Takana tehoviikonloppu

Kuva on omani

Huh huh, millainen tehoviikonloppu takana! En edes eilen jaksanut kirjoitella vaikka alunperin tarkoitukseni olikin. Eli perjantai meni tavalliseen tapaan niin, että kävelin töistä kotiin, tein herkkullista ruokaa (resepti täällä), katsoin elokuvan ja sen jälkeen hautauduin kirjan pariin. Taisin nukahtaa reilusti ennen yhdeksää ja lauantaihin heräsinkin virkeänä ja täynnä energiaa! Lauantaina oli alunperin tarkoitus tavata ystäviä brunssin merkeissä, mutta kun tuo peruuntui, totesin, että tässä on nyt tilaisuuteni tehä pois alta kaikki se, mitä myönnän viivytelleeni jopa vuosia. 

Nuo asiat ovat olleet sellaisia ikuisesti kesken jääneitä asioita, jotka ovat hiljalleen alkaneet tuntua vankilani seiniltä ja ovat vieneet minua pois sellaisesta ihmisestä, jollainen tiedän oikeasti olevani: aikaansaava ja tehokas.

Lauantaina ja sunnuntaina tulikin siis huhkittua läpi seuraavat:

• Kaksi koneellista pyykkiä pesty (toinen koneellinen oli "herkempää" pyykkiä, jonka pesemistä olen siirtänyt, koska olen halunnut aina vain pyykätä perus pyykkini)
• Perus viikkosiivous (imurointi, pölyjen pyyhintä, peilien putsaus ja kylpyhuoneen pesu)
• Vessan peilikaapin puhdistus (vihdoinkin)
• Rikki menneiden vaatteiden ja petivaatteiden kerääminen ja vieminen tekstiilikierrätykseen (vihdoinkin)
• Uusien petivaatteiden ostaminen (vihdoinkin - tämä on asia, jota olen jostain syystä pyöritellyt aivan kamalasti ja surffaillut eri nettisivuilla hintoja ja lankatiheyksiä vertaillen. Loppujen lopuksi päädyin kuitenkin Hemtexiin netistä tilaamisen sijaan)
  
• Turhien tavaroiden vieminen häkkivarastoon (vihdoinkin)
• Paljon kävelyä (lauantaina n. 1 h 40 min, sunnuntaina peräti 2 h 47 min)
• Pari tuntia opiskelua sekä lauantaina että sunnuntaina (vihdoinkin - siitä on jo jokunen tovi, kun olen oikeasti panostanut opiskeluun viikonloppuisin!)
• Kaiken sheivaus (vihdoinkin - myönnän, että syksy on laiskistanut tämän osalta ja se ei ole hyvä asia! Omasta olosta tulee epänaisellinen ja homssuinen eikä kehossa ole mukavaa olla)
  
• Tuolien hionta ja uudelleen maalaus (VIHDOIN!)
  
• Kaikkien pullojen vieminen ruokakauppaan (VIHDOIN!)
  

Avaan tätä pulloepisodia hieman, koska kyseessä oli ehkä koko viikonlopun eeppisin asia. :D Taustana siis se, että kun ryhdyin minimalistiksi joitakin vuosia sitten, minulla jäi yksi eteisen kaappi lähes kokonaan tyhjäksi ja valitettavasti hiljalleen sinne alkoi kerääntyä aikamoinen kasa tyhjiä pulloja. Pelkään jostain syystä aivan kamalasti sitä, että pullokone joko menee rikki tai tulee täyteen, joten olen vältellyt pullojen palauttamista niin paljon kuin mahdollista. Lisäksi tykkään käyttää itepalvelukassoja, mutta nykyään niissä ei voi käyttää kuin todella, todella pienen loppusumman pullonpalautuskuitteja ja tuolla pienellä loppusummalla tarkoitan siis, että muistaakseni kaksi euroakin on sellainen, että itsepalvelukassa pyytää myyjää. 

Pulloja on siis kertynyt kirjaimellisesti vuosien ajan eli löysin esimerkiksi vuoden 2020 erikoispunaviinipulloja ja vaikka olenkin aika ajoin vienyt pulloja ruokakauppaan niin tahti ei ole ollut tarpeeksi nopea suhteessa siihen, miten paljon pulloja on tyhjentynyt. Samalla tuli katsottua silmiin sitä, millaista elämää aiemmin elin: pelkästään 0,7 litran vodkapulloja palautin eilen lähes 15 kappaletta. Uusin noista pulloista oli sellainen, jonka tyhjensin suoraan viemäristä alas eräs sunnuntai, kun päätin, että tämän on loputtava. Pullonpalautusreissuja tein peräti kaksi ja puoli, koska en yksinkertaisesti jaksanut kantaa kaikkia pulloja kerralla tai edes kahdella! Tässä onkin noiden reissujen loppusaldo:

• Lasipulloja: 32
• Tölkkejä: 38
• Todella pieniä pulloja (0,2-0,25 l): 7
• Pieniä pulloja (0,5 l): 14
• Isoja pulloja (1,5 l): 22
• Pantittomia pulloja: 4
• Yhteensä: 117 kpl eli 21,20 euron verran pantteja

 

Kuva on omani

Aivan järjetöntä! Ja siltä se kyllä tuntuikin, kun kävin palauttamassa ensimmäisen satsin, tein kauppaostokseni, kipitin kotiin, heitin ruoat jääkaappiin ja pakastimeeseen ja otin heti matkaan seuraavan satsin ja lähdin uudestaan kauppaan. Yhteensä tähän suuroperaatioon kului hieman yli kaksi (!!) tuntia. Sunnuntaina tulikin käytyä eri ruokakaupoissa peräti yhteensä neljä kertaa, voi jeesus. :D Kampissakin ramppasin peräti kahteen kertaan, kun ensin kävin viemässä tekstiilejä kierrätykseen, sitten tein yhden pulloreissun kotini läheiseen Alepaan, mutta halusin vielä kuitenkin käydä Kampin K-Supermarketissa, sillä siellä on sellaisia tuotteita, joita lähikaupoistani ei saa. 

Lisäksi lauantainen kävelyni päättyi yllättäen siihen, että olin kävellyt tunnin ajan poispäin kodistani ja mikäs muukaan kuin vessahätä yllätti! Kyllähän Helsingin keskustassa on noita ilmaisia yleisövessoja, mutta niin usein niiden ovet ja lukot reistailevat, että en uskalla yksin käyttää niitä, mikäli liikkeellä on paljon porukkaa. Joten ei muuta kuin bussiin ja bussilla pikapikaa kotiin. Tuon jälkeen lähdin vielä hieman yli puoleksi tunniksi kävelylle. Eli aivan ihmeellistä säätämistä koko viikonloppua!

Touhujen ja säätämisen lisäksi ehdin kuitenkin myös rentoutumaan elokuvan ja kirjan parissa, mutta huomaa, että pienoinen tehovimma on jäänyt päälle, sillä tänään tuli herättyä neljän aikoihin eikä uudelleen nukahtaminen poikkeuksellisesti onnistunut. Eilen sunnuntaina tuli syötyä epäterveellisesti päivällisen osalta eli kävin hakemassa lähiravintolasta pizzan ja luulen, että myös tuo ahdistaa sen verran, että en osannut rentoutua enää herättyäni. Vaa'alla en käy viikonloppuisin, mutta perjantaina paino oli tasan 59 kiloa, mutta tiedän, että se on taas 60 puolella tuon pizzan takia...

Minun piti taas kertoa I:stä, mutta hitto, kun tämäkin postaus taas paisuu, kun viikonloppu olikin aktiivisempi kuin olin odottanut! Olen lisäksi viime viikon puolesta välistä alkaen nähnyt eri formaatioita luvusta 5 (eli 55, 555 tai 5555) aivan koko ajan ja tämä tuo ihanan kutinan vatsanpohjaan. Uskoi tällaisiin enkelinumeroihin tai ei niin joka ikinen kerta, kun tämä viitosten näkeminen on alkanut, se on johtanut todella isoihin muutoksiin niin kuin luvun merkitys kertookin. Edellisestä suuresta muutoksesta on kuitenkin jo lähes vuosi aikaa, mikä tuntuu kamalalta, mutta tuo edellinen muutos oli sen verran raju, että sen jälkeen olen lähinnä yrittänyt löytää uutta tasapainoa ja liukunut läpi pienempien muutosten.

Muutos oli siis työpaikan vaihdos ja työn kuvan muuttuminen vaativammaksi ja muistan pettymyksen, kun tuo suuri ja universumin minulle hypettämä muutos olikin itse asiassa negatiivinen, sillä vihasin uutta työtäni. Mutta se laittoi liikkelle vieläkin isompia muutoksia etenkin mieleni alueella: tulevaisuuden tavoitteeni ja unelmani selkiytyivät, uskaltauduin jättämään tuon työn ja hyppäämään pois oravanpyörästä, lähdin Italiaan moneksi kuukaudeksi, pakotin itseni pois mukavuusalueelta ja löysin itseni aivan uudella tavalla. Toki tuo kaikki myös muun muassa rikkoi ystävyyssuhteita, mutta itse näen nyt kaiken tuon tarpeellisena juurtumien poistamisena ja uudelleen istuttamisena. 

Voinkin vain toivoa, että tämä tuleva iso muutos on se, jota toivoin jo viime vuonna, kun nuo luvut alkoivat tipahdella syliini useita kertoja päivässä. Halusin edellisestä viikonlopusta tehokkaan ja vanhoja sekä fyysisiä että henkisiä pinttymiä poistavan juuri siitä syystä, että haluan osoittaa olevani valmis. Viime viikolla nimittäin jotenkin ihan oikeasti tajusin sen, että unelma-arkeni vaatii minulta enemmän kuin mihin asti olen nyt itseäni työntänyt. Unelma-arkeni vaatii sitä, että vaikka minua väsyttää niin tiskit on tiskattava tai vaikka minua ei huvittaisi viedä pulloja niin minun on ne vietävä, koska kotini täytyy olla siisti. 

Unelma-arkeni vaatii paljon enemmän epäitsekkyyttä kuin mihin olen tähän mennessä tottunut, mikä kertoo siitä, että en ole ollut yhtään niin valmis kuin olen ajatellut olevani. Viime viikolla aloinkin miettimään tekojani ja ajankäyttöäni sen kautta, mitä tekisin, jos juuri nyt jakaisin kotini I:n kanssa. En todellakaan röhnöttäisi sohvalla Ylilautaa selaten, vaan tekisin jotain kodin askareita, jotka hyödyttävät meitä molempia.

Ehkä tämä riittää tähän kohtaan! Paluu arkeen, mutta hieman keveämmin ja samalla määrätietoisemmin askelin kuin millaisilla aloitin viime viikon. Vaa'alle uskaltaudun luultavasti seuraavan kerran vasta huomenna tai keskiviikkona...