Viikonloppu oli aivan ihana ja toisaalta myös alleviivasi taas sitä, mitä en halua elämääni eli juomista. Kävin lauantaina aikaisin aamusta tunnin kävelyllä ja nautin hiljaisena uinuvasta kesä-Helsingistä. Kymmeneksi menin kaupoille muutaman ystäväni kanssa ja löysin pari ihanaa kesävaatetta, koska huolimatta siitä, että en enää ole korkeimmassa painossani, niin valitettavasti iso osa kesävaatteistani ei yksinkertaisesti mahdu kokonaan päälle. Reiteni ovat niin isot.
Perjantaina tuskailinkin tämän asian kanssa, kun sovittelin kesävaatteitani ja mietin, miten ihmeessä minulle on voinut käydä näin. Joka vuosi laihdun nimenomaan keväällä niin paljon, että kesällä minun harvemmin tarvitsee tuskastella, mutta nyt ehdin lihoa talvella niin paljon, että keväällä pudotettu paino ei tuonutkaan tarpeeksi suurta muutosta. Tästä syystä tuo lauantainen shoppailu tulikin tarpeeseen!
Oli kuitenkin mukavaa huomata kaupoilla, että en ole niin paljon isompi nyt, sillä vaatekoon nostaminen yhdellä riitti ja tajusin samalla, että aiemmat kesävaatteeni ovat oikeasti todella pieniä. Ja voi olla, että en enää tulekaan niihin mahtumaan ainakaan hetkeen, sillä olen treenannut kehoani paljon muodokkaammaksi lantiosta, joten koon S ja XS shortsit eivät ehkä enää koskaan tule ainakaan olemaan erityisen löysiä päälläni. Olen kai siis todistettavasti saanut ne tulokset, joita halusinkin, joten pitänee olla vain iloinen tästä kehityksestä.
Shoppailun jälkeen siirryimme auringon alle piknikille ja korkkasimme kuplivan. Ja voi, kun olisinkin osannut jättää juomisen tuolle tasolle... Jossain vaiheessa iltaa nimittäin ystäväni ehdotti Kaivohuoneelle siirtymistä ja otin kutsun vastaan ajatellen, että joisin siellä maksimissaan pari lasillista enkä yhtään enempää. Ja itse asiassa nyt kun tänään laskeskelin juomiani, niin en juonutkaan niin järkyttävää määrää, mitä olin ajatellut, mutta liikaa silti ottaen huomioon sen, miten huono toleranssini tällä hetkellä on.
Rehellisesti sanottuna en siis muista Kaivohuoneelta paljoakaan muuta kuin yksittäisiä hetkiä ja minua harmittaa se, koska kesässä parasta on nimenomaan pelkästään oleminen ja ympäröivän tunnelman fiilistely. Mutta humalassa olessani minulle ei enää jää minkäänlaista muistiraitaa tuollaisesta, vaan koko ilta puuroutuu yhdeksi harmaaksi massaksi. Enkä edes muista olenko ollut oikeasti iloinen ja nauravainen tuon harmauden keskellä.
Myös kotimatka on aika hämärä ja sunnuntaina olin hämmästynyt huomatessani, että olinkin kotona jo puoli kahdeltatoista, vaikka oma päihtynyt ajantajuni olisi veikannut saapuneeni kotiin ehkä yhden tai kahden aikoihin. Sunnuntaina kylpyhuoneeseen hiipiessäni katsoin pientä töölöläistä eteistäni ja se näytti aivan Maija Vilkkumaan laululta siellä täällä lojuvine korkokenkineen ja henkarista pois tipahtaneine farkkutakkeineen. Eilinen olikin rauhallinen päivä: lojuin sängyssä hyvän kirjan parissa, torkuin ja illemmalla kävin tunnin kävelyllä.
Näennäisesti viikonloppu oli siis ihana, mutta jotenkin nuo lauantain hetkittäiset tyhjät aukot muistissa ahdistavat. Ja uskoisin, että suurin osa ahdistuksen tunteista tulee siitä, millaisia aiemmat kesät ovat olleet ja jotenkin kai pelkään, että tästä kesästä tulisi samanlainen. Pariin edelliseen kesään liittyy siis typerää kännistä draamailua jopa muutaman kerran niin, että meitä on selvästi tuijotettu muista porukoista ja meille on hieman naureskeltu.
Pahinta on ollut se, että suurin osa mukana olleista ei edes muista noita tilanteita niin kirkkaasti kuin minä ja muutama muu muistamme, joten viime kesät ovat piirtyneet muiden mieleen mahtavina kesinä, kun taas minulle itselleni etenkin viime kesä toi oikeasti aika paljon ahdistusta ja surua. Jotain perustavanlaatuista meni rikki eikä mielestäni mikään ole enää palautunut normaaliksi. Vaikka isoin murtuma on korjaantunut, pienet halkeamat ovat koko ajan läsnä. Ehkä ne ovat jonkinlainen jatkuva tietous siitä, miten pieleen asiat voivat mennä.
Yritän kuitenkin antaa itselleni luvan pitää edellistä viikonloppua pääosin onnistuneena kunhan en enää tulevina kesäviikonloppuina juo lähes ollenkaan! Katsoin eilen kuvia viime kesältä ja toisaalta ei kai ihme, että draamaa syntyi ja kesästä jäi varsin negativiinen kuva: olimme ystävieni kanssa kirjaimellisesti joka perjantai ja myös lauantai jossain puistossa istumassa ja juomassa. Kuvien aikaleimoja katsellessa kauhistelin huomatessani, että olimme saattaneet lopettaa perjantain juomingit kello yhden aikoihin yöllä eli lauantaina ja sitten olimme taas kolmen aikaan samana päivänä jossain istumassa skumppaa juodessa. Nyt voin kuitenkin tehdä kaiken toisin.
Suhteeni I:n kanssa on muuttanut minua paljon ja nautin niistä muutoksista, joita se on tuonut tullessaan, mutta en ole uskaltanut antaa itselleni lupaa näyttää noita muutoksia. Olen kai pelännyt menettäväni ystäväni, sillä vaikka olenkin todella omistautunut kumppani, niin ystävät ovat minulle tärkeintä maailmassa ja hulluksihan siinä tulee, jos kaikki aika menisi pelkästään kumppanin kanssa!
Lähdenkin viikonlopusta viisastuneena eteenpäin ja opettelen "markkinoimaan" uutta minää siten, että kenenkään ei tarvitse pelätä sitä, että muuttuisin aivan tunnistamattomaksi. Terveellisesti eläminen ei tee minusta muita tuomitsevaa tiukkapipoa, vaan se tuo esiin parhaimman version minusta. Tänään palaan taas tähän omaan ihanaan aikuiseen elämääni terveellisen aamupalan ja HIIT-treenin muodossa kesästä oikeasti nauttien enkä piilottaen sitä alkoholin tai entisen minäni varjoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti