten paljon itsevarmempi olen nykyään! Hänen yksinkertaisesti vain katsoessaan minua useita minuutteja punaisiksi lakatuista varpaankynsistä kiharrettuun tukkaani asti ja uudestaan alas, en pelännyt olla hänen katseensa alla. Puoli tuntia myöhemmin kävelin hotellin hissiin taas 500 euroa ja yhtä ihanaa, uutta kokemusta rikkaampana.  

 

 

 

Kuva on omani

Joka tapauksessa minulla on vielä tuleva viikonloppu aikaa tehdä töitä, jos siltä näyttää. Ja toki tehdä pitkiä työpäiviä kaikkina muina päivinä paitsi tänään - tänään yritän vain selviytyä. Huolimatta lauantain huonoista valinnoista, olen silti luottavainen tulevasta. En pelkää enää sitä, että en pystyisi lopettamaan alkoholin käyttöä tai vähentämään sitä ihan minimiin. Otankin nyt aseekseni juoksutreenit, sillä olen tutkinut juoksutapahtumia ja tähtää siihen, että vedän puolimaratonin elo-syyskuussa ja sitä ennen käyn tekemässä 10 kilometrin juoksuja. Ja näin ollen minun täytyy olla viikonloppuisinkin parhaassa mahdollisessa kunnossa!

Huolimatta tästä alkoholiin liittyvästä pienestä takapakista, minulla on ihana olo. Viime viikko oli todella merkittävä ja lauantaina Hernesaarta kohti kävellessäni minusta tuntui, että maassa on se kevät, jota en muista viime vuodelta. Se ihana lämpenevän maan tuoksu, jota en haistanut vuosi sitten, koska olin liian kaukana minusta itsestäni. Viime viikolla koettu energiatasojen nousu toi uskomattoman paljon toivoa jo pitkään jatkuneen väsymyksen keskelle ja toi minulle takaisin sellaisen osan identiteetistäni, jota minulla on ollut oikeasti todella iso ikävä. 

Auringon vielä paistaessa lähden kohti uutta viikkoa, jona jatkan RT4MT:tä, olen kokonaan juomatta alkoholia, teen kovasti töitä ja jatkan juoksutreenejä viikonloppuna. Tästä tulee elämäni paras kevät.