Sunnuntai
menikin loppujen lopuksi oikeasti ahmien ja pitkästä aikaa siis
kunnolla ahmien. Kävin jopa kahdessa eri ruokakaupassa, koska en
kehdannut ostaa kaikkea kerralla ja hävettää listata tätä kaikkea, mutta
haluan olla rehellinen täällä, joten:
- La mia granden quattro formaggi-pizza
- Oolanin pyttipannu
- Kismet Geisha-patukka
- Marabou Bubbling-patukka
- Habiro Flower zourr-karkkipussi
- Pirkka Vahva salmiakkisekoitus-karkkipussi
-
Estrellan linssisnacks original-sipsipussi
En tietenkään edes jaksanut syödä kaikkea, joten jämien päälle
suihkautin hajuvettä ja heitin ne roskat minne ne kuuluvatkin: roskikseen.
Nyt enemmän kuin koskaan tarvitsen tämän tekstin otsikon mukaisen paluun
eli paluu ortoreksiaan 2.1, koska viime vuoden huhtikuinen versio
kuihtui aika nopeasti kasaan. Mutta nyt siirryn taas kävelemään eteenpäin
niitä samoja vanhoja askeleita kuin vuonna 2021 myös kävelin ja
sunnuntaisesta mega mokasta huolimatta yritän koko ajan muistuttaa itseäni
siitä, että olen nyt niin paljon pidemmällä kuin olin tuolloin vuoden 2021
tammikuussa! Joten ehdin kyllä päästä huippukuntoon jopa ennen kesäkuuta,
kunhan vain oikeasti annan kaiken nyt tälle!
Eli käytännössä tämä paluu tarkoittaa ns. aivojen ja ajatusten uudelleen
juurruttamista niihin ajatuksiin, jotka ennen olivat arkeani. Tämä
tapahtuu esimerkiksi siten, että aina, kun töiden jälkeen syön jonkun
täydellisen terveellisen päivällisen niin katson esimerkiksi Hungry Fat
Chickin videoita ja mietin, miten kamalaa olisi syödä noin ja miten
surullista jälkeä roskaruoka tekee ihmiselle – tiedänhän sen myös omasta
elämästäni!
Kaikki sellaiset mukbangit ovat kiellettyjä, joissa joku
normaalipainoinen syö, koska tämä syövyttää aivoihini virheellisen
ajatuksen siitä, että kyllähän minäkin voin syödä tuollaisen määrän roskaa
ja olla silti kaunis ja terveen näköinen. Mutta ei, en todellakaan voi,
joten siksi minun täytyy näyttää itselleni vain sitä hirveintä mahdollista
lopputulemaa, minkä nykyiset kemikaalikoktailit saavat ihmiskehossa
aikaiseksi!
Toinen tapa juurruttaa aivoni uusiin uriin on ihan vain toistella
itselleni ajatuksia, jotka eivät vielä ehkä tule luonnostaan, mutta jotka
täytyy saada osaksi arkeani, jotta elämäni alkaa näyttää siltä, miltä
haluankin sen näyttävän. Eli esimerkiksi, kun minun tekee mieli jotain
roskaa, totean muka vilpittömästi itselleni: ”Ajattele, että joidenkin
muka oikeasti tekee mieli syödä jotain tuollaista roskaa! Onneksi itse
olen vapaa tuollaisesta!” Ja jatkan tätä vakuuttelua, kunnes sen uskon.
Tai vaihtoehtoisesti, kun tunnen itsessäni sen, että työpäivän jälkeen en
todellakaan haluaisi treenata niin vakuuttelen vain itselleni: ”Aaa, miten
ihanaa päästä kotiin, jotta pääsen treenaamaan! Vitsi treenaamisesta tulee
kyllä niin hyvä fiilis aina enkä malta odottaa, että pääsen kotiin!”
Nämä ovat ne lähtökohdat, joiden avulla muistan toimineeni vaikkakin tosin tuossa vaiheessa olin jo muistaakseni laihtunut ja pelko uudelleen lihomisesta alkoi nousta, joten yritin pitää itseni erossa roskasta kaikin mahdollisin keinoin. Tällä viikolla olen jatkanut viikonloppuna pintaan tulleiden pelkoajatusten käsittelyä ja olen kehitellyt itselleni muutaman mantran, joiden avulla teen kaikkeni, että saan juurrutettua itseni hyvään nykyisyyteen, jotta saan sen tulevaisuuden, jonka haluankin. Eli: "Olen turvassa tässä hetkessä, olen turvassa kotona/töissä/ystävällä/kaupoilla, olen turvassa kehossani, olen turvassa mielessäni, olen turvassa tällä planeetalla, olen turvassa tulevaisuudessani, olen turvassa ystävieni seurassa, olen turvassa kollegoiteni kanssa...."
Lisää mantroja ovat jo vanha tuttu "kaikki asiat järjestyvät hyväkseni", mutta myös "kuka minä olen estämään tulevaisuuttani", "olen valmis nopeisiin muutoksiin" ja "olen juuri siinä kohtaa elämässäni, missä minun kuuluukin olla".
Osittain tuntuu aivan kamalalta sanoa ja oikeasti käytännössä lähteä hakemaan paluuta ortoreksiaan, mutta niin kuin totesin blogini ensimmäisessä tekstissä:
"Miksi ei saisi tehdä omaa terveellistä versiota pizzasta? Miksi meitä
pakotetaan syömään roskaa ja jos et halua, olet sairas? Selvä, sitten
haluan palata takaisin sairauteen, koska silloin olin oikeasti
onnellisimmillani ja kehoni oli terve ja puhdas."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti