Sunnuntaina kello 01:15 meille syntyi pienen pieni T ja kaikki on niin
maagista ja sekavaa samaan aikaan. Ihmettelen sitä mihin yhdeksän kuukautta
yhtäkkiä katosi. Sitä, miten tuttu ja samalla vielä vieras sylissäni oleva
pieni poika on. Hymyilen kyyneleet silmissä sille, miten varovaisesti H
silittää vauvan päätä ja miten I tuijottaa onnesta sulaen hänen pieniä uinuvia
kasvojaan.
Vaikka en vielä tammikuussa edes osannut kaivata juuri T:tä meidän elämäämme, niin näissä käsin kosketeltavan hauraissa hetkissä rakkaita katsoessani ymmärrän, että kaiken oli tarkoitus mennä juuri näin. Juuri sinun oli tarkoitus tulla osaksi tätä pientä perhettä. Olet ollut täällä vasta hetken, mutta tuntuu siltä, että olet aina ollut meidän tuolla jossain. Ja nyt saimme vihdoinkin sinut syleiltäväksi. ♡
Onks se vaa nii et tässä hetkes on kaikkiTäs on kaikki mitä mä tarviinEnkä mieti mihin junien täytyy mennäKu se on tulevaaMitä sitä suremaanTäs on kaikki mitä mä tarviinKyllä huomisen jälkeen on päivii vieläMut se on tulevaaMitä sitä suremaanKuumaa - Tässä on kaikki
pitkäaikainen lukija täällä (entinen minun mereni, jos muistat)!
VastaaPoistatätä lukiessa oli vaikeaa olla kyynelehtimättä. olet käynyt läpi paljon ja varmasti vielä monesta asiasta on keskeneräinen olo. mutta miten paljon kaunista sinulla on ympärilläsi! ihanaa, että saitte vihdoinkin i:n kanssa kokea kaiken kahdestaan.
onneksi olkoon pikkuisesta koko perheelle! 💙
Muistan sut, todellakin! 💜 Kieltämättä mieli käy koko ajan aiemmissa virheissä ja jää jumiin, mutta täytyy vain kerta toisensa jälkeen kääntää ajatukset kaikkeen siihen ihanaan, mitä olen saanut elämääni. Kiitos paljon onnen toivotuksista! Toivottavasti sullekin on tullut elämääsi paljon kaikkea ihanaa! 🫶
Poista