Hei pitkästä aikaa.
Olen ollut kadoksissa blogimaailmasta melkein kolme kuukautta ja sen aikana on tapahtunut vaikka ja mitä! Aktivoitumiseni johtuukin etenkin siitä, että asioita on taas mennyt eteenpäin ja nyt aletaan olla jo olla niin lähellä lopullista läpimurtoa ja palojen asettumista viimeiseen muotoonsa, että minun on pakko päästä purkamaan päätäni. On hiottava pois viimeisetkin rumat, terävät kulmat ja tehtävä minusta vihdoinkin täydellinen.
Pieni päiväkirjaseni kulki aiemmin nimellä Vapaus Minnin tyyliin, mutta kun kävin aiempia tekstejäni läpi, tämä nykyinen nimi vain iskeytyi mieleeni ja muistin, että olin alunperin kaavaillutkin blogilleni tämän tyyppistä nimeä. Laitoin kaikki aiemmat tammi-helmikuun tekstit esiin, sillä olin piilottanut ne helmikuussa. Onneksi en kuitenkaan ollut poistanut tekstejä kokonaan, sillä ne avasivat paljon muistoja ja myös näyttivät minulle useita selkeitä polkuja, joita pitkin elämäni on tarkoitus kulkea. Kun luin tätä tekstiä, havahduin siihen, miten paljon onkaan muuttunut viime vuoteen nähden ja voi kunpa olisin vain pitänyt pääni!
Olen nimittäin oikeastaan lähes kokonaan erkaantunut noista tekstissä mainitsemista ystävistäni ja kuvailisinkin heitä nykyään enemmänkin kavereiksi tai hyvän päivän tutuiksi. Eli aivan turhaan kuuntelin heidän teennäistä huoltaan, jonka tarkoituksena oli vain tehdä minusta samanlainen kuin heistäkin! Tämän vuoden aikana olen nimittäin hiljalleen tajunnut, miten erilaisia me oikeasti olemme - sillä huonolla tavalla.
En avaa kaikkea yksityiskohtaisesti, mutta tiivistetysti: draamaa Kaivohuoneella, draamaa Whatsappissa, jatkuva kokemus siitä, että en tule ymmärretyksi enkä enää itsekään ymmärrä muita. Jatkuvaa ahdistusta ja stressiä tapaamisista ja sen tajuaminen, että kukaan meistä ei ole parhaimmillaan toistemme seurassa. Niinpä aloimme hiljalleen erkaantumaan ja tämä on tehnyt todella hyvää vaikka alkuun olinkin todella ahdistunut ja olen itkenyt näiden asioiden takia paljon heinäkuun aikana.
Mutta nyt olen vain kiitollinen ja innoissani tulevasta ja vietinkin esimerkiksi koko elokuun seurassa, jossa koin pitkästä aikaa voivani olla oikeasti oma itseni. Elokuu olikin ehdottomasti tämän vuoden tähän astisesti paras kuukausi ja nautin auringosta, helteistä ja kesästä niin täydellä sydämellä kuin mahdollista! Liikuin paljon, istuin piknikeillä Seurasaaressa, kävin uusien tuttavuuksien kanssa juomassa oikeasti vain muutaman lasillisen Kiilassa, Mattolaiturilla, Carusellissa tai Kaivohuoneella ja jatkoimme iltojamme Hernesaaressa näiden tuttavuuksien tai oikeammin nykyisten ystävien luona. Olo oli helpottunut ja onnellinen, vapaa ja rohkea kaikkeen uuteen!
Syyskuu olikin sitten hieman vaikeampi ja toisaalta todella tärkeä kuukausi. Se oli kuukausi, joka poisti rautaisella kädellä elämästäni sellaista, mitä en tarvitse tulevaisuuteeni ja tuo kuukausi muovasikin ajatuksiani ja tottumuksiani paljon. Kuukauteen valitettavasti sisältyi ahmimista, mikä ei edes käynyt mielessäni ollenkaan esimerkiksi elokuussa. Liikuntakin taisi loppua jopa kolmeksi viikoksi, mikä tietenkin näkyi painossa, mitoissa, siinä, miten vaatteet istuivat päälläni ja myös henkisessä olossa.
Kuun lopussa kuitenkin alkoi selvästi aivan uudenlainen kausi, joka on jatkunut tähän päivään asti. Paljon, paljon merkkejä ja "sattumia", todella hyvää tuuria, nopeitakin käänteitä ja oudon ja epäluonnollisen rauhallinen olo kaikkien muutosten keskellä. I ja minä olemme vahvempina kuin koskaan ja viime viikolla tajusin, miten valmis hän oikeasti alkaa olemaan ja myös se on yksi syyni tähän blogimaailmassa aktivoitumiseen heh. Kuuntelin hänen pehmeää ääntään ja hämmennyin siitä, miten viisaasti ja selvästi rehellisesti hän puhui omasta terveydestään ja siitä huolehtimisesta, sillä hänelläkin on ollut omat kamppailunsa syömisongelmien ja kehonkuvan kanssa.
Olin kai jotenkin ollut liikaa kiinni omassa muutoksessani enkä ollut edes huomannut, miten uskomattoman paljon töitä hän oli tehnyt omassa päässään. Siinä hetkessä, kun nostin kuulemastani hämmentyneenä katseeni ja katsoin häntä, näin ensimmäistä kertaa hänet sellaisena tulevana aviomiehenä, jollainen hän haluaa olla. Minulle hän on ollut täydellinen jo monta vuotta, mutta hän on halunnut tehdä töitä ensiksi itsensä kanssa, jotta voi tuoda suhteeseemme parhaan mahdollisen version itsestään. Olet niin kovin rakas, ihana mies. ♡
Vielä edellisenä viikonlopuna ahmin tai ei se kai ole ahmimista enää varsinaisesti. Herkuttelua kaiketi tai vain herkkuöverit, mutta kamalaa tuo on joka tapauksessa. Esimerkiksi lauantaina söin aamupalaksi loput sipsit ja karkit perjantailta ja joskus päivällisen aikoihin söin jäätelöä, ranuja, vegaaninugetteja ja majoneesia sekä vähän lisää sipsiä ja karkkia. Sunnuntaina söin loput lauantain herkuista ja pizzan. Sentään liikuin jonkin verran eli lauantaina ja sunnuntaina kumpanakin päivänä noin kaksi tuntia kävellen ja eilen ahdistuneena tein vielä 2,5 tunnin kävelyn päätteeksi 15 minuutin HIIT-treeninkin. Ahdistus iskeytyi kävelyn jälkeen vasten kasvojani, koska tiedän, että tuollainen herkuttelu ei vain ole oikea nykyinen minä enkä voi enää hukata aikaani tuollaiseen kirjaimelliseen paskaan!
Tämä viikko ei siis alkanut parhaissa mahdollisissa tunnelmissa, mutta en aio luovuttaa, sillä loppujen lopuksi päivittäiset rutiinini etenkin syömisen ja liikunnan osalta ovat kohdillaan. Eli en anna tuon viime viikonlopun pienen töytäisyn suistaa itseäni kokonaan pois raiteilta vaikkakin otan nyt takaisin menetettyä aikaa todella tiukalla ruokavaliolla tällä viikolla. Ei ideaalia ja tiedän sen kyllä, mutta viikonloppuun mennessä minun on aivan pakko saada vähintään nestepöhötys pois päältä, koska en halua hävetä silmiä päästäni ystävieni seurassa. Harmittaa, etten voi näyttää heille laihtuneeni edellisestä tapaamiskerrasta, josta on jo jonkun aikaa, mutta kyllä minulle tulee vielä tilaisuus!
Paino on jojoillut aika rajustikin, mutta nyt se on onneksi ollut laskusuunnassa koko tämän kuun aikana. Haluan alkaa seurata painoani täällä bloginkin puolella vähintään kerran viikossa, sillä olen nyt kunnolla havahtunut siihen, että vuosi oikeasti loppuu ihan pian enkä ole päässyt kehotavoitteisiini. Ja tämä ei voi tapahtua, hitto vie! Tästä tulee minun muutokseni vuosi enkä anna kemikaaliroskan, liikkumattomuuden, minkään entisen minän rippeiden tai epäonnistumisen pelon tappaa tulevaisuuttani. Salaisissa haaveissani olisin I:n luona uutena vuotena. Jättäisin työni nätisti siihen, kun sopimukseni vuoden viimeisenä päivänä loppuu ja käyttäisin muutaman lomapäivän pois tuossa lopussa.
Mutta sitä ennen minun täytyy osoittaa, että olen oikeasti valmis tulevaisuuteen ja minun on ikään kuin elettävä sitä tässä ja nyt. Tällä hetkellä ainakin viime viikonlopun perusteella en nimittäin voi sanoa olevani aivan sataprosenttisen valmis (vieläkään) ja se turhauttaa, mutta kuten kirjoitin päiväkirjaani tänään aamulla niin tiedän olevani jo niin lähellä läpimurtoa ja sen jälkeen kaikki helpottuu. Olen kuin puristautumassa ulos pullon suusta ja tällä hetkellä tuo ähräytymiseni tuntuu etenevän turhauttavan hitaasti, mutta kun viimeinkin pullahdan ulos, olen suoraan valmis kaikkeen.
Ruokavalioni on siis jo jonkun aikaa ollut joitain huonompia hetkiä lukuunottamatta todella terveellinen ja puhdas. Olen panostanut laadukkaisiin ruoka-aineisiin ja antanut itselleni luvan käyttää rahaa esimerkiksi luomuruokaan. Pääasiassa olen syönyt vegaanisti sekä paljon raakaruokaa ja voisinkin tällä viikolla tehdä tyypillisen päiväni ateriat, jos teitä kiinnostaa! Normaalisti syön siis noin 1300-1500 kaloria, kun en mokaile ja urheillut olen tavalla tai toisella päivittäin. Edellisen viikonlopun aikanakaan en siis ole tehnyt lopullista tuhoa ja sen huomaa nyt iltapäivällä siitä, miten vaatteet istuvat. Onneksi!
Vaikka olenkin siis hikotellut etenkin syyskuussa ja vielä vähän tässäkin kuussa niin olen jo todella pitkällä ja ylpeä itsestäni! Olen uskaltanut tänä vuonna niin helkkarin paljon, että voisin melkein jo nyt pistää vuoden pakettiin, mutta... Kaikki nämä aiemmat rohkeat teot ovat nostaneet tehoja nyt sen verran, että haluan rikkoa viimeisetkin rajat ennen kuin vuosi loppuu! Äh, minulla on niin paljon asiaa, mutta ne viitsi kirjoittaa kaikkea tähän eli teen erillisen tekstin tulevista tavoitteistani ja blogin tulevasta sisällöstä.
Ihanaa olla taas täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti