Kipeänä

En voi uskoa, että sairastuin juuri nyt, kun pikkuinen T ei ole edes kahta viikkoa vanha... Puolikuntoinen olo alkoi maanantaina, tiistaina tuntui hieman paremmalta hetken aikaa, mutta illalla minulle nousi kunnon kuume ja tällä hetkellä yskin limaa ja joudun pitämään kasvomaskia päällä kotonakin, jotta etenkin T pysyy terveenä. 

Olin juuri maanantaina suunnitellut innokkaasti pilateksen jatkamista ja kävin illalla reippaalla kävelylläkin. Ja nyt olen ollut sänkyyn kaatuneena useiden päivien ajan eikä ainakaan vielä näy loppua. Rakas I on jäänyt kotiin pitämään meistä kaikista huolta ja toivon, että paranen nopeasti. 

Tämä kipeäksi tuleminen tuntuu melkein pilalta, sillä juuri maanantaina olin katsonut vanhoja kuvia ja lukenut tekstejä vuoden 2024 lokakuulta. En edes ollut muistanut sitä, miten pihalla, surullinen ja sekaisin olin. Tein kai parhaani, mutta noita kuvia ja tekstejä selatessa tulin todella surulliseksi, jopa hieman ahdistuneeksi. 

Olin koko ajan kipeänä, hiukseni ohentuivat hirvittävää vauhtia ja minulla oli suuria ongelmia alkoholin kanssa. Kamppailin sen kanssa, että en kokenut olevani riittävän hyvä H:lle ja samalla tein koko ajan huonoja valintoja, jotka estivät minua pitämästä hänestä parasta mahdollista huolta. 

Tiistaihin heräsin rauhallisena ja onnellisena, koska sain herätä juuri tähän elämään. Siihen pieneen, onnelliseen perheeseen, jonka olemme jotenkin onnistuneet I:n kanssa saamaan kasaan. Mutta ehkä tämä kipeänä oleminenkin on merkki siitä miten paljon erilaisempaa elämäni on nyt: saan maata sängyssä ja I ja H pitävät minusta huolta sen sijaan, että minun täytyy raahatua arjen läpi yksin pienen lapsen kanssa. 

Nyt vettä, hieman särkylääkkeitä ja kunnolla lepäämistä! Tämä kipeäksi tuleminen juuri nyt ei ole merkki siitä, että olisin joutunut palaamaan vanhaan.