Italia tiputtaa minut selvästi aina blogista, sillä siellä haluan vain elää la dolce vitaa ja saavuttuani takaisin Helsinkiin tipun aina hassuun ahdistavan pysähtyneisyyden kuoppaan, jolloin en myöskään saa itsestäni irti tekstiä. Postaustaukoon sisältyy aivan mahtavia ja myös umpi surkeita päiviä. Paljon naurua, oman merkityksen ja tarkoituksen kokemista, maadoittumista, elämästä nauttimista, itkemistä, pohjatonta juurettomuutta ja alakuloisuutta, hermostuneisuutta, toivottomuutta...
Eilen kärsin käytännössä koko päivän ajan oudosta alakuloisuudesta, mutta tänään olen herännyt ihan iloisena. Tosin huomaan, että nyt alakuloisuuden vire alkaa liplattaa hiljalleen ääriviivojani vasten, mutta yritän jotenkin saada sen sanoitettua ja sitä kautta toivottavasti tuo virta menettää voimansa. Olen pohdiskellut paljon asioita pääsemättä mihinkään lopputulemiin. Tuntuu, että elämä polkee taas klassisesti paikoillaan ja että olen jumissa arjessa, johon en saa kunnollista muotoa. Tuo arki on kuin roskaa ja eri värejä siellä täällä oleva ruma muovailuvahaköntti.
Luulen kuitenkin, että todella syvistä tunnetiloistani huolimatta tilanteen korjautumiseen on kaksi hyvin helppoa toimenpidettä: liikunta ja puhdas ruokavalio. Esimerkiksi pelkkä tanssituntien välistä jättäminen tuo itselle inhottavan olon, koska tanssiminen ja siinä kehittyminen tuo minulle niin paljon iloa. Tuota voisi verrata siihen, että tiedät, että sinun täytyisi käydä suihkussa, mutta et käy ja illalla käyt makuulle niihin samoihin rasvasta hieman viileisiin ja tahmeisiin petivaatteisiin, jotka sinun piti vaihtaa, mutta et vaihtanut. Näennäisen pieniä asioita, jotka eivät ehkä vaikuta heti, kun ensimmäisen kerran jätät asian tekemättä, mutta hiljalleen se alkaa painaa mielialaasi ja mukavuuttasi alas.
Tämä on jo toinen kevät, jolloin en koe sellaista suurta iloa mitä aiemmin olen kokenut, mutta uskon, että saan kyllä tilanteen muutettua omilla valinnoillani. Se terveyteen liittyvä asia, mistä minun piti siis kirjoittaa aiemmin oli se, että setäni piti tilata itselleen aivan yhtäkkiä ambulanssi, päivystyksessä hänelle diagnosoitiin sepelvaltimotauti ja hän joutui aloittamaan lääkkeet heti samana päivänä. Tähän sukulaiseni ovat lähinnä reagoineet toteamalla, että meillä nyt vain on tällaisia sairauksia suvussa. Ohittaen kokonaan sen faktan, että lähes jokainen näistä sukulaisista on ylipainoinen, syö aivan liikaa lihaa ja maitotuotteita, osa polttaa lisäksi tupakkaa, alkoholin käyttö on hyvin suurta ja vain harva harrastaa riittävästi liikuntaa.
Mutta on niin paljon helpompaa vedota sukurasitteeseen ja napsia lääkkeitä kuin karkkia sen sijaan, että oikeasti eläisit terveytesi edellyttämällä tavalla ja joutuisit ehkä kieltäytymään jostain epäterveellisestä. Kuten todettua, minä en aio suostua tuohon lääkekarnevaaliin ja vaikka en todellakaan ole ollut täysin esimerkillinen viime aikoina, tiedän, että minusta on tähän. Olen aina välillä pyöritellyt päässäni kaikenlaisia kitudieettejä, joilla olisin ennen kuin tapaan pitkästä aikaa B:n ja O:n, mutta oikeasti minä haluan olla terve enkä pelkästään laiha. Haluan olla säteilevän terve sellaisella tavalla, johon vain harva pystyy.
Maaliskuu ja huhtikuu ovat selvästi olleet poikkeuksellisen huonoja kuukausia ja minulla on ikävä sitä energiaa ja toivon tunnetta, mikä minussa paloin tammikuussa. Silloin minusta tuntui suorastaan pysäyttämättömältä, kun niin moni asia loksahteli paikoilleen minun tekemättä lähes mitään! Mutta ei auta muu kuin vain nousta täältä ja alkaa taas kasvattaa momentumia.
Aloitin tänään (viimeinkin!) kirjoittamaan uuteen päiväkirjaani, mutta revin heti tuon ensimmäisen sivun pois, sillä aloitin aivan väärällä tavalla valittaen kaikesta siitä, mikä tällä hetkellä on pielessä. Sen sijaan nyt aloitan päiväkirjani uudestaan listaamalla nuo asiat siinä kategoriassa, minkä alla olevia asioita en huoli elämääni enää. Jos haluan olla unelmien minä, minun täytyy taas nähdä se vaiva, että joka askeleella rakennan tuota uutta identiteettiä ja etsin fyysisestä todellisuudesta todisteita siitä, että olen jo perillä.
Tämä oli nyt todella sekava ja ei-mitään-sanomaton teksti, mutta en jotenkin saa itsestäni nyt muuta irti...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti