Onnistumisia

Kuva on omani

Saavuin perjantai-iltapäivästä takaisin Helsinkiin ja hrrr, teki mieli kaivaa talvitakki esiin. Vaihdoin kuitenkin kotiin päästyäni rohkeasti mekkoon, punasin huuleni ja kipitin korkokengissäni terassille tapaamaaan ystäviäni. Oli aivan ihana ja rentouttava terassivisiitti ja kaksi lasia shamppanjaa sekä yksi siideri riitti koko loppupäiväksi. Kun kävelin kymmeneksi kotiin, tuntui siltä, että jalkani eivät edes koskettaneet asvalttiin ja leijuin kesäisessä Helsingissä kuin ilmassa viilettävä valkoinen poppelin siitepölypallo. Kaupassa käydessä mietin, miten ihmeessä olinkin niin humaltunut, kunnes muistin, että olin edellisen kerran syönyt kunnolla aamulla ennen lentoa. Kaupasta ostin niinkin laadukkaan iltapalan kuin vihiksen ja kotiin päästyäni en jaksanut tehdä muuta kuin pestä kasvoni ja syödä ja sen jälkeen oli pakko mennä nukkumaan.

Lauantaihin heräsin levänneenä ja onnellisena. Kävin lähes tunnin aamukävelyllä sumussa ja sitten olikin valmistautuminen kaksiin eri lakkiaisiin. Ja vaikka en olekaan mitenkään vanha ja omat lakkiaiseni olivat vain joitakin vuosia sitten, niin olo oli todella mummoinen, kun lakitetut lähtivät juhlistaan kohti keskustaa jatkoille ja itse kieltäydyin kutsusta, jotta pääsin asunnolleni rauhoittumaan hyvän kirjan parissa. Myös sunnuntaina aloitin aamuni kävelyllä ja miten paljon rakastankaan alkukesän aamujen tuoksua! Katselin hymyillen nuoria, jotka eivät olleet vielä edes käyneet nukkumassa ja olin kiitollinen siitä, että en lauantainakaan juonut muuta kuin pari lasillista kuplivaa ja menin aikaisin nukkumaan.

Olen kuitenkin lievästi sanottuna pettynyt siitä, että alkoholin dramaattinen vähentäminen ei ole ulkoisesti muuttanut yhtään mitään kehossani, vaikka niin moni mainostaa sitä, että alkoholin vähentäminen tai lopettaminen on laskenut painoa. Mutta muuten huomaan kyllä, että olen paljon virkeämpi ja oudot ylävatsan kipuilut ovat loppuneet, joten ei voi sanoa, ettei alkoholin vähentämisestä ole ollut mitään hyötyä. Aionkin ehdottomasti jatkaa tällä samalla linjalla!

 

Lauantain laiska ruoka eli Finduksen yrttiset uuni- ja grillikasvikset sekä härkistä. Suosittelen, jos laiskottaa!

Olen Suomessa vielä viikon verran, sillä tulevana viikonloppuna on pakko olla Helsingissä, mutta sitten olen suunnitellut lähteväni loppukesäkuuksi takaisin Italiaan. Heinäkuu on vielä auki eli saa nähdä, mihin tie vie... Muutaman mahdollisuuden olen avannut, mutta katsotaan, miten käy! Tällä hetkellä tuntuu jotenkin siltä, että elämä on ihanan helppoa ja palaset ovat loksahtaneet paikoilleen. Etenkin kunnon nopea kohoaminen sekä painon selvä tippuminen motivoivat jatkamaan ja ovat myös tuoneet tunteen siitä, että iso lohkare on siirretty vihdoinkin pois yltäni. Minua on pelottanut todella paljon se, että en laihtuisikaan vaikka siihen ei olekaan mitään lääketieteellistä syytä. Mutta kehot ovat välillä jännittäviä ja omani tuntien mihinkään ei voi luottaa.

Kuitenkin olen nyt Italiaan lähdön jälkeen oppinut uudella tavalla kuuntelemaan kehoani ja esimerkiksi huomasin, että päivälliseksi nautittu kuskus-kikherne-papu-burrito on jostain syystä sellainen annos, joka on pistänyt aineenvaihduntaa liikkeelle ja myös selvästi rauhoittanut vatsaa, sillä kaikenlainen turpoilu ja muu on loppunut. Niinpä sen sijaan, että olisin täksi viikoksi lähtenyt muuttamaan päivällistäni, totesin, että jatketaan tällä linjalla, josta kehoni on antanut peukun! Aamuturvotusta on ja se on turhauttavaa, koska haluaisin seurata oikeaa painoani enkä veden määrää, mutta aika nopeasti tuo turvotus laskee ja iltapäiväpainoni saattaakin olla jopa kaksi kiloa alempi kuin aamulla ottamani paino, vaikka olisin syönyt lounaankin.

Tuo aamuturvotus on kuitenkin laittanut minut kiinnittämään laihtumisessa enemmän huomiota siihen, miltä vaatteet tuntuvat päällä ja miltä oma keho tuntuu kuin siihen, mikä luku vaa'asta katsoo ja koska tämä on varmaankin se järkevin tapa mitata kehon edistymistä, niin en ole äärimmäisen pahoillani. Kaivoin esimerkiksi eilen kaapistani yhdet housut, joita en maaliskuussa saanut edes kiinni ja nyt tarvitsen kohta vyön, jotta ne eivät solahda liian alas, vaikka painoni on suurinpiirtein sama kuin tuolloin kohta kolme kuukautta sitten. Lisäksi erään lempilaukkuni olkahihna tuntuu tällä hetkellä ikävältä solisluuta vasten, jos laukku on täynnä, vaikka ennen Italiaan lähtöäni en tuntenut mitään.

Tänään minulla alkoi neljän viikon liikunta-, terveys- ja elämäntapavalmennus ja sekin tuntuu asettuvan juuri oikeaan kohtaan! Tällä hetkellä treenatessa olen täynnä energiaa ja olen myöa todella ylpeä siitä, että en ole sortunut viikonloppuherkutteluun, jota olen aiemmin lähinnä tehnyt siitä syystä, että "täytyy", koska viikonloppu. Vaikka oikeasti haluaisin syödä jonkun ruokaisan salaatin ja jälkiruoaksi Alpron tummasuklaajälkiruoan tuoreilla mansikoilla tai kirsikoilla. 

Paljon edistystä on siis tapahtunut ja nyt onkin tärkeää pitää tämä tahti yllä, sillä usein tässä kohtaa minua alkaa jotenkin ahdistamaan ja alan sabotoimaan itseäni. Pelkään, että muut reagoivat negatiivisesti muutoksiini tai että onnistumisista huolimatta ajan pian päin tiiliseinää ja hyvä eteneminen tyssää. Ja etenkin pelkään sitä, että minun suurimmat unelmani eivät toteutuisikaan, joten on ollut paljon helpompaa ikään kuin pitää itseni "kehoni vankina", jotta voi aina vedota siihen tekosyynä, miksi asiat eivät menneet niin kuin piti.

Mutta nyt minua ei pysäytä mikään!