Mässäilin eilen ja ilman oikeasti mitään järkevää syytä. Kaikki alkoi kai siitä, kun maanantaina kävin ystäväni kanssa pizzapäivällisellä ja kaduin tuota saman tien, kun olin täyttänyt mahani sillä suola- ja rasvapommilla. Eilen heräsin silmät suolasta kiinni turvonneina, ärsyyntyneenä, pettyneenä ja myös lievästi pahoinvoivana - niin nopeasti kehoni on ehtinyt tottua puhtaaseen ruokaan, että maanantainen mättö oli sille aivan liikaa.
Ihoni oli rasvainen ja täynnä pieniä finnejä, mieliala todella alhaalla. Lounaalla söin banaanin ja raakapatukan sijaan banaanin ja lihapasteijan ja kaduin tuotakin heti. Silti se ei estänyt minua käymästä ruokakaupassa yhdeksän tunnin työpäivän jälkeen, jolloin mukaani lähti Apetitin kasvisjauhispizza, Turkinpippuri sour-pussi, pieni nachojuusto-tortillasipsipussi ja pieni Remix choco-pussi.
Hämmästyttävää kyllä heräsin tänään paljon vähemmän turvonneena ja lisäksi huomattavasti enemmän energisenä kuin eilen ja tämä on myös ensimmäinen aamu, kun aamupalaomenani eivät aiheuttaneet enää pahaa oloa. Ehkä tämä on jonkinlainen toinen tilaisuus. Tilaisuus siihen, että nyt potkaisen itseni kunnolla takaisin kaidalle tielle ja kehoni päästää minut kuin koiran veräjästä tällä kertaa. Mutta kolmatta tilaisuutta ei ehkä koskaan tule, joten lopullinen muutos on tehtävä tässä ja nyt!
Ahdistuin eilen illalla siitä, että taas on mennyt kohta kolme kuukautta enkä ole päässyt mihinkään painoni kanssa. Rasvaprosentti toki oli laskenut, mutta näiden kolmen kuukauden aikana olisin voinut laihtua jo hieman yli kymmenen kiloa, jos olisin syönyt säännöllisesti ja terveellisesti koko tämän ajan. Mutta ei...
En kuitenkaan nyt saa panikoida siitä, että "aika loppuu kesken", kun kehonikin on suonut minulle tämän toisen tilaisuuden eilisen jäljiltä. Ajattelin, että lasken varuiksi kaloreita ainakin jonkun aikaa ja pyrin siihen, että syön noin 1400-1500 kaloria. Kuulostaa paljolta, mutta tuolloin minun pitäisi saada päivässä noin 400-500 miinuskaloria ja lisäksi tiedän sen, että pääosin hedelmistä ja kasviksista tulevat kalorit eivät useinkaan omalla kohdallani pidä nälkää samalla tavalla kuin prosessoidummasta ruoasta tulevat. Niinpä en usko, että pystyisin syömään 1000-1300 kaloria RT4MT:llä.
Tämän kaiken auki kirjoitettuani minua ärsyttää kaikki paljon vähemmän. Olen siis tänään heti herättyäni kiukutellut kaikille ja kaikesta. Siitä, että kaikki YouTubesta löytyvät soittolistat ovat nykyään pelkkää AI-musiikkia. Että lusikkani kilahteli liian äänekäästi vasten lasiani, kun sekoitin kahvijuomaani. Että urheilukelloni ilmoitti unenlaadun pistemääräkseni vain 66. Että, koska en heti eilen vastannut eräälle miehelle, hän ilmoitti, että poistaa matchinsä aika pian, jos ei saa vastausta takaisin, sillä "elämäni on siistiä ja pidän lähelläni vain samanlaisia ihmisiä *liekkiemoji*".
Vastasin hänelle tänään raitiovaunun kolistessa kohti työpaikkaani, että teen tällä hetkellä 9-10 tunnin työpäiviä, joten minulla ei riitä energiaa työpäivien jälkeen oikein mihinkään. Ja että jos häntä ahdistaa se, että en heti ole vastaamassa niin hän on enemmän kuin vapaa jatkamaan matkaansa. En voi edes valittaa tästä ystävilleni, sillä muutama heistä on aivan samanlainen ja tiedän, että he ottaisivat valitukseni todella henkilökohtaisesti.
Joka tapauksessa nyt jatkan töitä ja aion saada valmiiksi tänäänkin kaiken sen, minkä olen aikatauluttanut tehtäväkseni. Olen todella ylpeä siitä, miten olen joka työpäivä saanut tehtyä juuri sen, mitä on pitänytkin! Etenkin eilinen vaikutti lähes mahdottomalta rastilta, mutta kuinka ollakaan kymmentä vaille viideltä pystyin jo siivoamaan jälkiäni ja päättämään työpäivän. Tällä hetkellä yritän vältellä erästä kollegaani, sillä aivan suoraan sanottuna hän ärsyttää minua aivan jumalattomasti...
Hän on minua huomattavasti nuorempi, tämä on hänen ensimmäinen työpaikkansa, hän on viettänyt hieman yli 1/3 tästä ajasta saikulla ja hän on saanut jo kaksi varoitusta, koska ei ole noudattanut työaikoja ja on todistettavasti valehdellut myöhästymisensä syistä. Kaiken kaikkiaan en ole hänelle velkaa yhtään mitään, mutta silti hän kyselee minulta kuin esihenkilön roolissa, mitä minulla on juuri nyt työn alla. Hän kysyy tätä joka ikinen päivä ja eilen tuijotin häntä nollailmeellä, sillä olen kertonut hänelle jo vähintään neljä kertaa parin viikon sisällä siitä, mitä olen tehnyt ja tulen tekemään ensi viikon loppuun asti. Tilanne ei ole muuttunut mihinkään.
Kun vastasin hänelle, että ei mitään uutta, tätä samaa, mitä aiemminkin, hän näytti jotenkin loukkaantuneelta. En tiedä eikö hän oikeasti muista, mitä olen hänelle aiemmin kertonut vai odottaako hän, että käyttäisin kallisarvoista työaikaani hänen kanssaan turhanpäiväisyyksien jutusteluun. Hän nostaa kiire-kortin esiin aina silloin, kun hän ei haluaisi tehdä jotain työtehtävää, mutta hänellä ei ole mitään ongelmaa jäädä suustaan kiinni lähes tunniksi.
Viime viikolla hänen tullessaan takaisin töihin kahden lomapäivän ja neljän saikkupäivän jälkeen hän kysyi miten menee mihin vastasin, että kiire. Sen sijaan, että hän olisi toivottanut minulle tsemppiä ja jättänyt minut rauhaan, hän tivasi minulta lyhyen katsauksen siihen, minkä työtehtävän kanssa minulla on kiire?! Edelleen sen helkkarin saman, josta on puhuttu jokaisessa kokouksessa viime vuoden joulukuusta lähtien! Jätä. Minut. Rauhaan.
Joka tapauksessa välttely jatkukoon, samoin kuin RT4MT! Ja jatkossakin ei
kiitos miehille, jotka odottavat minun olevan koko ajan heidän
tavoitettavissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti