Anteeksi, kun en ole kirjoittanut hetkeen enkä nytkään ehdi kuin ilmoittaa, että kirjoittelen paremmin joko huomenna tai torstaina! :( Tässä on tapahtunut taas kaikenlaista sekä oman terveyden että myös setäni terveyden osalta ja tämä kaikki saa ortoreksiahaaveilun nousemaan taas pintaan.
Haluan omalla esimerkilläni osoittaa, että sukurasitteiden taakse piiloutuminen on pelkkää laiskuttaa ja oman vastuun pakoilua. Haluan tehdä kehostani terveellisimmän version ikinä ja viime yönä erinäisistä oireista kärsiessäni lupasin, että jos selviän vielä tämän kerran kuin koira veräjästä, palaan takaisin todella tiukkaan elämäntapaan. Otan elämänohjeekseni Michael Gregerin kirjan "How Not To Die" enkä pelleile enää ikinä.
Vielä tämä päivä kärsittävänä läpi töissä ja sitten huomenna aamukuudelta lentokoneeni nousee kohti Müncheniä, missä vaihdan Roomaan lähtevään koneeseen. Sieltä matkustan sittenkin alkuperäisestä suunnitelmastani poiketen kolme tuntia junalla Arezzoon ja vielä lopulta serkun kyydissä Vespalla 40 minuuttia nonnan luokse. Kaikki selviää kyllä... Niin on pakko tapahtua. Ei ole muuta vaihtoehtoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti