Viikonloppu rynnisti ohi muutamassa lyhyessä hetkessä ja nyt on jo keskiviikko. Ja kesäkuu. Kesäkuu, mitä hemmettiä! Lähes puoli vuotta on vain kadonnut ja tuntuu siltä kuin olisin ehtinyt elää tätä vuotta vasta pari kuukautta. Ahdistavaa ja lisäksi harmittaa aivan käsittämättömän paljon, että uhrasin edelliseen työhöni (tai siis sitä edelliseen, jos tarkkoja ollaan...) mielenterveyteni, fyysisen terveyteni sekä aivan liian monta sumussa läpi puristettua kuukautta. Tuona aikana kerrytin kehooni kokonaisuudessaan järkyttävät kahdeksan kiloa ja tuosta määrästä puhtaasti rasvaa puristui ympärilleni neljä kiloa lisää.
1.6.2022. Ainoa asia, mikä tuo lohtua on se, että kesäkuusta voi tulla elämäni paras kuukausi, jos vain otan elämäni haltuun ja päätän, että tämä kuukausi tulee olemaan hyvien valintojen kuukausi. Huomaan, että olen taas lähtenyt monimutkaistamaan arkeani aivan liiaksi ja se tuo ahdistusta, koska en ehdi tekemään sellaisia asioita, jotka tuovat oikeasti iloa elämääni esimerkiksi lukemaan, kirjoittamaan paperiseen päiväkirjaani tai ihan vain olemaan. Onneksi kuitenkin ympärilläni on jatkuvasti ihmisiä, jotka nauraen pyytävät minua rauhoittumaan ja ihmettelevät, että kamalaa, onko elämä tosiaan noin hektistä Helsingissä.
Aina, kun rauhoitun ja priorisoin vain muutamia iloa tuovia asioita, saan otteen elämästäni ja huomaan myös tulevani vakaammaksi kallioksi I:lle. Olen ollut etenkin viikonloppuna aluksi hänestä huolissaan, sitten hieman vihainen ja pettynyt, mutta nyt eilen ja tänään olen taas tuntenut rauhaa. Pidetään huolta meidän terveydestä. Kummankin huonot valinnat on jo tehty ja emme voi enää muuttaa menneitä päätöksiä, mutta voimme muuttaa kaiken tulevaisuuden osalta. Ei, en ole vihainen enkä pettynyt enää, enhän itsekään ole täydellinen. Rakastan sinua ja olen ylpeä sinusta ja siitä, miten pitkälle olet jo päässyt. Kiitos, että saan olla osa tätä matkaasi parhaimmaksi versioksi itsestäsi!
Tähän aamuun heräsin taas turvonneena ja väsyneenä ja tämä ahdistaa, sillä etenkään tuo aamuväsymys ei ole tavallista minulle. Mutta uskon matkaani ja siihen, että kun vain jatkan terveellisesti syömistä ja liikkumista, niin väsymyskin alkaa hiljalleen korjaantua. Tajusin myös, että olin unohtanut laittaa aamupalapuuron tekeytymään yöksi, joten joudunkin syömän lämmintä puuroa, mikä ei houkuttele yhtään, mutta jotain on syötävä. Olen ollut auttamassa erään tutun tilalla ja nuo työpäivät ovat käyneet treenistä, mutta tänään on vuorossa HIIT-treeni enkä malta odottaa! Toivon myös, että uudet treenivaatteeni saapuvat mahdollisimman pian, koska haluaisin uskaltaa postata teille muutaman body checkin...
Yleensä sanoisin pienin askelin matkaan tähän uuteen kuukauteen, mutta nyt sanon: rohkein, vakain ja itsevarmoin askelein kesäkuuhun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti