Energinen alku viikolle

Miten itkinkään keväällä raskausarpiani ja nyt ne vain saavat minut hymyilemään :')

Kävimme eilen ottamassa perinteiset masukuvat ja havahduin siihen miten outo käsite aika on. Sillä mihin ihmeeseen nämä pari vuotta ovat vain singahtaneet sellaisessa ajan mitassa, joka tuntuu kuukausilta, ei vuosilta!? Eilen nukuin iltapäiväunet H niin tiukasti sylissäni kuin mahdollista ja mietin sitä miten ihan vasta pieni hetki sitten se oli hän, jonka liikkeitä ihmettelin mahassani. 

Tuo tunne oli outo. Aivan kuin hetken aikaa se pieni, joka sisälläni liikkuu juuri nyt, olisi jotain vierasta ja ylimääräistä, koska meillähän on jo H. Ehkä joskus lakkaan tuntemasta näitä kaikkia outoja, yllättäen pulpahtavia tuntemuksia. Ehkä se ei lopu koskaan ja jokainen raskaus tuo tullessaan uudenlaisia outouksia. Se jää nähtäväksi....

Joka tapauksessa laskettuun aikaan on enää vajaa 90 päivää ja se pyörii tällä hetkellä useasti mielessäni etenkin iltaisin juuri, kun olen nukahtamassa. Mielessä seikkailee listoja ja pelkoja, toiveita siitä, että tälläkin kertaa kaikki menisi hyvin... Jotenkin olen kuitenkin tämän vuoden loppukeväästä oppinut työntämään tällaiset sotkut pois päästäni ja nukahtamaan. En tiedä miksi juuri nyt, mutta pelkkä lause "mietin tuota huomenna" auttaa karkottamaan ajatukset, jotka estävät unen tulemisen ja nukahdan tuon jälkeen ongelmitta.

Tällä hetkellä olo on energinen ja tuntuu siltä, että viikonlopun kävelyt ja sunnuntain pääasiallinen lepopäivä ovat nostaneet energiatasojani hurjasti! Salitreenien jälkeen olen ollut todella väsynyt, mutta nyt kahden pitkän kävelyn, puolikkaan lepopäivän ja eilisen tunnin kävelyn jäljiltä olo on energinen, uskomattoman vähän turvonnut ja jotenkin todella rauhallinen ja onnellinen. 

En tehnyt eilen maailman terveellisintä ruokaa, vaan kasvispestopastaa nonnan tyyliin, koska jotenkin huomasin vain kaipaavani Italiaa ja sitä, että saan tehdä kaiken alusta alkaen enkä vain ostaa valmispurnukoita. Mutta joka tapauksessa, edes tuo ei turvottanut minua täksi aamuksi! Eilen kävin siis tunnin ja tänään puolentoista tunnin kävelyllä ja epäilenkin, että tämä on varmaankin se loppuraskauden urheilulaji, vaikka valitankin aina siitä, että käveleminen ei ole riittävää urheilua minulle. :') Mutta nyt minulla ei ole muuta kehotavoitetta kuin se, että tämä keho on vielä hetken aikaa paras mahdollinen koti T:lle. 

Aamupalaksi olen tänään ja eilen syönyt tuorepuuroa, johon olen sekoittanut kaurahiutaleiden lisäksi mantelimaitoa, vähän kreikkalaista jugurttia ja päälle marjoja ja maapähkinävoita. Lounas on ollut tofua, riisiä ja kasviksia, välipalaksi iso hedelmäsalaatti ja soijamaitoa ja päivälliseksi valmistamaani pestopastaa. Iltaisin olen ottanut kiltisti magnesiumini ja venytellyt. Se, mitä haluaisin vielä ehtiä, olisi istua yksin rauhassa alas edes kahdeksi minuutiksi ja vain istua kaikessa siinä, mitä sinä päivänä tapahtui, mistä kaikesta olen kiitollinen ja mitä odotan huomiselta.

Ehkä tässä oli taas riittävästi hieman kuulumisia. Yritän tosiaan tällä hetkellä kirjoittaa tänne paljon pienemmällä kynnyksellä kuin aiemmin, joten tekstien sisältö ei tällä hetkellä ole mitään maailman upeinta. Mutta enköhän hiljalleen löydä jonkinlaista rytmiä tähän! Ihanaa viikon alkua kaikille! :)