Viikonlopusta viisastuneena

Kuva on omani

Paino: 59,6 kg (argh, menkkapaino)

Viime viikolla huomasin, miten nopeasti tipahdan kaikesta kärryiltä, jos jätän asioita tekemättä. Viikonloppunakin lauantai meni aika tavalla vain ollessa eikä edes järkevällä tavalla ollessa, vaan aivottomasti videoita ja reelsejä tuijotellessa. Sunnuntaina en sitten ehtinytkään tekemään kaikkea, mitä olin viime viikolla suunnitellut tekeväni ja nyt asiat taas roikkuvat. Osa asioista ei edes ole mitenkään erityisen isoja eli esimerkiksi korjaa jonkun vaatteen resori tai ompele uusi nappi, setvi uusi verokortti ja tilaa uudet lenkkarit.

Mutta silti ärsyttää, kun noita jää roikkumaan viikosta toiseen ja uskon myös yhden väsymyksen syyn olevan puhtaasti se jatkuvasti pullollaan oleva tekemättömien asioiden lista, johon tulee koko ajan lisää tehtävää ja joka huhuilee taka-alalla vaikka miten yritän sitä vaientaa. Tehtäväksi siis myös lasken esimerkiksi jonkun elokuvan katsomisen tai kirjan aloittamisen/loppuun lukemisen eli siihen kuuluu myös rentoutumiseen tähtääviä asioita, mutta noitakaan en välttämättä saa tehtyä, kun käytän aikaani aivan muihin asioihin. Tehtävälistalla on myös Food Pharmacyn jatkaminen ja osa kakkosen kirjoittaminen tänne ja myös mitä syön päivässä tyyppinen postaus, joten blogisisältöäkin jää uupumaan, kun laiskottelen.

Kun pysähdyn ja mietin, mitä oikeasti elämältäni haluan ja mietin, miten saavutan nuo asiat, saan lähes aina samat vastaukset, joita sitten vertaan siihen listaan, miten aikaani käytän. Suosittelen muuten, jos et ole koskaan kokeillut, että pidät esim. viikon ajan kirjaa siitä, miten käytät aikaasi. Valitse jokin mahdollisimman helppo tapa pitää kirjaa, jotta et ehdi ajatella liikaa sitä, mitä olet tekemässä tai tulossa tekemään, jolloin tämä kirjanpito ei vääristy, koska ehdit ajatella liikaa tekemiäsi ja muuttamaan käyttäytymistäsi.

Itselleni tuo lista oli aikamoinen shokki ja näytti hyvin selvästi, miten paljon käytin aikaani aivan turhaan haahuiluun, samojen asioiden tarkisteluun sekä asioiden puoliväliin tekemiseen ja myöhemmin niiden  loppuun jatkamiseen, kun olisin voinut olla 10 minuutissa valmis noiden juttujen kanssa jo silloin ensimmäisellä kerralla. Lisäksi sellaiset asiat, joita itse pidin kauhean isoina riesoina (esimerkiksi viikkosiivous) eivät oikeasti edes vieneet ajallisesti yhtään niin paljoa kuin miltä se tuntuu. Laiskemman viikon lisäksi pidin samanlaista kirjaa kunnon tehoviikolla ja huomasin, että esimerkiksi viikkosiivoamiseen meni peräti tuplasti vähemmän aikaa, kun olin joka päivä pitänyt kotini puhtaana. Eli pienillä päivittäisillä teoilla sain pidettyä isommatkin tehtävät minimaalisesti aikaa vievinä.

Kuva on omani

Pitääkö välillä olla kunnon löllöttelypäiviä? Ehdottomasti! Voiko niitä pitää silloin, kun on oikeasti tekemistä? Ei mielellään. Omat löllöttelysunnuntaini saattavat siis olla sitä, että oikeasti vain vaellan internetin foorumeilta toiselle lähes koko päivän enkä edes käytä 5 minuuttia astioiden tiskaamiseen, jolloin tuo 5 minuuttia tekemistä tietenkin siirtyy maanantaille, kun on muutenkin tehtävää ja työ vie ison osan päivästä. Mitä järkeä?!

Tämä löllyttelyasia ja siihen kasvanut ärtymys on ruoan ja liikunnan lisäksi yksi iso teema identiteetin muutoksen saralla. Aiempi minä vilpittömästi nautti tuosta foorumihaahuilusta ja myös lähipiirini on aina sanonut sitä, että kyllä ihmisen pitää voida viikonloppuna vain olla ja olla tekemättä yhtään mitään muuta kuin ehkä aamukävely ja perus imurointi! Mutta viimeisten vuosien aikana olen huomannut, että minulle rentoutumista ei tuokaan enää tuollainen passiivinen oleminen, vaan se, että saan nähdä puhtaan kodin, tiedän, että kaapit ovat järjestyksessä, tehtävälistani pienenee ja pääsen aloittamaan uuden viikon oikeasti ns. puhtaalta pöydältä.

Olen pitkään pitänyt tällaista sairaana ja samaa olen kuullut etenkin niiltä ex-ystäviltä, joiden kanssa en enää ole pahemmin tekemisissä. He ovat heitelleet OCD-diagnooseja, vaikka ei minua ahdista se, että tiskit on tiskaamatta. Se vain ärsyttää ja joskus ne pitää tiskata kuitenkin, joten mieluummin teen sen tässä vaiheessa, kun tiskattavana on oikeasti vain ne pari lasia, yksi lusikka ja kaksi lautasta. Minun rentoutumiseni tulee sen kautta, että saan tehdä asioita rauhassa eikä kauhealla kiireellä, ärsyyntyneenä, kun ne ovat jääneet roikkumaan ja sitten ne on vain pakko saada tehtyä kaiken muun arjen pyörittämisen keskellä.

Loppujen lopuksi kun nuo asiat eivät edes vie paljoa aikaa. Miten nopeasti puhdistaa vedellä kylpyhuoneen lavuaarin pinnan ja hanan kerran päivässä, jolloin ne pysyvät koko viikon puhtaina eikä niitä tarvitse jynssätä viikkosiivouksen aikana. Tai miten nopeasti laitat vaatteet takaisin vaatekaappiin tai pyykkikoriin sen sijaan, että kerrytät vaatekasaa koko viikon ja sitten vasta teet asialle jotain. Miten nopeasti laitat sakset heti paikoilleen tai perkaat postit läpi saman tien etkä jätä kasaa kasvamaan eteisen pöydälle. Olkoon tämä sitten sairautta joillekin, mutta minulle tämä on arjen hallintaa, jonka kautta myös oikeaan rentoutumiseen jää enemmän aikaa! Lisäksi tietenkin mielessäni on jo se, että minun täytyy osata hoitaa arkea mahdollisimman tehokkaasti siinä vaiheessa, kun minä ja I perustamme vihdoinkin perheen, koska jos en pärjää edes itseni kanssa niin miten ihmeessä pärjäisin aviomiehen ja lasten arjen pyörittämisessä!

Tällä viikolla olenkin jättänyt kännykkäajan minimiin ja huomaan myös, että olen paljon energisempi. Liikuttuakin on tullut oikein kunnolla sekä eilen että toissapäivänä ja tällä hetkellä lihakset ovat peräti hieman kipeät, mitä en olekaan hetkeen tuntenut! Liikunnan suhteen uusia tuulia on tulossa, mutta kirjoitan niistä joskus toiste enemmän, kun tämä teksti uhkaa taas paisua. Syönyt olen edelleen sillä samalla kaavalla paitsi, että olen nostanut lounaan määrää ja tälle viikolle vaihdoin pasta-annokset riisiin ja seitaniin. Toivonkin siis, että tämän menkkaturvotuksen alla on pienenevä keho, jonka näen tämän viikon lopulla!