torstai 26. tammikuuta 2023

Paluu ortoreksiaan 2.1

Kuva on netistä

Sunnuntai menikin loppujen lopuksi oikeasti ahmien ja pitkästä aikaa siis kunnolla ahmien. Kävin jopa kahdessa eri ruokakaupassa, koska en kehdannut ostaa kaikkea kerralla ja hävettää listata tätä kaikkea, mutta haluan olla rehellinen täällä, joten:

  • La mia granden quattro formaggi-pizza
  • Oolanin pyttipannu
  • Kismet Geisha-patukka
  • Marabou Bubbling-patukka
  • Habiro Flower zourr-karkkipussi
  • Pirkka Vahva salmiakkisekoitus-karkkipussi
  • Estrellan linssisnacks original-sipsipussi


En tietenkään edes jaksanut syödä kaikkea, joten jämien päälle suihkautin hajuvettä ja heitin ne roskat minne ne kuuluvatkin: roskikseen. Nyt enemmän kuin koskaan tarvitsen tämän tekstin otsikon mukaisen paluun eli paluu ortoreksiaan 2.1, koska viime vuoden huhtikuinen versio kuihtui aika nopeasti kasaan. Mutta nyt siirryn taas kävelemään eteenpäin niitä samoja vanhoja askeleita kuin vuonna 2021 myös kävelin ja sunnuntaisesta mega mokasta huolimatta yritän koko ajan muistuttaa itseäni siitä, että olen nyt niin paljon pidemmällä kuin olin tuolloin vuoden 2021 tammikuussa! Joten ehdin kyllä päästä huippukuntoon jopa ennen kesäkuuta, kunhan vain oikeasti annan kaiken nyt tälle! 

Eli käytännössä tämä paluu tarkoittaa ns. aivojen ja ajatusten uudelleen juurruttamista niihin ajatuksiin, jotka ennen olivat arkeani. Tämä tapahtuu esimerkiksi siten, että aina, kun töiden jälkeen syön jonkun täydellisen terveellisen päivällisen niin katson esimerkiksi Hungry Fat Chickin videoita ja mietin, miten kamalaa olisi syödä noin ja miten surullista jälkeä roskaruoka tekee ihmiselle – tiedänhän sen myös omasta elämästäni! 

Kaikki sellaiset mukbangit ovat kiellettyjä, joissa joku normaalipainoinen syö, koska tämä syövyttää aivoihini virheellisen ajatuksen siitä, että kyllähän minäkin voin syödä tuollaisen määrän roskaa ja olla silti kaunis ja terveen näköinen. Mutta ei, en todellakaan voi, joten siksi minun täytyy näyttää itselleni vain sitä hirveintä mahdollista lopputulemaa, minkä nykyiset kemikaalikoktailit saavat ihmiskehossa aikaiseksi! 

Toinen tapa juurruttaa aivoni uusiin uriin on ihan vain toistella itselleni ajatuksia, jotka eivät vielä ehkä tule luonnostaan, mutta jotka täytyy saada osaksi arkeani, jotta elämäni alkaa näyttää siltä, miltä haluankin sen näyttävän. Eli esimerkiksi, kun minun tekee mieli jotain roskaa, totean muka vilpittömästi itselleni: ”Ajattele, että joidenkin muka oikeasti tekee mieli syödä jotain tuollaista roskaa! Onneksi itse olen vapaa tuollaisesta!” Ja jatkan tätä vakuuttelua, kunnes sen uskon. Tai vaihtoehtoisesti, kun tunnen itsessäni sen, että työpäivän jälkeen en todellakaan haluaisi treenata niin vakuuttelen vain itselleni: ”Aaa, miten ihanaa päästä kotiin, jotta pääsen treenaamaan! Vitsi treenaamisesta tulee kyllä niin hyvä fiilis aina enkä malta odottaa, että pääsen kotiin!”


Kuva on netistä

Nämä ovat ne lähtökohdat, joiden avulla muistan toimineeni vaikkakin tosin tuossa vaiheessa olin jo muistaakseni laihtunut ja pelko uudelleen lihomisesta alkoi nousta, joten yritin pitää itseni erossa roskasta kaikin mahdollisin keinoin. Tällä viikolla olen jatkanut viikonloppuna pintaan tulleiden pelkoajatusten käsittelyä ja olen kehitellyt itselleni muutaman mantran, joiden avulla teen kaikkeni, että saan juurrutettua itseni hyvään nykyisyyteen, jotta saan sen tulevaisuuden, jonka haluankin. Eli: "Olen turvassa tässä hetkessä, olen turvassa kotona/töissä/ystävällä/kaupoilla, olen turvassa kehossani, olen turvassa mielessäni, olen turvassa tällä planeetalla, olen turvassa tulevaisuudessani, olen turvassa ystävieni seurassa, olen turvassa kollegoiteni kanssa...."

Lisää mantroja ovat jo vanha tuttu "kaikki asiat järjestyvät hyväkseni", mutta myös "kuka minä olen estämään tulevaisuuttani", "olen valmis nopeisiin muutoksiin" ja "olen juuri siinä kohtaa elämässäni, missä minun kuuluukin olla". 

Osittain tuntuu aivan kamalalta sanoa ja oikeasti käytännössä lähteä hakemaan paluuta ortoreksiaan, mutta niin kuin totesin blogini ensimmäisessä tekstissä: 

"Miksi ei saisi tehdä omaa terveellistä versiota pizzasta? Miksi meitä pakotetaan syömään roskaa ja jos et halua, olet sairas? Selvä, sitten haluan palata takaisin sairauteen, koska silloin olin oikeasti onnellisimmillani ja kehoni oli terve ja puhdas."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti