21.2. 59,4 kg
22.2. 57,5 kg
23.2. 56,3 kg
24.2. 56 kg
Tämä viikko on ollut rankka, mutta toisaalta aivan ihana! Nestemäinen ruokavalioni muuttui puhtaaksi mehupaastoksi ja litran mehu lounaaksi on tuonut minulle niin paljon iloa jostain oudosta syystä. Eilen kävin pitkästä aikaa Trib3:llä HIIT-treenissä ja se oli aivan mahtavaa! Kävimme I:n kanssa tuolla joulun aikoihin ja minulla on ollut niin kova ikävä häntä, että jollain oudolla tavalla koin, että tuon muiston uudelleen eläminen toisi hänet lähelleni.
Tunti oli todella rankka, mutta en muuta odottanutkaan. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan meinasin alkaa itkeä kesken treenin, koska minua ärsytti, että en pystynyt antamaan enempää. Tai luulin, että en pystynyt, mutta onnistuin kuitenkin tiristämään vieläkin lisää itsestäni ja tuollaista rajojen rikkomista on ollut niin suuri ikävä. Aiemmin liikunta oli minulle niin paljon enemmän tuota: vähemmän pelkkää sokeaa suorittamista ja enemmän räjähtävää rajojen rikkomista.
Toivon, että onnistuisin laihtumaan vielä 54-alkuisiin lukuihin ennen lähtöä.
Sen enempää en uskalla toivoa. Rehellisesti sanottuna tällä hetkellä
toivoisin, että huominen iltama peruuntuisi, sillä tuntuu siltä, että muiden
energiat ovat nyt aivan liikaa minulle ja haluaisin vain olla kotona,
meditoida ja rauhoittua. Mutta en aio perua tapaamista.
Tulen vain hihkumaan, jos tapaaminen peruuntuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti