"I feel like I've awakened lately, the chains around me are finally breaking"

Kuva on netistä

ɴᴏᴡ ᴘʟᴀʏɪɴɢ: 

ꜱᴇʟᴇɴᴀ ɢᴏᴍᴇᴢ - ʀᴇᴠɪᴠᴀʟ
1:56 ───❍──── 4:07

↻ ⊲ Ⅱ ⊳ ↺

 

Taas on ehtinyt tapahtua vaikka mitä viimeisen puolentoista kuukauden aikana... Ensiksi ruoka-, alkoholi- ja liikuntajuttuja, sitten pommin lailla iskenyt pala menneisyyttäni, joka selittää niiiiiiin paljon ja loppuun ystäväasiaa.

✥﹤┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈﹥✥ 

Ruokailujen suhteen on ollut viikonloppujen osalta vaihtelevaa, mutta arki rullaa mainiosti ja siitä olen ylpeä! Viikonloputkin menevät aina hyvin päivälliseen asti, mutta sitten syön jotain yleensä liian suolaista ja rasvaista ja tuo harmittaa siinä hetkessä ja seuraavana aamuna, mutta sitten saatan taas unohtaa asian sunnuntaina ja sama toistuu. Olen kuitenkin huomannut pientä positiivista muutosta etenkin yläkropassa ja vatsan yläosassa, joten peli ei ole missään nimessä menetetty!

Ruokavalioni on ollut noita viikonloppujen ylilyöntejä lukuun ottamatta tavallisen terveellistä (tai enemmänkin terveellisenä pidettyä ruokaa) ruokaa eli kasviksia, hedelmiä, soijajugurttia, itsetehtyä granolaa, pastaa, täysjyväriisiä, proteiinipatukoita, broileria, vähärasvaista jauhelihaa, raejuustoa, proteiinirahkoja ja kananmunia. Kananmunat tosin laittavat heti päälle aikamoisen refluksin, joten syön niitä vain maksimissaan kerran viikossa. 

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että uutuuden viehätys "normaalisti" syömisessä alkaa olla mennyttä ja mielessä siintää ajatus ensiksi RT4MT:iin siirtymisestä ja sen jälkeen kokonaan RT4:hon siirtyminen. En kuitenkaan lähde tekemään tätä ennen kuin saan viikonloput kunnolla kuriin ja tuon jälkeen teen siirtymän hallitusti ja ajan kanssa pitäen huolta siitä, että panostan tuolloin muun muassa siihen, että kommunikoin pääasiassa raakavegaanien kanssa. Tiedän nimittäin, että muuten alan taas flipfloppailla eri ruokavalioiden ja elämäntapojen välillä...

Liikuntojen osalta olen kuitenkin päässyt taas salitreeneihin kiinni, mutta kardiota pitäisi harrastaa enemmän, sillä olen huomannut kuntoni huonontuneen. Tällä viikolla mukaan kuvioihin palaakin taas HIIT-treenit ja myöhemmin sitten myös juoksulenkit. 

Alkoholin osalta olen ollut todella kiltisti ja viime vuoden sekoilut tuntuvat niin absurdeilta! Ehkä se oli vain jotain, mitä minun piti käydä läpi, mene ja tiedä, mutta olen kiitollinen tästä nykyisestä rauhallisuudesta. Viikkoannokseni ovat olleet yhtä poikkeusviikkoa lukuun ottamatta 0-2 annosta enkä ole ostanut alkoholia kotiin kuin vain muutaman kerran ja silloinkin olen ostanut ainoastaan pienen pullon punaviiniä. Blessed, grateful, aligned. ♡ 

 

Kuva on netistä

Mielen saralla sain kolme viikkoa sitten aivan uskomattoman läpimurron ja huvittavaa kyllä juuri tuona päivänä olin sitä mieltä, että terapiasessio oli ollut aika turha. Tästä tulisi aivan jumalattoman pitkä selitys, jos kirjoittaisin kaiken kunnolla auki (trust me, kokeilin sitä :D), mutta tiivistettynä: muistin paljon sellaisia asioita, jotka selittävät etenkin pettymyksen pelkoani, valhemaailmassa elämisen alkamista jne. Kaikki tämä tuntui - outoa kyllä - vapauttavalta eikä millään tavalla ahdistavalta. Ja kirsikkana kakun päällä pääsin käymään asunnossa, jossa asuimme vanhempieni kanssa silloin, kun kaikki se muistamani alkoi tapahtua vuonna 2013.

Minä oikeasti kävin lapsuuden asuntoni näytössä leikkien, että olin muuttamassa mieheni kanssa Italiasta takaisin Suomeen ja siksi olin näytössä yksin. :D Kuuntelin vuokranantajan kertovan minulle asunnosta, josta tunsin jokaisen kulman ja jossa olin viettänyt kymmenen vuotta pienestä elämästäni. Laukussani minulla oli mukanani 14-vuotiaan minän päiväkirja, tuon aikainen vanha passini, käsikoru, jota rakastin pitää lähes päivittäin tuolloin sekä vanha, vuosina 2010-2015 käyttämäni iPod Nano. Seisoin entisessä huoneessani hiljaa miettien sitä kaikkea, mitä nuo seinät minusta tiesivät. 

Halusin käydä asunnossa, jotta saisin tavallaan vietyä tämän nykyisen energiani jonnekin vanhaan, poistaen lopullisesti sen vanhan energian. En ehkä oikein osaa selittää tuota... Mutta minä oikeasti laittautumalla laittauduin tuota näyttöä varten juuri sellaiseksi kuin millainen toivoin silloin voivani olla. Tuntuiko minusta tyhmältä nähdä niin paljon vaivaa johonkin 15 minuutin näyttöön? Kyllä, mutta halusin antaa itselleni luvan kunnon revanssiin. Ja niin hassulta kuin tämä kaikki kuulostaakin, niin olen onnellinen, että tein tuon, sillä se rauha, mitä sain tuon kautta, on ollut suorastaan jumalaista!

Jotenkin tuo kaikki tuntuu edelleen siltä, että sai vihdoinkin suljettua elämäni isoimman oven. Tuntui siltä, että sain tilaisuuden oikeasti katsoa pelkojani suoraan silmiin ja pääsin toteamaan, että minulla ei ole hätää tässä hetkessä. Minun ei tarvitse paeta, koska olen turvassa. Minun ei tarvitse keksiä elämää, jota ei ole olemassa, koska olen tyytyväinen elämääni. Ei se ole täydellistä ja paljon on vielä tehtävää, mutta oikeasti olen todella innoissani tästä loppuvuodesta ja tulevasta vuodesta! Elämä, jota saan elää, on oikeasti elämisen arvoista. 

Hassua (ja hieman turhauttavaa) kyllä, se käsikoru, jota pidin tuona päivänä, on kadonnut enkä ole nähnyt siitä enää pihahdustakaan! Etsin kaikki paikat enkä voi käsittää minne se on joutunut! Mutta juuri näin kai tässä pitikin käydä... 

Kuva on netistä

Jotenkin tuon helpotuksen jälkeen olen aivan kunnolla pohtinut ystävyyssuhteitani ja etenkin suhdettani K:hon. Tämä on ollut mieleni päällä jo pitkään, sillä hän on minulle todella rakas henkilö ja elämämme ovat nivoutuneet yhteen tavalla, joka on tuntunut siltä, ettei se voi enää lähteä avautumaan. Ystävyytemme ei voi loppua, se ei vain ole mahdollisuus etenkään sen jälkeen, kun saimme välimme kokonaan korjattua BO:n fiaskonkin jälkeen. 

Mutta nyt olen miettinyt paljon sitä, että ehkä tämä voikin muuttua, sillä jotenkin tuntuu siltä, että olemme matkalla niin erilaisiin suuntiin. Olen kauhukseni havahtunut siihen, että K on se yksi yhteinen tekijä, joka on saanut esiin ystävistäni ja entisistä ystävistäni heidän huonoimmat puolensa - uusimpana tapauksena D. Se negatiivisuus, jota ryhmässämme on, on vain usein aivan liikaa ja olen jo jonkun aikaa vetäytynyt hieman kauemmas. Asia, josta olen tuntenut paljon syyllisyyttä, koska en haluaisi olla sellainen ystävä, joka ei jaa elämästään ystävilleen, mutta en vain koe, että minun kannattaa käyttää liikaa aikaani K:hon ja D:hen. 

Kasvotusten tapahtuneet tapaamiset K:n ja D:n kanssa jumahtivat myös usein siihen, että jompi kumpi ei vain viitsinyt katsoa kalentereitaan, jotta olisimme voineet sopia päivän. Niinpä loppujen lopuksi Helsingissä vielä ollessani aloinkin tehdä todella paljon asioita yksin ja tähän sain harvoin positiivisia reaktioita. Yleensä nämä ihanat uudet kokemukset siloteltiin muutamalla "ai ku kiva"-lauseella. Mutta yksin täyttä elämää eläminen on jatkunut Italiassakin ja tämä on oikeastaan ollut todella ihanaa ja upeaa! Olen päässyt näkemään itsestäni aivan erilaisia puolia. Sellaisia, jotka eivät voisi päästä loistamaan sellaisessa seurassa, joka olettaa minun edelleen olevan jotain, mitä olen joskus ollut. 

Tunnen kamalaa syyllisyyttä siitä, että haluaisin ottaa K:hon etäisyyttä ja haluaisin uusia ystäviä samalla miettien sitä, että kyllähän näillä nykyisillä ja entisilläkin ystävillä on yksi yhteinen tekijä K:n lisäksi: minä. Mitä minä siis itse olen tehnyt väärin, kun olen taas tällaisessa tilanteessa ja miten voisin välttää tämän saman kaavan toistumisen tulevaisuudessa? 

✥﹤┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈﹥✥ 

En ole vielä keksinyt ratkaisua tuohon kysymykseen, mutta pidän silmäni auki sen varalta, että ajaudun taas samaan tilanteeseen. JA ennen kaikkea pidän uudet ystäväni erillään K:sta! Toki nyt, kun asumme eri maissa, tuo ei ole kovin realistinen skenaario joka tapauksessa, mutta silti... 

Olikohan tässä tarpeeksi lätinää. :D Haluaisin taas alkaa kirjoittaa tänne, mutta myönnän, että minua jotenkin hävettää todella paljon... Ja samalla tiedän, että olen tehnyt aivan helkkaristi töitä päästäkseni siihen, missä nyt olen mieleni osalta enkä haluaisi ikuisesti rankaista itseäni siitä, että olen ollut aivan käsittämätön sekopää! Mietin tätä vielä, sillä ainakin juuri nyt minulla on niin paljon kaikkea muuta, että en ehdi kauheasti miettiä sitä, millaisen suunnan haluaisin tälle blogille. 

Jos teillä on jotain ehdotuksia tai toiveita niin saa kommentoida! :)

Huhtikuu

Kuva on omani

Huolimatta siitä, miten tämä viikkon on alkanut, juuri nyt mielialani on hyvä, positiviinen ja luottavainen. Viime viikko ei tosiaan ollut täynnä kovin hyviä valintoja, sillä join kolmena päivänä: keskiviikkona, perjantaina ja lauantaina. Torstaihin heräsin levänneenä ja rentoutuneena enkä todellakaan katunut keskiviikon valintaani, mutta tunsin lieviä virtsatietulehduksen oireita. Olen huomannut, että tällaisia oireita tuli yleensä aina, kun olin edellisenä päivänä juonut, mutta nuo oireet katosivat päivässä, kun vain pidin huolta siitä, että join paljon vettä.

Ja niin nuo oireet katosivat nytkin perjantaihin mennessä. Paitsi, että sitten join taas ja oireet palasivat. Ja tällä kertaa ne pahenivat niin, että tänään tunsin oikeasti todella suurta epämukavuutta. Niinpä kävin hakemassa kaksi puolen litran sokeroimatonta karpalomehupulloa ja join yhden niistä päivän aikana ja toisessa on vielä jäljellä yksi lasillinen. 

Ja tällä hetkellä olo on oikeasti taas ihan normaali - luojan kiitos! Kävelin töistä kotiin, pesin vihdoinkin ison lastillisen pyykkiä ja kävin vielä tunnin kävelyllä. Olen kuunnellut erään raakavegaaniryhmän viikottaisia livestriimejä ja ammentanut niistä inspiraatiota. Kyllä, huomaan siellä välillä pieniä ristiriitaisuuksia ja usein nyrpistän hieman kasvojani, kun ryhmän ylläpitäjän vastaus on ostaa häneltä tunnin kestävä henkilökohtainen konsultaatio, joka maksaa lähes 300 euroa. Mutta kun jätän pienet yksityiskohdat huomioimatta ja otan noista striimeistä irti sen, minkä minä tarvisen, saan itseeni taas sellaista samanlaista maailmaa syleilevää intoa, jota joskus puhkuin. 

Ja sitä samaa intoa tunsin tänään kävelyllä. Yhtäkkiä huomasin, että minä kävelin taas koko tunnin kävelyn hymyillen - ja selvinpäin. Viime vuonna tuntui siltä, että hymyilin kävellessäni enää vain pienessä seitin ohuessa, mutta en halua tuota enää ikinä. En enää ikinä. "Give yourself a gift of discipline when it comes to the foods you eat. The way you have discipline in one thing is how you handle all the things in your life. When we become addicted to food or alcohol or drugs or whatever it might be... It stops our personal growth".

Sunnuntaina kävin vesikasteessa. En sen takia, että se jotenkin maagisesti tekisi kaiken työn puolestani, vaan sen takia, että halusin ja tarvitsin jonkun uuden kokemuksen, jonka innoittamana pääsen aloittamaan huhtikuun. Ja samalla loppuelämäni. Kehoni reagoi niin hyvin RT4MT:iin alkoholin täyteisistä virheistänikin huolimatta, unenlaatuni on vihdoinkin palautumassa normaaliksi, olen energinen ja fyysinen kuntoni tuntuu parantuneen. Paitsi, että...

Kuva on omani

Noiden virtsatietulehduksen oireiden lisäksi olen tulossa taas kipeäksi. Yllättyneet jonoon! Olkoon tämä kaikki nyt merkkinä siitä, että tämä on viimeinen tilaisuuteni tehdä täyskäännös. En pyri kokonaan absolutismiin, vaan siihen, että juon ainoastaan sosiaalisissa tilanteissa, sillä ne ihmiset, joiden kanssa vietän eniten aikaa, juovat todella vähän. Sitten on ne bileihmiset, mutta heille minä kerron nyt, että minun täytyy priorisoida juoksutreenit. Ja vähitellen totun taas siihen, että olen selvinpäin ja tiedän, että sitten en taaskaan enää kaipaa alkoholia puuduttamaan aivojani. Vähitellen minusta tulee taas jokaisessa ystäväporukassani se, joka inspiroi muutkin alkoholittomuuteen niin kuin tein joskus vuosia sitten.

Jo viime viikon torstaina kirjoitin paperipäiväkirjaani siitä, miten ikävä minulla on sitä minua, joka oikeasti pelkäsi epäterveellisiä asioita. Miten absurdia onkaan, että emme saisi pelätä karsinogeenejä sisältäviä asioita, kuten lihaa ja alkoholia! Totta kai kehomme kestävät noita jopa hyvin pitkiäkin aikoja, mutta miksi sen pitäisi olla hyväksyttävää, että myrkytät kehoasi? 

Luulenkin, että annan tämän RT4-kokeiluni hiljalleen tuoda minut takaisin siihen todellisuuteen, että voin valittaa ja itkeä sitä, miten on vaan niin paljon helpompaa elää kuin muutkin, mutta kiinnostaako se minun kehoani? Ei, ei todellakaan! Kuten yhdessä livestriimissä todettiin: "Being on the top is lonely but it's the God's view". Ja minun on tehtävä, mitä minun on tehtävä kehoni, temppelini, takia. Mieleni tulee kyllä perässä ja seuraa. 

Kesäkuun alussa on tulossa yksi tapahtuma, jonne tulevat B ja O:kin ja tämä tuntuu viimeiseltä tilaisuudeltani sulkea tuo ovi. Revenge body, revenge life. Laskin kauhuissani, että minun pitäisi syödä vain 900 kaloria, jotta saavuttaisin suunnittelemani tavoitepainon tuohon mennessä, kunnes totesin, että ei painoni ole se, joka määrittää miten vaatteet istuvat päälläni, vaan mittani. Joten jatkan alkuperäisessä kalorisuunnitelmassani pysymistä, irtaudun lähes kokonaan alkoholista ja tähtään siihen, että myös lämpimät vegaanit ateriani ovat mahdollisimman puhtaita. Käyn kerran viikossa tanssitunneilla, lenkkeilen tavoitteellisesti ja kerran viikossa käyn salilla treenamassa reisiä eli polvia tukevaa treeniä sekä vatsat painoilla. 

Ja sitten kehoni muotoutuu sellaiseksi kuin se muotoutuu. Realistisesti kuitenkin tiedän, että korkeampikin paino riittää, sillä liikun nykyään niin paljon enemmän kuin joskus. Ne samat luvut eivät toimi enää kehoni mittareina ja minun täytyy osata päästää niistä(kin) irti. Mutta se, mistä en päästä irti on siitä näystä, jossa kävelen sisään korkeissa koroissani, hiukseni ovat paksut ja kiiltävät, ihoni kuulas ja puhdas, olen hoikka, päivettynyt ja minusta huokuu se kaikki, jonka B ja O yrittivät kuolettaa minusta pois. 

Olen vihdoinkin minä, mutta niin paljon syvemmin kuin edes vuonna 2021. Tämä on se visio, jonka annan ohjata minua eteenpäin! Kaikki merkit vievät minua oikeaan paikkaan, sillä eilen hämmästyksekseni jopa huomasin, että Alyse Parker oli laittanut näkyviin kolme (3, miten maaginen luku!) aiemmin piilottamaansa videota niiltä ajoilta, kun hän asui vielä Havaijilla ja oli pääosin raakavegaani. Nuo videot ovat olleet piilotettuina ainakin vuodesta 2019 lähtien, luultavasti pidempäänkin ja nyt minä vihdoinkin näin ne. Tämä on oikea suunta.

We don't receive wisdom; we must discover it for ourselves after a journey that no one can take for us or spare us.

Marcel Proust

Ensimmäinen viikko RT4MT:tä

Kuva on omani

Ensinnäkin mikä ihmeen RT4MT? :D Ajattelin kutsua tätä tämän hetken elämäntapaani nimellä RT4 Minnin tyyliin eli RT4MT. Ja miten uskomattoman upea viime viikko olikin! 

En ole pitäytynyt aamupalojen osalta kokonaan pelkästään hedelmissä, vaan olen ottanut keskiviikosta eteenpäin mukaan myös raakapatukan, sillä olin unohtanut, että alkuvaiheessa hedelmäaamupala aiheuttaa minulle lievää pahoinvointia. Tämä tulee kuitenkin aika varmasti menemään ohi tällä viikolla ja alun epätoivon ja harmituksen jälkeen tuo raakapatukka on onneksi nopeasti tasannut tilanteen. 

Olen keskiviikkona ja torstaina myös kokenut mahan turpoamista lounaan jälkeen, mutta tämä ei ole mitään uutta, sillä näin käy aina, kun muutan ruokavaliotani ja kehoni täytyy totutella uuteen. Aamuisin olen ollut aivan järkyttävän turvonnut etenkin kasvoista, mutta tämä voi johtua myös työergonomiasta, joka on aiheuttanut kireyttä yläkropassani. Tuo turvotus on kuitenkin lähtenyt pois nopeasti ja jo tunnin päästä oloni on ollut normaali. 

Se, mikä on ollut ehdottomasti upeinta, on ollut, että olen oikeasti ollut pirteämpi ja tiistaita lukuunottamatta energiatasoni on pysynyt todella tasaisena ja hyvänä huolimatta pitkistä ja kiireisistä työpäivistä. Olen herännyt hetätyskelloon klo 5.30 eli en vielä ole päässyt tilanteeseen, jossa heräsin itse automaattisesti, mutta joka tapauksessa olen pompannut ylös sängystä jo kymmenen minuutin kuluttua heräämisestä. 

Onkin tuntunut siltä, että se oikea minä on alkanut tulla esiin ja olen todella helpottunut siitä! En uskonut, että tämä muutos olisi tapahtunut jo ensimmäisellä viikolla vaan ajattelin, että siinä olisi mennyt hetki. Tämä motivoi ehdottomasti jatkamaan! Ja tällä viikolla haluan tehdä kunnon päivällisen, sillä myönnän, että viime viikolla olen syönyt päivälliseksi maanantain jälkeen vegaaneja valmisruokia eli liikaa suolaa ja rasvaa.

Liikuntana on pääasiassa ollut kävelyä, sillä työpäivät ovat olleet todella raskaita ja olen ollut jaloillani koko päivän. Kävin kuitenkin lauantaina juoksulenkillä. Tein 30 minuutin peruskestävyyttä parantavan lenkin, jonka aikana juoksin varsin hitaasti, mikä sopi enemmän kuin hyvin, sillä koska lähdin lenkille puoli kahdeksalta aamulla, olin todella turvonnut ja tämä tuntui suurena epämukavuutena etenkin säärissä. Juoksin loppujen lopuksi 4,37 kilometriä ja tein ensimmäistä kertaa elämässäni tuon neljän kilometrin lenkin loppuun vielä kolme rullausta. Eli kävelin hetken ja sen jälkeen juoksin kiihdyttäen noin 100 metriä, jonka jälkeen taas kävelin hetken. 

 

Auringon vielä paistaessa lähden kohti uutta viikkoa, jona jatkan RT4MT:tä, teen kovasti töitä ja jatkan juoksutreenejä viikonloppuna. Tästä tulee elämäni paras kevät.

Mitä teen tällä kertaa eri tavalla?

Kuva on omani

Ajattelin tehdä pienen koosteen siitä, mitä aion tällä kertaa tehdä hieman eri tavalla kuin aiemmin. En tiedä kokoanko näitä asioita aiemmalle (vielä piilossa olevalle) Uudelleenohjaus-sivulle vai pidänkö tuon sivun sellaisena kuin se on nyt ja teen ehkä jonkun uuden koostesivun... Saa nähdä. Joka tapauksessa tässä uuden tilaisuuteni ääriviivat. Täältä löytyy kattavampi postaus siitä, miten RT4:ta pitäisi "oikeasti" noudattaa ja alla minun kustomointini.  

✥﹤┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈﹥✥

1. Pidän aamupalalla mukana vegaanin kahvijuoman ainakin vielä hetken, jotta keholla on aikaa totutella hiljalleen uuteen.
Pitkän tähtäimen tarkoituksenani on lopettaa uudestaan kofeiini, mutta nyt välikautena juon aamulla kofeiinia ainakin vielä jonkun aikaa. Kofeiini on kokonaan pannassa RT4:ssa ja kasvipohjaiset juomat puolestaan eivät ole raakoja, joten siksi tämä on suorastaan häikäilemätön paketti aamupalan yhteydessä. :D

2. Ei-raakaruokapäivälliseni saa sisältää esimerkiksi vuustoa ja pyrin tähtäämään kaloririkkaisiin aineksiin, jotta annoskoot eivät ole valtavia.
Aiemmin saatoin syödä päivälliseksi esimerkiksi pelkästään 500-600 grammaa perunaa, koska tarvitsin riittävän määrän kaloreita, mutta tällä kertaa pyrin siihen, että saan riittävästi ruokaa, mutta pienemmillä annoksilla. RT4-ruokavaliossa ohjeistetaan pääasiassa syömään vain ultra puhtaita päivällisiä, mutta kokeilen itse tällä kertaa pitää päivälliseni ihan tavallisina, vegaaneina aterioina.  

3. Välipalani on ei-raaka - ainakin aluksi.
RT4:lla välipalaksi suositellaan yleensä esim. taateleita, mutta minä pidän välipalani tuttuna ja turvallisena Alpron proteiinivanukkaana vielä jonkun aikaa. Hedelmien määrän nostaminen ruokavaliossa saattaa nimittäin aiheuttaa sitä, että kehoni ei osaakaan handlata kasvanutta fruktoosin määrää, mikä saattaa aiheuttaa ihon kutinaa ja finnejä, joten en kovin mielellään lähtisi syömään esim. taatelivälipalaa. Annan siis tässäkin keholle aikaa tottua! 

4. Viikonloppuisin noudatan RT4:ta, jos siltä tuntuu, mutta muuten pitäydyn terveellisessä, vegaanissa ruokavaliossa.
Aiemmin huomasin, että RT4 onnistui helposti työpäivinä, mutta viikonloppuisin etenkin hedelmäsalaattilounas alkoi tökkiä pahasti, mikä johti ahmimiseen. Näin ollen tällä kertaa annan itselleni luvan siihen, että jos minun ei yksinkertaisesti tee mieli syödä raakaruokaa viikonloppuisin, minun ei tarvitse. Aamupalani tosin usein olivat aina raakaruokaa ja olen tainnut rummuttaa jääkaappikylmiä omenoita ja vesimelonia jo ties miten pitkään. :D

5. Pidän huolta siitä, että ateriani ovat riittävän monipuolisia.
Aiemmin söin lounaaksi aina vain banaaneja ja aika nopeasti tämä alkoi kyllästyttää. Vertasin itseäni niihin raakavegaaneihin, jotka vuodesta ja jopa vuosikymmenestä toiseen vannoivat palavaa rakkautta banaaneja kohtaan, mutta omalla kohdallani kaipaan selvästi pientä vaihtelua. Niinpä tällä kertaa minun täytyy panostaa siihen, että banaaneiden lisäksi syön esimerkiksi viinirypäleitä tai päärynöitä. Lisäksi aamupalani voi olla jotain muutakin kuin ainaisia omenoita tai vesimelonia eli se voi esimerkiksi olla chiavanukas marjoilla! 

6. Muista myös muut elämän osa-alueet - RT4 on elämäntapa, ei pelkkä ruokavalio!
Toisin kuin moni tajuaa niin RT4:hon sisältyy paljon ohjeita esimerkiksi ulkona herkutteluun (tätä tosiaan saa tehdä!), riittävään auringon saantiin, mielenterveyteen ja siihen, miten jokainen meistä voi omalla esimerkillään vaikuttaa ympäristöömme. Kyseessä on kokonaisvaltainen tapa nähdä maailma ja oma paikkansa siinä sekä se, millaisia vaikutusmahdollisuuksia yksilöllä on etenkin mitä tulee kulutukseen ja omaan terveyteensä. Sen punaisena lankana on yhteys ympäröivään maailmaan ja empatia niin itseä, eläimiä kuin muita ihmisiäkin kohtaan. Niinpä iloisuus, positiviisuus, eteenpäin pyrkiminen ja kiitollisuus ovatkin todella tärkeitä pilareita jokapäiväisessä elämässä!

Tänään aamulla olin esimerkiksi jättämässä 5 minuutin meditaation pois, koska en "kokenut sille tarvetta", mutta totesin itselleni, että ei ole kyse siitä, vaan siitä, että rauhoittuminen on osa tätä elämäntapaa. Ja ei kyllä todellakaan harmittanut meditaation jälkeen, että sen oli tehnyt! Sama liikunnan osalta: en voi jättää treenejä välistä vain, koska ei ole tarvetta liikkua, sillä liikkuminen on osa terveitä elämäntapoja. 

✥﹤┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈﹥✥

Näillä lähdetään liikkelle päivä kakkoseen! Eilinen päivällinen ei tosiaan ollut mitenkään erityisen hyvä, sillä muistin, että minulla oli pakkasessa kaksi kinkkunyyttiä ja yksi pain au chocolat, argh... Tänään kuitenkin aamupalani sisälsi kahvijuoman lisäksi omenoita, joten normirutiineihin palattu! Tästä se taas lähtee... :)

(Anteeksi tästä random purkautumisesta, mutta minun on vain pakko saada huudettua tämä jonnekin.

En jaksa enää sitä, että en jaksa. Että herään joka aamu loppumattoman väsyneenä. Että hiukseni eivät tunnu palautuvan enää paksuiksi ja kiiltäviksi. Että olen jatkuvasti kiukkuinen ja jokainen päivää porhaltaa muutamassa tunnissa ohi, jolloin herään taas seuraavaan aamuun sekavana. Eilinen 20 minuutin HIIT-treeni oli aivan mahtava ja oli ihanaa huomata, miten paljon paremmassa kunnossa olen verrattuna siihen, kun tein tuon saman treenin viime vuoden tammikuussa. 

Mutta miksi minun oloni on niin kamala? Taisin herätä viime kerran oikeasti kunnolla levänneenä klo 5 aikoihin aamulla ilman herätyskelloa joskus vuonna 2023. Silloin, kun vielä yritin edes jollain tavalla pysytellä RT4:ssa. Löydän toki syitä joillekin oireilleni, mutta edes silloin, kun olen oikeasti syönyt terveellisesti, treenannut ja levännyt riittävästi sekä ollut juomatta, en ole ollut samalla tavalla energinen kuin noina aiempina raakaruoan aikoina. 

En tiedä mitä tehdä ja olen niin loppuun palanut tämän kaiken pohtimisen kanssa. Saarnaan sitä, että kehon toiveet edellä, mutta silti en tällä hetkellä uskalla olla kahta viikkoa RT4:lla, sillä pelkään, että tipun taas ahmimiskierteeseen, koska se on se, mihin olen tottunut. Minun piti aloittaa tuo kokeilu nyt maanantaina, mutta sen sijaan olenkin syönyt aamupalaksi kaksi paahtoleipäpalaa hummuksella ja tofumunakkaalla. 

Täytyisi lopettaa pelkäämästä kaikkea, mutta siitä on tullut tapa... Tapa, joka varmasti pilaa koko loppuelämäni.)