Toinen mahdollisuus elämään ja terveyteen

Kuva on omani

Luvut lauantailta 15.3.:

• Paino: 64 kiloa (-900g edellisestä punnituksesta)
• Painoindeksi: 24,4%
• Rasvaprosentti: 27,7% (laskenut 2,2% edellisestä mittauksesta)
• Mitat:
• vatsan ohuin kohta: 75 cm
• vatsan levein kohta: 85 cm
• peppu/lantio: 98 cm
• reidet: 59 cm

Kävin heti lauantaiaamuna kehonkoostumusmittauksessa ja olin hämmästynyt ja iloinen siitä, että rasvaprosenttini on kuin onkin laskenut 2,2%, mikä vastaa kilomääränä -1,7 kiloa rasvaa ja lihasmassani on noussut puoli kiloa! Olin nimittäin odottanut sitä, että kummankin osalta tilanteeni olisi nimenomaan huonontunut. On myös mielenkiintoista, että tällä hetkellä lihasmassani on 0,2 kg korkeammalla kuin valmennuksen aikaan, vaikka olimme silloin päivittäneet treeniohjelmaanikin salipainotteisemmaksi juuri siitä syystä, että lihasmassani nousisi. Toki sitten rasvan osalta minulla on matkaa vielä 3,5 kiloa siihen, että olisin viime vuoden kesäkuun lukemissa, mutta nythän se matka alkaa!

 

Perjantaina minun ja R:n kohtaaminen ei ollutkaan ihan niin taivaallinen kuin olisin toivonut ja tuntuukin, että homma alkaa lipua ihan väärään suuntaan... R tuntuu tällä hetkellä kaipaavan vain niitä kahta asiaa, mistä en itse pidä erityisen paljoa ja viime aikoina tuntuukin, että olen usein vain pyristellyt noiden hetkien läpi ja toivonut, että voisimme siirtyä ihan "tavalliseen seksiin" niin pian kuin mahdollista. Ja sitten kuitenkin, kun hän on saanut haluamansa, hän antaa minulle sen, mitä itse tarvitsen ja vielä enemmän, jolloin olen taas sitä mieltä, että haluan ehdottomasti jatkaa tapaamisia niin pitkään, kunnes löydän jonkun, jonka kanssa deittailla. Kun hän veti minut tiukasti syliinsä minun pulssini vielä yrittäessä tasaantua ja painoin kasvoni hänen kaulalleen, olin kaikesta huolimatta onnellinen ja kiitollinen.

 

Lauantain treffit sen sijaan olivat... Mielenkiintoiset. Kuvissa deittini hymyili leveää hymyä, mutta kasvokkain hän ei hymyillyt ollenkaan. Heti, kun kävelin hänen luokseen Stockan kellon alla ja hän tervehti minua vakavalla ilmeellä nyökäten, tiesin, että tämä ei toimi. Hän oli aivan uskomattoman negatiivinen ja keskeytti minut silloinkin, kun vastasin hänen itsensä esittämään kysymykseen. Treffien lopuksi hän kysyi minulta, haluaisinko vielä tavata ja koska en osaa sanoa päin kasvoja "ei kiitos", sain itsestäni ulos jonkin epämääräisen "nooooo, siis kyllä mulle sopii" (hänen ilmeensä muuttui kauhistuneeksi) "taaaai sit voidaan olla tapaamattakin uudestaan" (hän rentoutui) "mulle käy oikeestaan ihan mikä vaan!". Sain hänestä kuvan, että hän ei ollut kiinnostunut tapaamaan minua uudestaan ja teki selväksi, että hänellä on tulossa treffejä jokaiselle sormelle, mistä olin helpottunut. Mutta silti neljä tuntia tapaamisen jälkeen hän lähetti minulle hymyilevien emojien täyteisen viestin, jossa kertoi päivänsä kulusta ja kyseli, miten minun lauantaini oli mennyt. 

Miten minun lauantaini sitten meni? Ah, niin klassisesti, mutta tällä kertaa viimeistä kertaa. Aluksi ajattelin, että en olisi kirjoittanut tätä koko saagaa tähän tekstiin ja vain leikkinyt, että mitään ei tapahtunut, mutta haluan tallentaa tämän kaiken tänne, jotta voin jo muutaman viikon päästä lukea nämä lauseet, pyörittää päätäni ja miettiä, miten onnellinen ja helpottunut olen siitä, että päästin tällaisesta elämisestä viimeinkin irti. Ja että pääsen nauttimaan keväästä vihdoinkin kokonaan selvinpäin.

Ystäväni oli siis viime vuoden lopulla jättänyt luokseni gin-pullon ja pari viikkoa sitten myönnän juoneeni jäljellä olleen noin puolikkaan pullon, joten lauantaina kävin ostamassa uuden. Kaadoin ystäväni pulloon sen määrän, minkä hän oli sinne jättänyt, ja loppu ginin osalta ajattelin, että voisinhan minä muutaman gin tonicin juoda elokuvaa katsellessa. Lopulta kuuntelin musiikkia kuulokkeista, tanssin ja sovittelin uusia Boohoon vaatteitani ja korkokenkiäni ja hieman yli yhdeltätoista totesin, että minulla oli oikeasti hieman paha olo. Tunne, jota en ole kokenut alkoholin takia enää pitkään, pitkään aikaan. 

Nukahdin puoli yhden aikoihin ja heräsin sunnuntaina puoli yhdeksältä edelleen hieman pahoinvoivana. Pohdin olinko kuitenkin saanut jonkun lievän ruokamyrkytyksen tai että olisiko tämä noroviruksen alkusoittoa. Tassuttelin keittiöön, avasin jääkaapin tehdäkseni itselleni kahvijuoman ja tuolloin ymmärsin pahan oloni syyn: eilen uutena ostetusta kokonaisesta gin-pullosta oli jäljellä enää 1/6. Olin aluksi juonut itselleni jättämän noin puolikkaan pullon ja sen jälkeen olin näemmä lähtenyt jälleen kerran tyhjentämään ystäväni puoliskoa. Minun täytyy siis tällä viikolla käydä ostamassa taas uusi gin ja tällä kertaa jätän koskematta siihen. 

Kuva on netistä

Kävin eilen kaikesta huolimatta 40 minuutin aamukävelyllä ja myöhemmin vielä puolentoista tunnin rauhallisella kävelyllä toisen ystäväni kanssa. Tänään maanantaina olen herännyt täynnä jännittävää, tavallaan uudenlaista, mutta samalla ihanan tuttua odotusta, iloa ja toivoa. Aloitin aamun Lavendairen viiden minuutin meditaatiolla ja olin tyhjyyttä ammottavalla toimistolla jo hieman yli seitsemältä. Aamupalani oli lähes litra appelsiinimehua ja lounaani tulee olemaan hedelmäsalaatti. Olen päättänyt, että teen tämän hieman eri tavalla kuin miten "pitäisi" tehdä eli pidän ainakin vielä hetken aikaa aamuisen, vegaanin kahvijuomani mukana, samoin treeniä edeltävä välipalani tulee olemaan vegaani proteiinivanukas eli ei raaka-ruokaa. 

Tänään tulen lisäksi päivälliseksi syömään kanaa, puolikkaan kananmunan ja maitoa sisältävää salaattikastiketta, sillä ystäväni jätti eilen luokseni Hetki-salaatin, joka menee tänään vanhaksi. Mutta en aio lyödä itseäni tuon takia, sillä tämä on alku ja kaikista tärkeintä on, että olen nyt lähtenyt tekemään muutoksia! Alun epäröinnistä huolimatta olen siis tällä hetkellä todella innoissani siitä, että saan palata  - ei "joudun palaamaan" - takaisin RT4-ruokavalioon ja elämäntyyliin, mutta omilla pienillä twisteilläni. 

 

Uskon nimittäin, että tulen kyllä kokemaan suuria positiivisia muutoksia olossani siitäkin huolimatta, että en noudata Freeleen luomaa ruokavaliopohjaa aivan täydellisesti. Ja tämän taas uskon tuovan minulle tunteen siitä, että RT4:n ei ole tarkoitus kahlehtia minua eikä mitään pahaa tapahdu, jos en suorita sitä täydellisesti joka ikinen päivä. Tämä taas poistaa sen mustavalkoisen ajattelun, että kaikki on pilalla, jos syön jotain ei-raakaa "väärään" kohtaan päivää, mikä puolestaan katkoo mässäilytarpeen.

 

Toinen tilaisuus, una seconda possibilità. Vihdoinkin. Tämä tilaisuus vie minut takaisin elinvoimaiseksi, aurinkoa hohkaavaksi, positiiviseksi ja terveelliseksi minuksi - omaksi itsekseni. Tämä tilaisuus tuo elämääni kehoani ravitsevaa ja hellivää raakaruokaa samalla kuitenkin pitäen arjessani ne pienet omat erikoisuuteni, jotka tulevat tekemään tästä elämäntavasta joustavan ja täten todella helpon noudattaa. Tämä tilaisuus pullauttaa elämästäni pois kehoani myrkyttävän alkoholin, joka estää minua elämästä elämääni minun itseni näköisesti ja täysillä. Sillä eiliselle suunnittelemani pitkä, ihana auringossa juostava sunnuntailenkki jäi krapulan takia tekemättä - taas. 

Tämä tilaisuus tuo elämääni tasapainon, tuo takaisin mindfulnessin, meditoinnin ja hetkessä elämisen. Treenaamisen, fyysisen kestävyyden ja teräksisen kunnon. Se tuo takaisin kiitollisuuden ja vain mahdollisuuksia täynnä olevan tulevaisuuden. Se ei tuo takaisin vuoden 2021 minua, sillä tiedän nyt, että en voi enää koskaan tuoda tuota minua kokonaan takaisin. Mutta tällä hetkellä en edes haluaisi palata tuohon vuoteen, sillä niin moni asia on paremmin juuri nyt! 

Mutta se, minkä aion lainata entiseltä minältä, ovat nämä 29.1.2022 yöllä kirjoittamani sanat:

Tästä tulee sekopäisin, ihanin, rauhallisin, hulluin, retrofiltteröidyin ja pehmein kappale elämässäni ikinä.