Aloitin sunnuntaina Päihdelinkin 30 päivän verkkokurssin ja olen nyt tehnyt kaksi päivää tehtäviä. Toivon, että tilanne muuttuu vielä, mutta ainakin tällä hetkellä tehtävät ovat vain tuoneet pintaan hyviä muistoja. Ensimmäisen päivän tehtävissä piti muistella ensimmäistä alkoholikertaa ja toisen päivän tehtävissä ensimmäistä krapulaa.
Ensimmäinen kokeiluni tapahtui turvallisessa neljän tytön porukassa, jossa olimme kaikki jo 18-vuotta täyttäneitä ja osa - minä mukaan lukien - jo 19-vuotiaita. Meillä oli siideriä sekä Belliniä ja siidereiden kanssa minulla oli vaikeuksia saada niitä alas muuten kuin shotteina, mutta Belliniä join enemmän kuin mielellään! Lasissani kolisi kolme jääpalaa ja kesäinen pastellin oranssi juoma sopi täydellisesti heinäkuun auringon alle, kun istuimme ystäväni takapihalla isoissa säkkituoleissa. Muistan, että yritin saada itseäni humaltumaan, koska halusin tietää, miltä se tuntuu, mutta meillä oli myös sellainen määrä ruokaa, että ei kukaan meistä kyllä päässyt edes nousuihin.
Muistan, että maistelimme loppuillasta myös erilaisia lonkeroita, mutta Bellini oli ainoa juoma, josta pidin. Muiden mielestä se oli aivan liian makeaa. Nukkumaan menimme pitkän Gossip Girl-maratonin jälkeen joskus yhdeltä ja seuraavana aamuna heräsin väsyneenä ja suolasta turvonneena, mutta alkoholista minulle jäi vain mukavia muistoja. Tuntui siltä, että olin vihdoinkin päässyt johonkin "porukkaan" mukaan ja sain sellaisia muistoja, joita muut olivat alkaneet keräillä jo joskus yläasteella ja mitä itse vain seurasin kateellisena sivusta.
Ensimmäisen krapulani koin myös turvallisessa porukassa, sillä vietin iltaa ja yötä kahden ystäväni kanssa ja pelasimme juomapeliä. Tässä kohtaa kaikki meistä olivat 20-vuotiaita ja meillä oli juomina parvekkeella pakkasessa kylmentynyttä minttua, salmaria ja vodkaa ja jääkaapissa limua vodkalle. Oli ihanaa avautua asioista, joista en aiemmin ollut koskaan uskaltanut kertoa ja nuo olivat niitä aikoja, kun jäin suorastaan koukkuun totuutta ja tehtävää-juomapeleihin, koska oli ihanaa päästä avautumaan asioista.
Lisäksi nuo olivat aikoja, jolloin lähennyin todella paljon ystävieni kanssa, sillä alkoholin vahvistamina uskalsimme jakaa itsestämme enemmän tosillemme. Jälkikäteen olemme puhuneet siitä, että usein emme edes olleet oikeasti niiiiin humalassa ja siksi olisimme alkaneet avautua, vaan pelkkä peliasetelma riitti tekemään tilanteesta jotenkin eri tavalla otollisen.
Tuota Päihdelinkin tehtävää tehdessä minulle tuli oikeastaan todella ikävä noita aikoja. Sitä, kun opin jatkuvasti itsestäni niin paljon ja pääsin yhdessä kokemaan ystävieni kanssa noita itsestä oppimisen hetkiä. Kun lähes kaikki asiat olivat ekoja kertoja ja kaikessa oli vielä uutuuden viehätystä. Kun kokeilimme tehdä uudenlaisia drinkkejä sheikkerillä, teimme profiilit eri deittisivuille ja -appeihin, mietimme yhdessä, mitä vastata yhteyttä ottaneille miehille ja luimme Cosmopolitanin horoskooppeja ylianalysoimatta mitään tai ampumatta kaikkea pessimistisesti alas.
Itse krapula sen sijaan ei tietenkään ollut mukava kokemus: heräsin aikaisin aamulla tärinään, pahoinvointiin ja siihen, että en pystynyt pitämään enää silmiäni kiinni, koska maailma pyöri niin paljon. Tuntien ajan hengittelin syvään ja toivoin, että en kuolisi. Loppujen lopuksi kuitenkin tuokin kokemus tuntui vain meitä kolmea lähentävältä asialta. Yksi ystävistäni heräsi viereltäni ilman rintaliivejä, farkut vielä jalassa ja nauroimme käheää naurua kummankin olotilalle. Vedin peiton hänen päälleen, suutelin hänen sotkuista tukkaansa ja hänen kätensä ujuttautuivat taas paljaille rinnoilleni niin kuin ne olivat tehneet myös yöllä, kun kaaduimme sohvalle "nukkumaan". Tuona yönä ja aamuna mietin, että ehkä minä voisin oikeasti ihastua tyttöön ja löysin itsestäni puolen, joka halusi kokeilla seksiä tytön kanssa.
Joka tapauksessa, kaikkien kolmen kamala olo oli vain jotain todella hauskaa ja tästä koko saagasta riitti inside-vitsejä pitkäksi aikaa, sillä loppujen lopuksi jäimme vielä yhdeksi yöksi kaverini luokse. Katsoimme koko päivän huonoja elokuvia, tilasimme pizzaa ja illalla kävimme lyhyellä happihyppelyllä, jonka aikana teimme lumienkeleitä ja sohvaystäväni puristeli "leikillä" peppuani aina, kun seurueemme kolmas jäsen ei sitä huomannut. Rehellisesti tuo krapulakerta on jäänyt minulle muistoihin vain ihanana pitkänä viikonloppuna, jolloin sain taas kokea jotain sellaista, mihin en aikaisemmin ollut päässyt käsiksi. Sellainen ensimmäinen kerta, joka toi kotoisia perhosia vatsaani vielä moneksi viikoksi tuon viikonlopun jälkeenkin.
Olen aina halunnut olla se, joka ei ole tylsä aikuinen eikä menetä lapsenomaista uteliaisuuttaan ja mielikuvitustaan vaikka onkin aikuinen. Mutta kyllä se oikeasti vaikuttaa paljon, että kohtaat yhä harvemmin ja harvemmin kokonaan uusia asioita ja kokemuksia. Ja saadaksesi niitä joudut koko ajan menemään pidemmälle ja pidemmälle, mikä ei todellakaan ole aina järkevää tai edes turvallista! Juuri nyt tuo alkoholin käytön dramaattiseen vähentämiseen tähtäävä kurssi onkin tuonut vain retrofiltterin kyllästämiä ihania hetkiä mieleeni. Sellaisia hetkiä, joita en ole kokenut enää vuosiin ja minulla on ikävä tuota vaihetta nuoruudessa...
Eilen liikuntana oli puolitoista tuntia kävelyä, tänään puoli tuntia kävelyä ja sali. Mehupaastosin eilen päivälliseen asti ja tänään olen palannut takaisin syömään normaaliin tapaan eli kokonaan vegaania ruokaa ja noin 1400 kaloria päivässä. Mietin eilen, että joisin lounaaksi tällä viikolla aina litran mehun, mutta en halua sitä. Haluan ainakin hetken aikaa olla tylsä ja syödä vain tavallisen terveellisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti