Pian...

Kuva on netistä

  ɴᴏᴡ ᴘʟᴀʏɪɴɢ: 
ᴛᴠxQ - ʟᴏᴠᴇ ʟɪɴᴇ
0:48 ──❍────── 3:17
↻ ⊲ Ⅱ ⊳ ↺

✥﹤┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈﹥✥

Olen tänään siivonnut asuntoni, käynyt äitini kanssa lounaalla (hupsista, joinko työpäivän aikana kolme lasia punaviiniä, it's the Italy in me...), tehnyt todella lyhyen työpäivän sekä käynyt ostamassa uusia alusvaatteita ja tuhlannut niihin pienen omaisuuden. Aluksi sellaisen rahamäärän käyttäminen kehoon, joka ei näytä erityisen hyvältä, tuntui turhalta ja typerältä, mutta haluan tehdä I:n onnelliseksi...

Lisäksi kävin salilla vetämässä aivan killeritreenin, jotta voin hyvällä omallatunnolla vain istua ja maata koko keskiviikon. Yritin myös ehtiä muokkaamaan tätä blogia, mutta en aivan onnistunut siinä, joten anteeksi siitä, että tämä jäi hieman keskeneräiseksi! Haluaisin hieman uudistaa ulkoasua, mutta en jotenkin löytänyt ideaa uuteen banneriin, joten se jäi kesken eli palaan siihen myöhemmin. Lisäksi koostaan tälle sivulle ortoreksiamatkani käytännön vinkkejä ja asioita, joita teen saavuttaakseni tavoitteeni, sillä nyt tuo kaikki on siroteltuna pitkin blogiani ja haluan itsekin kunnon koosteen kaikesta.

Taas jokin osa minusta kysyi "mitä ihmettä olet oikein tekemässä?", mutta niin kuin olen monta kertaa tännekin kirjoittanut niin minun on oltava onnellinen omalla tavallani ja jos minun terveyteni on muille sairaus niin olkoon niin.

En voi uskoa, että ylihuomenna olen Soulissa. Olen aivan liian iso, paljon isompi kuin minun piti olla, mutta en edes jaksa tällä hetkellä välittää siitä. Voisin nyt lähteä pesemään hampaan ja yrittää rauhoittua nukkumaan. Vaikka tiedän, että en tule nukkumaan hetkeäkään ensi yönä.

Uuden minän viikonloppu

En tiedä paljonko painan, mutta tänä viikonloppuna olen urheillut enemmän kuin hetkeen ja Fitbitin dataani tutkaillessa totean, että olen todellakin potkinut tahmeasti alkanutta helmikuuta lujaa keskelle mahaa! Eilen en syönyt mitään roskaa enkä juonut edes yhtä lasillista alkoholia ja yksin tänään olen polttanut yli 1400 kaloria pelkästään liikkumalla peruskulutuksesta puhumattakaan. 

Kävin taas Trib3llä HIIT-tunnilla, sen jälkeen vielä lenkillä ja myöhemmin lisäksi tunnin kävelyllä ystäväni kanssa ja minusta tuntui niin ihanan uudelta ja kuitenkin oudosti siltä, että jotkin vanhat palat palasivat paikoilleen. Ehkä se on se urheilijaminä, joka olin pari vuotta sitten. Se, mitä minun kuuluu olla, mutta mitä en ole uskaltanut sallia itselleni enää hetkeen.

Mutta nyt minä päätän tämän kuukauden niin kuin itse haluan. En niin kuin se elämäni vääristymä, jollaiseksi kaikki meni tässä kuussa. Enkä niin kuin se vääristymä, likainen sotkuinen muovailuvahaköntti, millaiseksi annoin ulkoisten paineiden muotoilla elämäni. Olen tällä viikolla miettinyt B:tä ja O:ta ja välillä jäänyt jumiin pääni sisälle miettiessäni, mitä haluaisin heille vielä sanoa. Mutta on päästettävä irti, sillä he eivät ansaitse energiaani. He eivät ansaitse nykyisyyttäni tai tulevaisuuttani. 

Se minun on rakennettava nyt itse juuri niillä rakennuspalikoilla, joilla tiedän, että minun pitää se rakentaa.

Paino laskee

Kuva on netistä

 Painot

21.2. 59,4 kg
22.2. 57,5 kg
23.2. 56,3 kg
24.2. 56 kg

Tämä viikko on ollut rankka, mutta toisaalta aivan ihana! Nestemäinen ruokavalioni muuttui puhtaaksi mehupaastoksi ja litran mehu lounaaksi on tuonut minulle niin paljon iloa jostain oudosta syystä. Eilen kävin pitkästä aikaa Trib3:llä HIIT-treenissä ja se oli aivan mahtavaa! Kävimme I:n kanssa tuolla joulun aikoihin ja minulla on ollut niin kova ikävä häntä, että jollain oudolla tavalla koin, että tuon muiston uudelleen eläminen toisi hänet lähelleni.

Tunti oli todella rankka, mutta en muuta odottanutkaan. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan meinasin alkaa itkeä kesken treenin, koska minua ärsytti, että en pystynyt antamaan enempää. Tai luulin, että en pystynyt, mutta onnistuin kuitenkin tiristämään vieläkin lisää itsestäni ja tuollaista rajojen rikkomista on ollut niin suuri ikävä. Aiemmin liikunta oli minulle niin paljon enemmän tuota: vähemmän pelkkää sokeaa suorittamista ja enemmän räjähtävää rajojen rikkomista. 

Toivon, että onnistuisin laihtumaan vielä 54-alkuisiin lukuihin ennen lähtöä. Sen enempää en uskalla toivoa. Rehellisesti sanottuna tällä hetkellä toivoisin, että huominen iltama peruuntuisi, sillä tuntuu siltä, että muiden energiat ovat nyt aivan liikaa minulle ja haluaisin vain olla kotona, meditoida ja rauhoittua. Mutta en aio perua tapaamista. Tulen vain hihkumaan, jos tapaaminen peruuntuu...

Pohjalta ylös

Aamupaino: 59,4 kiloa

Haluan olla rehellinen, joten tuossa eilinen iltapalani. Aamupalani oli se mitä pitkin olla, mutta sitten vain lähdin taas luisumaan alamäkeen. Lähdin valumaan siihen identiteettiin, jossa olen ikuinen epäonnistuja ja itsesabotoija. Identiteettiin, jossa ympärilläni on vain ylipainoisia ihmisiä, kuten sukulaiseni ja perheeni. Identiteettiin, jossa kuulen B:n ja O:n murskaavat sanat korvissani. Sanat, joiden on tarkoitus väkivalloin painaa minut takaisin pieneen häkkiini, jotta minun elämäni on yhtä pysähdyksissä olevaa ja ahdistavaa kuin heidänkin.

Identiteettiin, jossa aloitan jotain, mutta lopetan kesken. Jossa en pidä itsestäni huolta, koska minulla nyt vain on niin huono itseluottamus enkä ansaitse parasta mahdollista. Identiteettiin, jossa ahmimisen kautta saan muka jonkun uuden, maagisen alun. Pakenin identiteettiin, jossa minun ei tarvitse uskaltaa elää oikeasti vihdoinkin sata lasissa, koska pelkään, etten onnistukaan ja joudun pettymään. Mutta kuinka helvetin vaikeaa minun on ymmärtää sitä, että nimenomaan tämä on sitä epäonnistumista?! Tämä on pettymistä.

Minun on pakko tehdä quick fix ja osa minusta vihaa itseäni tämän takia, mutta osa haluaa olla armollinen. Ehkä tämä onkin nyt sitä itsensä vapauttamista... Olen menettänyt niin paljon aikaa ahmimiselle, että minun on nyt vain oltava tiukempi. Ja loppujen lopuksi kai voin ajatella, että kun ynnään tämän tulevan viikon jakson kalorit ahmimispäiviin niin keskiarvo on suht järkevissä lukemissa. 

Aion siis olla pääosin noin 890 kalorin ruokavaliolla, joka koostuu ainoastaan nesteistä. Minun on pakko saada mahalaukkuni pienennettyä niin nopeasti ja pieneksi kuin mahdollista, jotta en yksinkertaisesti jaksa syödä niin paljoa kuin tällä hetkellä. Tämä on kuin oma pieni mahalaukun ohitusleikkaukseni.

Lauantaina tapaan ystäviäni ja minun on aivan pakko saada pöhötys pois siihen mennessä. Tuolloin yritän syödä niin kevyesti kuin mahdollista ja sitten taas sunnuntaista keskiviikkoaamuun tulen noudattamaan tuota 890 kalorin suunnitelmaa. Olen pullea ja pehmeä, mutta toivon kuitenkin, että tällä vajaan 900 kalorin suunnitelmalla saan karistettua edes jotain pois itsestäni. Tämä tulee olemaan rankkaa ja voi olla, että mieliala laskee radikaalisti, mutta tämä on nyt vain pakko tehdä piste. 

Aamulla YouTuben suosituksiin ilmestyi monta aivan täydellistä videota ja ne ovat tuoneet kaikesta huolimatta ison hymyn kasvoilleni. 

Lähempänä kuin uskoinkaan

Kuva on netistä

Melkein lähdin kaikkialta. Jopa ihanasta ryhmästämme, jossa ihmiset kannustavat toisiaan ja ovat kommentoineet miten paljon tukea, apua, rutiineja ja rakenteita tuo ryhmä on tuonut heidän arkeensa. Meinasin jättää heidät kaikki tuuliajolle ja häipyä. Olin poistamassa blogiakin, mutta suihkussa kysyin itseltäni: "Ja mitä se muuttaisi?" Johon rehellinen vastaus oli: "Ei luultavasti mitään."

Tänään heräsin kahdelta aamuyöllä enkä saanut enää unta ja olenkin ollut siitä asti hereillä. Maha on ollut turvonnut ja sekaisin tuosta huonosti nukutusta yöstä ja olo on ollut hyvin vaihteleva. Välillä olen maannut sängyssä I:n paita tiukasti rintaa vasten painettuna ja olen torkahtanut. Toisaalta olen käynyt puolentoista tunnin kävelyllä, kaupassa, vienyt pullot, siivonnut ja pyykännyt. Katsoin elokuvan, ikävöin I:tä, hymyilin kasveilleni ja huokailin Helsingin valkoisille katoille.

Aamulla aloin kirjoittaa päiväkirjaani vastauksia kysymyksiin: "Kuka minä olen?" Olin olettanut, että viime aikojen ongelmasyöminen ja terveyden osalta epäonnistuminen olisivat jotenkin nousseet tuohon listaan, sillä vasta tuon listan jälkeen oli tarkoitus jatkaa siihen, mikä minä haluaisin olla. Mutta mikään noista ei noussutkaan minuksi itsekseni ja olin oikeasti hämmästynyt siitä, miten valmiilta minun listani jo näytti. Ei täydelliseltä ja tekemistä riittää, mutta minun listani näytti hyvin erilaiselta kuin miltä se näytti puoli vuotta sitten ja tuon huomaaminen oli oikeasti todella ihana yllätys.

Lista siitä, mitä haluan olla, oli tietenkin edelleen hieman erilainen, mutta ei enää niin paljoa kuin aiemmin. Aiemmin minulla oli kaksi lähes täysin toisistaan poikkeavaa listaa, jotka eivät kohdanneet yhtään missään kohdassa, mutta nyt olen selvästi onnistunut tuomaan unelmaminääni hyvin paljon lähemmäs arkeani kuin koskaan aiemmin! Aktiivisiksi askeleiksi en keksinytkään oikeasti mitään muuta kuin sen, että palaan takaisin pääosin raakaruokaan, pitäydyn liikuntasuunnitelmassani ja käytän energiaa ja luovuuttani tulevaisuuden projektiini enkä mihinkään typerään. 

Hieman antikliimaksista, mutta toisaalta helpottavaa. Lisäksi olen taas nähnyt kaikkialla merkkejä siitä, että tämä on minun suuntani ja olen matkalla kohti päämäärääni. Ja kaiken oman sähläykseni ja eestaas huopaamisen aikana en ole edes tajunnut, miten valmis I tuntuu olevan. Kun hän lausui niitä viisaita sanoja Skypen ikkunan välkehtiessä läppärini ruudulla, nostin hämmentyneenä päätäni. En olisi koskaan uskonut kuulevani niin rauhallisia ja viisaita sanoja häneltä ruoasta ja kehosta. Ja toisaalta ne olivat juuri niitä oikeasti parantumassa olevan ihmisen sanoja, joita olen jo pitkään toivonut kuulevani.

Ehkä kaiken kaikkiaan olenkin jo lähempänä kuin olisin uskonut.

Muutoksia ja korealaista ruokakulttuuria

 

Kuva on netistä

Ihanaa rääntää vaakatasossa. Kaunis keväinen maisema, uuden alku, on taas peittynyt kuolemaan. Tämä on helmikuun on valunut aivan totaaliseen kaaokseen ja tuntuu, että olen koko ajan vain enemmän ja enemmän hukassa samaan aikaan, kun olen kuitenkin matkalla juuri sinne minne pitääkin. En tiedä yhtään kuka olen samalla, kun olen varmempi kuin koskaan siitä, mitä haluan ja mitä en ja olisin jo niin valmis pääsemään eroon näistä planeettojen liikkeistä ja rauhoittumaan!

Torstaina oloni tuntui jotenkin hassun erilaiselta heti herättyäni. Tuntui siltä kuin iso raskas pilvimassa olisi yön aikana seilannut tuulen mukana kauas minusta ja kännykkään vilkaistuani ymmärsin miksi. Irtaannuttuani etenkin B:stä ja O:sta osa ystävistäni jäi edelleen heidän ystävikseen ja muistan tunteneeni tuosta ärsytystä ja hämmennystä. Miten kukaan minun kanssani toimeentuleva haluiaisi olla B:n ja O:n myrkyn lähettyvillä! Ehkä tuo olikin se asia, minkä takia minun oli niin vaikeaa siirtyä eteenpäin ja keskittyä siihen, miten ihanaa minulla oli ilman tuota toksista parivaljakkoa. 

Torstaina kuitenkin luin yön aikana saamiani viestejä, joissa K totesi, että hän ymmärtää nyt enemmän kuin hyvin, miksi halusin tuosta kauhukaksikosta niin kauas kuin mahdollista! Olin jo aiemmin pannut merkille, että K ja S olivat viime vuoden lopulla ja tämän vuoden alussa tehneet aikamoisen täyskäännöksen heidän elämissään ja arjessaan. He lopettivat lähes kokonaan alkoholin käytön, alkoivat panostaa terveelliseen ruokavalioon ja liikkumiseen, lopettivat somen skrollauksen ja hömppäreality-sarjojen seuraamisen televisiosta ja käyttävät nykyään aikansa mieluummin lukemiseen, opiskeluun, kutomiseen, maalaamiseen ja muuhun oikeasti onnea ja rauhaa tuovaan.

Heidän matkaansa seuratessa mietin hieman katkerana sitä miksi minun ei annettu muuttua tuolla tavalla B:n ja O:n toimesta, sillä kun minä aloin nauttia hiljaisuudesta ja terveellisestä, päihteettömästä elämästä, minusta tehtiin tekopyhä, itseäni täynnä oleva kusipää, joka vain halusi aiheuttaa muille pahaa mieltä ja huonommuuden tunnetta. Kyllä. Minun ahdistusta lievittävä aamumeditaationi kääntyi automaattisesti kuin sormia napsauttaen B:n ja O:n päässä muotoon: "Minä, Minni, olen kaikkia muita ylempänä ja parempi!"

K ja S saivat edetä hieman pidemmälle kuin minä ennen kuin hekin saivat saman kohtelun. Ja torstaina luinkin siitä, miten he olivat päättäneet myöskin pitää B:n ja O:n mahdollisimman kaukana itsestään, sillä se negatiivisuus ja "en voi tehdä tälle asialle mitään, koska tällainen minä vain olen"-asenne ei tuonut mitään hyvää K:lle ja S:lle tai motivoinut muuttamaan elämää paremmaksi. He sanoivat loppuun saman kuin miten minäkin ajattelen: ehkä joskus voimme löytää toisemme uudestaan, mutta juuri nyt tuo ystävyys ei tuo meistä kenestäkään esiin meidän parhaimpia puoliamme. Joten näin asiat taas muuttuivat ja paloja loksahti paikoilleen synnyttäen jotain uutta.

 

Kuva on netistä

Soul lähestyy ja ehkä se on myös yksi asia, joka on ollut osallisena tässä yhtäkkisessä perustavanlaatuisessa identiteettimurroksessa. Ruoka ja kehollisuus. Jos asetan itseni kuplaan ja sieltä käsin pohdiskelen ruokaa ja identiteettiäni niin näen hedelmiä ja kasviksia syövän raakavegaanin, joka rakastaa urheilua eikä usko mihinkään alle 1000 kalorin näännytysdieetteihin tai pieniin annoskokoihin. Olen outolintu, kyllä, mutta se ei minua haittaa! Mutta kun mietin itseäni Soulissa, kuvaksi alkaa hahmottua aivan jotain muuta. 

Korealaisilla on dieettiruokia ja tavallisia ruokia ja ei, dieettiruoat eivät ole sitä, miltä se kuulostaa. Dieettiruokia ovat kana, suurin osa kasviksista, kasvipohjaiset juomat, tofu, salaatti, jotkut hedelmät ja jugurtit. Kasvisruokavalio itsessään on siis dieettiä eli laihtumista varten eikä se ole elämäntapa, vegaanisuudesta nyt puhumattakaan. Broileri lentää mäkeen saman tien, kun ei "tarvitse" olla enää dieetillä eli sen jälkeen syödään pääasiassa punaista lihaa. Ja kyllä, riisi on myös pannassa, jos laihdutat, mutta bataattia saat syödä kunhan et syö enempää kuin maksimissaan muutaman päivässä. Ja korealaiset bataatit ovat ehkä 1/3 niiden bataattien koosta, joita Suomessa myydään. Kaloreilla ei ole väliä vaan sillä, että olet tarpeeksi kurinalainen pitääksesi itsesi erossa ihan tavallisesta ruoasta, joka nyt vain ei satu kuulumaan dieettiruokiin.

Kaikki laihduttavat ja kuitenkin pakottavat toisensa jatkuvasti syömään. Jos sanot, että olet juuri syönyt lounaan, sillä ei ole mitään väliä: sinun on syötävä uudestaan. Ruokapöydässä sinua vanhempi henkilö voi käytännössä katsoen pakottaa sinut syömään vielä se viimeinen lihan pala tai nyytin ja heti, kun olet saanut nielaistua ruoan, kuulet samaiselta henkilöltä kommentin: "No ei ihme, että olet lihonnut, kun sinulla on noin valtava ruokahalu!" Täysin normaalia ja sallittua toimintaa ja kommentointia. Niinhän sinulla oli valtava ruokahalu, kuriton sika!

Koreassa täytyy pysyä jatkuvassa kurissa ja siksi annoskokojen kontrollointi on erityisen tärkeää vaikka söisitkin jotain todella vähäkalorista. Täytyy osata kävellä ohuella lankulla niin, että kaikki sen näkevät. Et saa missään kohtaa menettää malttiasi, et saa ahmia, et saa lihota (paitsi, jos olet ylittänyt sen jonkin maagisen korealaisen rajan siinä, mikä on liian laiha), et saa olla liian kovaääninen, tuoksua liian vahvasti. Et saa millään tavalla häiritä ketään muuta. Ja lihominenkin on häiritsemistä. 

I:llä, terveellä nuorella miehellä, on hänen itse päättämänsä ideaalipaino. Kyseinen paino ei ole biologian sanelemaa vaan hänen itsensä. Totesin jo vuosia sitten, että on aivan turhaa yrittää kääntää hänen ajatusmaailmaansa niin, ettei painolla olisi mitään väliä vaan mitoilla eli kehonkoostumuksella. Mutta ei korealaisia kiinnosta se, koska kyse ei ole kehojen itsensä määrittelemästä terveydestä, vaan kyse on omasta kontrolloidusta terveydestä, jossa paino on tärkein tekijä. 

Länsimaalaiset nauraisivat korealaisten nuorten naisten "fitnessbuumille", koska se, miltä vastaava versio näytti täällä länsimaissa on jotain aivan muuta kuin miltä se näyttää Koreassa. Korealainen versio salil eka, salil vikasta on pilates ja kaikki sellainen, jossa ei ole mahdollisuuttakaan siihen, että lihas kasvaisi liikaa eli painoa tulisi lisää. Aivan tavalliset, terveetkin diettaajat punnitsevat itsensä joka ikinen aamu, jotta tietävät saavatko he syödä tänään ateriasuunnitelmansa mukaan vai täytyykö heti alkaa ruoskimaan itseään. Ymmärtämättä sitä, että paino voi heitellä useitakin kiloja eikä tuo paino ole muuta kuin vettä. Ei, kyse ei ole perus biologiasta vaan kurista ja ketään ei kiinnosta armollisuus itseään kohtaan. Se on vain valhe, jolla saat elää kuin sika pellossa.

 

Kuva on netistä

Tässä iloisessa itsevihan ja -kurin sanelemassa sotkussa minunkin oma identiteettini sotkeutuu naruihin ja kaadun. Haluan kuulua joukkoon, haluan olla niin kuin muutkin. Haluan, että minut otetaan vakavasti ja että pystyn osoittamaan I:n kulttuurin tavoilla kaikkia niitä positiivisena pidettyjä ominaisuuksia, joita minulla on. Mutta ne ominaisuudet eivät tule esille siinä, että syön kontrolloidusti aamupalaksi kolme omenaa, jotka olen muistanut aluksi myös punnita. Pelkään, että paineiden alla en osaa pitää kiinni kasvipohjaisesta ruokavaliostani vaan sorrun etenkin maitotuotteisiin. Bataatin makuinen proteiinijauhe (kyllä! :D) on ehkä ainoa maitoa sisältävä tuote, jonka voisin itselleni sallia, mutta muuten minun on pidettävä itseni kurissa.

Kuri? Eikö se ole hyvä! Ei, koska minun ideaaliruokavalioni on lähes kaikkea perinnettä vastaan. Minun annokseni ovat välipaloja tai kunnon ruoan lisukkeita ja käytännössä katsoen syön kuin lapsi. Olen nirso ja vaikea enkä voi osallistua koko perheen ja suvun yhteisiin aterioihin etenkin jos haluan olla aivan 100%:sesti ilman mitään eläinperäistä. Luulenkin, että minun on pakko ainakin I:n vanhempien läsnäollessa olla ainoastaan kasvissyöjä ja onneksi he ovat kuitenkin vielä tarpeeksi lähellä sitä sukupolvea, joka söi huomattavasti vähemmän lihaa kuin nykyään syödään, joten he ymmärtävät miksi haluan valita tofun lihan sijasta.

Mutta silti erotun koko ajan joukosta. Olen haluton joustamaan ja sulautumaan osaksi korealaista yhteiskuntaa ja kulttuuria. En edes haluaisi tehdä I:lle mitään lihaa sisältävää ruokaa, koska en vain yksinkertaisesti voi hyvällä omallatunnolla syöttää hänelle syöpää sekä sydän- ja verisuonitauteja. Olen huono ja kuriton vaimo, itsepäinen ja töykeä länsimaalainen. Jokin positiivisesti tulkittu puoliväliin kurottautumiseni on sentään se, että haluan ihan vilpittömästi opetella tekemään korealaista ruokaa. Niin moni ainesosa on sellainen, että sitä ei joko saa Suomesta ollenkaan tai ainakaan ei ole järkevää lähteä metsästämään sitä vain yhden annoksen takia, joten nyt minulla on vihdoinkin mahdollisuus tuohon!

Ja toisaalta juuri tulevaisuuden suunnitelmani liittyvätkin siihen, miten saisin yhdistettyä minun identiteettini ja elämäntapani korealaiseen kulttuuriin. Joten tavallaan tuolla jossain minulla on jo uusi identiteettini, joka ei ole luopunut kokonaan siitä, minkä tiedän tukevan omaa terveyttäni. Se, miten pääsen sinne asti onkin sitten se, mikä stressaa ja aiheuttaa huolta. Tarvitsen hyvän, veden pitävän suunnitelman ja sen aionkin tänä viikonloppuna tehdä.

Epäonnistumisia ilojen keskellä

Kuva on netistä

Aamupaino: 56.1 kg

✥﹤┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈﹥✥

Olenpa minä nyt oikein esimerkillinen laihduttaja ja ortorektikko, kun tällä hetkellä vain paisun!

Olen syönyt sinänsä pääosin terveellisesti, mutta urheilu ei ole ollut osana arkea ja syömäni ruoka ei todellakaan ole ollut lähelläkään vähäsuolaista ja vähärasvaista raw til 4-ruokavaliota. Tänään aamulla syöty omena tuntui aivan jumalaiselta niin pitkän tauon jälkeen! 

Ah, aamupalaomenat, ihanat mehukkaat ja jääkaapissa viilentyneet terveyspommit. Olen aivan liian pitkään syönyt aamupalaksi yleensä leipää tai puuroa ja vaikka ne pitävätkin nälkää hyvin poissa ja nostavat päivittäisen kalorimäärän helposti järkeviin lukuihin, ei tuollainen syöminen vain tee minua onnelliseksi.

Uskotteko, kun kerron, että eilen minulle tuli taas kurkku kipeäksi ja olo oli kuumeinen? Ja nyt alan uskoa, että tuo johtuu kehoni olotilasta. Etenkin suoliston huonosta tilasta, sillä en ole säännönmukaisesti ravinnut sitä puhtaalla ruoalla. Lisäksi olen liian monta kertaa antanut itselleni luvan "vähäiseen syntiin" eli maitotuotteisiin raejuuston ja proteiinivanukkaiden muodossa. Vaikka tiedän kyllä paremmin kuin hyvin, mitä maito tekee meidän kehoillemme enkä halua enää ikinä elää sellaisessa kroonisessa tulehduksessa, jossa aiemmin elin! 

Huolimatta siitä, että olen paisunut, kehoni on myös vahvistunut ja olen saanut aivan mahtavaa palautetta taas tanssitunneilta! Ja olen itsekin huomannut, että painon nousu ei vastaa sitä, miten mittani ovat kasvaneet eli vaatteet mahtuvat edelleen aika normaalisti päälleni, joten toivoa ei ole menetetty. 

Viime viikon perjantaina vietin ihanan iltapäivän I:n kanssa Skypen välityksellä. Kuuntelimme musiikkia, juttelimme ja vain katselin häntä utuisin silmin, kun hän askarteli ystävänpäiväkortteja ystävilleen, koska sellainen hän on. Aina se, joka hankkii syntymäkakut kaikille. Se, joka on ensimmäisenä toivottamassa onnea ihan sama mistä syystä. Se, joka haluaa muistaa ja välittää. Lauantaina kävin ystäväni kanssa pitkällä kävelyllä ja sunnuntaina pidimme home span toisen ystäväni kanssa. Niin paljon kaikkea ihanaa, mutta etenkin työt painavat minua, sillä en vain saa enää motivoitua itseäni tekemään töitä samanlaisella palolla kuin aiemmin. 

Ja oudointa on se, että oikeasti pidän työstäni, joten luulisi sen itsessään riittävän motivaatioksi, mutta selvästi ei. En ole tainnut koskaan kyllästyä työhöni näin nopeasti ja se ahdistaa. Jokainen tunti töissä tuntuu hukkaan heitetyltä, mutta minun täytyy saada jostain edes jonkinlainen motivaation kimpale käsiini. Huomisesta lähtien alan toistella mielessäni: "Teen tätä ainoastaan hetken aikaa enää ja pian saan jotain parempaa ja tiedän sen. Tämä ei ole päätepysäkkini!"

En halua olla elämääni pettynyt joka päivä, sillä tämä on vain yksi lyhyt pysäkin väli eikä mitään lopullista! Luulen myös, että ruokavalio on osaltaan tuonut ahdistusta, joten.... Palaan taas jälleen siihen, mistä kehoni pitää enkä kuuntele muiden aamupalaehdotuksia ja vetäydyn omaan raakavegaanikuplaani. Siellä minusta tulee täydellinen.

Totaalinen epäonnistuminen

Olen ahminut kaksi päivää putkeen. 

Maanantaina 2415 kaloria sisään ja ainoastaan 2043 kaloria poltettu. Eilen järkyttävät 3235 kaloria turpoamaan mahaan ja uppoamaan rasvana kehoon ja vain 2132 kaloria poltettu. En ole käynyt salilla enkä mennyt eilen tanssitunnille, koska ahmiminen oli tärkeämpää. Eilen meinasin myös olla käymättä suihkussa ja pestä hiukset vain lavuaarissa, koska lavuaaripesu olisi nopeampaa, kun ei tarvitse rasvata kehoa ja näin minulle jäisi enemmän aikaa ahmia. Mutta tuossa kohdassa sentään jokin järjen ääni huokaisi syvään pääni sisällä turhautumistaan ja kävin kiltisti suihkussa.

Tällä hetkellä tuntuu taas siltä, että en ikinä nouse täältä, sillä eilen söin jopa tuplapepperonipizzan?!? Mikä helkkari minua oikein riivaa! En oikeasti edes keksi muuta syytä tälle kuin sen, että söin sekä lauantaina että sunnuntaina pienen määrän kemikaaliroskaa ja olen taas jäänyt siihen koukkuun.

Tällä hetkellä minä olen kuriton laiska sika, mutta minulla on vielä aikaa. Tänään elän nesteillä päivälliseen asti ja teen rankan HIIT-treenin. Huomenna menen tanssitunnille ja lisäksi teen salilla vatsan ja lantion treenin. Perjantaina taas HIIT. Minun on noustava täältä....

If you leave the light on then I'll leave the light on

 ɴᴏᴡ ᴘʟᴀʏɪɴɢ: 
ᴍᴀɢɢɪᴇ ʀᴏɢᴇʀꜱ - ʟɪɢʜᴛ ᴏɴ
2:09 ────❍──── 3:54
↻ ⊲ Ⅱ ⊳ ↺

✥﹤┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈﹥✥

Aamupaino: 54,2 kg

Katot ovat vaaleassa kuurassa, taivas pelkkää pastellia. Tämän viikon syvä aallonpohja tuntuu naurettavalta näin kauniina, kirkkaana ja kuulaana lopputalven aamuna. Avasin lauantaina I:lle tunteitani toisin kuin yleensä teen, sillä en halua aiheuttaa hänelle syyllisyyttä omien ailahteluitteni takia. Ja samalla hän kertoi syistään valinnoilleen toisin kuin yleensä tekee, koska on vain niin tottunut tekemään töitä sokeana, kärsimään yksin ja lisäksi tällä hetkellä hän ei halua ajatella tulevaa asepalvelustaan, joten on helpompaa vaieta asiasta. 

Näen taas niin paljon asioita, joita minun täytyy oppia häneltä. Nykyään I tekee ehkä hitaita päätöksiä ja muutoksia, mutta samalla hän raivaa niitä eteenpäin varmaan tahtiin ja pitää silmänsä maalissa eikä enää poukkoile sinne ja tänne. Sen sijaan nyt minä olen löytänyt itseni äkkiliikkeitä toivoen ja etsien. Milloin minusta tuli tällainen? Ehkä Ukrainan sota muutti jotain minussa ja vaikka en kovin paljoa ole halunnut viipyä sotaan liittyvissä ajatuksissa, niin ehkä se on kuitenkin takaraivossani piiskaavana voimana. Juokse nopeammin, saavuta nopeammin, aika loppuu, kohta kaikki loppuu!

Söin eilen pizzaa ja se näkyy vaa'alla, mutta ei vielä kehossa. Paastosin koko torstain ja perjantain pelkän vihan voimalla enkä ole viime yönäkään nukkunut kunnolla, joten ei ihme, että keho etsii uudestaan tasapainoa. Kallio. Minä haluan olla hievahtamaton kallio. Tällaisina hetkinä, kun talviaamun hauras aurinko tervehtii ujona kasvojani, muistan miten pitkälle olen jo tullut. Ja tällä viikolla koettu juurettomuus ja oman paikan olemattomuus ovat vain minun uudelleen istutukseni, jolloin aiempi pieni ruukkuni vaihtuu isompaan. 

Katson liian monia asioita siitä näkökulmasta, että jotain maagista täytyy tapahtua minulle. Vaikka oikeasti tärkeintä on se, mitä maagista tapahtuu minussa.

Merkityksetön

Kuva on netistä
Elämä on kulkenut hyvään tahtiin viimeiset pari viikkoa: olen nukkunut aika hyvin, ollut töissä ahkera, urheillut töiden jälkeen, syönyt terveellisen lounaan ja siistinyt kotia ennen nukkumaanmenoa. Olen saanut vuolaasti kehuja tanssitunneilla, nostanut painojen ja toistojen määrää salilla, hölkännyt nopeampaa ja pidempää, kiinteytynyt ja laihtunut. Olen tehnyt kaiken juuri niin kuin minun kuuluukin ja silti tänään aamulla olen useaan kertaan pysähtynyt itkemään, koska tuntuu niin paskalta.

Joudun luultavasti perumaan Soulin ellei ihmettä tapahdu ja luultavasti taas kohta kadun näitä ajatuksia, mutta minusta vain tuntuu, että en kuulu I:n elämään. Ja että minun on tarkoitus elää ihan sitä samaa harmaata työoravanpyöräpaskaa kuin kaikkien muidenkin. Leijailen pää pilvissä ja kuvittelen elämäni tarkoituksen olevan jotain maagista, vaikka oikeasti minunkin on vain tarkoitus tehdä tavallista palkkatyötä kuolemaan asti, pyöräyttää jollekin suomijuntille kaksi lasta, ostaa omakotitalo ja maksaa lainoja pois kunnes minusta ei jää enää mitään muuta jäljelle kuin väärin kasvattamani lapset, jotka joutuivat kärsimään siitä, että minä katkeroiduin siihen värittömään elämään, johon minut olikin koko ajan tarkoitettu.

Olen jotenkin niin pohjattoman pettynyt ja vihainen. Tunteet, joita en muista tunteneeni pitkään aikaan näin syvinä ja polttavina. Haluaisin potkia, huutaa ja lyödä. Repiä hiuksia päästäni ja raapia itseni verille. En halua elää tällaista paskaa, ymmärrättekö!? Ja kaikki lähelläni taputtavat aivottomina käsiään ja huutavat omasta harmaudestaan ”mahtavaa, onneksi olkoon työjutuista” ja ”vau, todella upeaa tuo yleneminen!” Ja se mitä minä näen on hiekkaan valuva potentiaali siitä kaikesta, mitä voisin olla, jos minun ei tarvitsisi käyttää viittä päivää viikossa töiden tekemiseen.

Ja vituttavinta on, että tämän kaiken raivon keskellä tiedän, miten etuoikeutettu olen. Tiedän, että minun elämäni on niin monen unelma ja he voisivat antaa pois käsittämättömän paljon, jotta voisivat vaihtaa paikkaa kanssani. Enkä minä halua olla kiittämätön, mutta tällä hetkellä elämäni suunta tuntuu kylmiltä käsiltä kurkussani ja nuo kädet puristavat koko ajan kovempaa ja kovempaa. Kaikki minun oikkuni, jotka voisin käyttää johonkin hyödylliseen ja oman näköiseeni, valuu verenä ulos suustani. Kaikki oikeat kiinnostuksen kohteeni hukkuvan hiekkaan.

Olen loukussa. Tätäkö muut halusivat? Vai onko muidenkin arjen takana tämä eikä se, että he oikeasti vilpittömästi halusivat sellaisen elämän, jota he elävät? Ovatko muutkin samassa vankilassa, mutta eivät enää arkensa keskeltä pysty huutamaan apua. Kuinka vitun pitkään minun täytyy huutaa universumille olevani valmis, jotta joku kuulee ja pelastaa minut tästä sameasta vedestä?

En tiedä, miten aion selvitä läpi tämän työpäivän, kun kaikki pienetkin asiat saavat minut painamaan kynnet syvälle ihooni. Haluan satuttaa itseäni niin paljon. Satuttaa itseäni, koska olen niin saakelin tyhmä kuvitellessani, että minusta voisi tulla jotain. Että voisin olla juuri Se, koska jonkunhan se täytyy olla. Mutta ei minusta näemmä ole siihen vaan minun kuuluu hiljalleen mädäntyä pois. Merkittävänä ainoastaan veronmaksajana ja se siitä.

Harmaata kylmää loskaa, johon hiljalleen hukun, mutta en minä ilmeisesti muuta ansaitsekaan

Mieleni on peloista punottu

Kuva on netistä

 ɴᴏᴡ ᴘʟᴀʏɪɴɢ: 
ᴍᴀʀɪɴᴀ ᴀɴᴅ ᴛʜᴇ ᴅɪᴀᴍᴏɴᴅꜱ - ꜱᴀᴠᴀɢᴇꜱ
1:33 ───❍───── 4:16
↻ ⊲ Ⅱ ⊳ ↺

✥﹤┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈﹥✥

Aamupaino: 53,1 kg

Taiteilen jäällä, jonka syövereihin pelastava hiekkakin on jo kauan sitten uponnut. Sataa lunta, vettä, piikkejä, pelkoja, väsymystä, unettomat yötpainajaiset, sekasotku sinun kaunista hymyäsi ja minun oksettavaa rasvaani, kyvyttömyyttäni ja laiskuuttani. Miten voi olla niin, että aina, kun I on kirjaimellisesti maailman huipulla, minä uin syvissä mustissa haisevissa vesissä ja kun minulla menee paremmin kuin koskaan, I vihaa itseään, kuihduttaa kaunista kehoaan ja yrittää selvitä väsymyksen ja itsevihan keskellä päivästä toiseen miettien, mitä järkeä elämässä edes on.

Emmekö me hitto vie osaa vieläkään olla onnellisia ja tasapainoisia samaan aikaan?! Olen koko viikon katsonut itsevihaa ja ahdistusta tuntien sitä, miten kaunis, kimalteleva ja terve I on ja miettinyt, ettei hänen oikeasti pitäisi olla missään tekemisissä kanssani. Miten upeita kokemuksia hän on tälläkin viikossa saanut kerätä ja vaikka tiedänkin, että se, mikä somessa näkyy, ei I:nkään kohdalla ole todellakaan aina pitänyt paikkaansa, näen hänestä ja hänen itsevarmuudestaan sen, että juuri nyt hän on oikeasti onnellinen. 

Näen, että hän pitää kehostaan huolta (eikä selvästi ole skipannut yhtäkään yläkropan treenipäivää...) ja voi luoja, miten hyvältä hän on näyttänyt harmaissa puvuissaan kantaen itseään juuri sillä itsevarmuudella, millä hänen kuuluisikin. Olen seurannut ihaillen sitä, miten sulavasti hän esiintyy itseään huomattavasti vaikutusvaltaisempien ja vanhempien ihmisten edessä, seisoen vankasti kahdella jalalla siinä kaikessa tiedossa ja taidossa, jonka hän tietää hänellä olevan.

Minä sen sijaan... Kaikki alkoi siitä, kun viime viikolla tunsin, että olin tulossa kipeäksi ja tämä laukaisi sen, että liikuin paljon vähemmän (ihan järkevää) ja söin huonosti (ei järkevää). Viimeisen kymmenen päivän liikuntani ovatkin siis kirjaimellisesti seuraavat: kävelyä yhteensä 7 h 26 minuuttia, yksi 18 minuutin hölkkälenkki ja yksi 30 minuutin HIIT-treeni. Totta kai tämä oli suunniteltua siinä mielessä, että yritin oikeasti vain olla tulematta kipeäksi ja siinä onnistuinkin, mutta sitten se ruokapuoli...

Syömiseni ovat nimittäin olleet kirjaimellisesti päin seiniä. Olen saattanut skipata aamupalan ja syödä lounaalla perinteiset banaanini ja sitten töistä väsyneenä kotiin raahautuessa olen kävellyt kaupan pakastinosion kautta ja hakenut Thai cuben. Olen jopa oikeasti syönyt lihaa ja maitotuotteita tällä viikolla (!!!!) ja tiistaina havahduin siihen, että söin oikeasti aamupalaksi (!!!!) nachojuustosipsipussin (!!!!!!). 

 

Kuva on netistä

Pelko. Se saa minut tekemään tätä itsesabotointia. Minulla on yksi unelma, jota lähdin hetkellisesti toteuttamaan viime vuoden lopulta lähtien, mutta sitten vain taas menin jotenkin lukkoon ja samaan aikaan itsesä huoltapitäminen alkoi taas luisua pois raiteiltaan. Pelkään, että ketään ei kuitenkaan kiinnosta oikea minä, vaikka kun tutkin ja analysoin dataani, niin huomaan, että saan somessa eniten näkyvyyttä aina silloin, kun olen rohkeasti oma itseni. Kun avaan suuni ja puhun totuuteni, minua kuunnellaan ja minä tiedän, miten paljon voin hyödyntää tätä kaikkea, jos vihdoinkin asettaudun asumaan Souliin. Mutta liian harvoin annan itselleni mahdollisuuden kokea tuollaisia onnistumisia, koska pelkään huutavani tyhjyyteen ja masentuvani siitä.

Minulla on niin paljon suunnitelmia ja selkeä visio siitä, mitä haluan jakaa maailmalle eikä kyse ole mistään perus influencer-asiasta, vaan minulla on ajatuksia vieläkin pidemmälle. Mutta pelkään epäonnistuvani ja siksi en tee mitään. Pelkään ja siksi en uskalla hypätä. Siksi mieluummin isken itseni väkivallalla takaisin pieneen, likaiseen häkkiini, koska se on tuttua. Ihmettelen väkivaltaisissa parisuhteissa olevia ja sitä, miten he antavat tilanteen jatkua, vaikka eivät ole onnellisia ja saavat jatkuvasti elää pelossa, mutta silti minä tanssin itseni kanssa lähes samanlaista tanssia vuodesta toiseen. 

Olen yrittänyt miettiä, mikä vuodessa 2021 oli erilaista. Miten onnistuin silloin saamaan itseni siihen tilaan pääni sisällä, että en antanut minkään pysäyttää minua. Vaihdoin silloin työtehtäviä silloisen työpaikkani sisällä ja olin niin helkkarin innoissani kaikesta uudesta, mutta viime vuonna, kun vaihdoin työpaikkaa, se ei tuntunutkaan yhtään ihmeelliseltä vaan muistan loppujen lopuksi parin ensimmäisen päivän jälkeen, miten ajattelin, että tässä tämä sama pyörä taas alkaa pyöriä uudestaan ja mikään ei muutu. 

Totta kai olin helpottunut tuosta työpaikan vaihdoksesta, mutta se ei saanut aikaan sellaista kuplivaa uutuuden tunnetta ja intoa, mikä yleensä minulle tulisi. Ja valitettavasti taisin manifestoida itselleni juuri sen, mitä tuolloin ajattelin: että samaa vanhaa paskaahan tässäkin työpaikassa elämäni on, joten siksi on turha olla innoissaan. Minusta tuntuu taas siltä, että katson elämäni hiljalleen luisuvan tiimalasin hiekkana tyhjyyteen ja katoavan. Menetän itseni, menetän I:n, menetän tulevaisuuteni, kaiken ihan vain typerien pelkojen takia. 

 

Kuva on netistä

Kävin tänään aamulla läpi someani ja kaikessa oli niin paljon väriä aiemmin. Toki piilotin häpeissäni paljon kuvia ja muokkailin kuvatekstejä miettien, mitä ihmettä oikein tuolloin ajattelin, mutta joka tapauksessa uskalsin olla niin paljon vahvemmin juuri minä. Toisaalta ehkä silloin se oli helpompaakin, koska kaikki ystäväni olivat lähes samanlaisia, joten en kokenut olevani yksin, kun taas tällä hetkellä tuntuu usein siltä, että minun on todella vaikeaa löytää sielunkumppaneita. 

Ja varmasti pelkojeni ja huonon itseluottamuksen taustalla on myös aivan puhtaasti sitä, miten minua on "ystävieni" puolelta julkisesti nöyryytetty ja miten minusta tekemällä tehtiin se kaikkien ongelma, joka täytyy saada näpäytettyä takaisin vanhoihin, tuttuihin raameihin. Kun laihduin, se oli ongelma. Kun halusin kauniina kesälauantaina räkäkännäämisen sijaan urheilla, tehdä hyvää ruokaa, mennä puistoon lukemaan kirjaa ja mennä ajoissa nukkumaan, se oli ongelma. Kun en halunnutkaan enää jauhaa paskaa muista ihmisistä, se oli ongelma. Kun minua ei kiinnostanutkaan brändillä leveily, vaan muodin eettisyys, se oli ongelma. Kun söin kokonaan kasvipohjaisesti, se oli ongelma. Ja I.... Rakas I oli se kaiken minut saastuttaneen myrkyn pesä.

Olen muistoissani piilotellut julkista kohtausta, jota en halua enää muistaa, mutta joka kuitenkin tulee aina esiin ja haluan tänä viikonloppuna päästää siitä viimein irti. Eräs kesäyö nimittäin olimme tuttuun tapaan ulkona "ystävieni" kanssa ja meillä kaikilla oli aivan liikaa alkoholia veressä. Istuimme lasten leikkipuistossa ja joku alkoi taas nostaa esiin minun ongelmallisuuttani sanomalla, että olen sanonut asian x, joka on todella loukkaavaa. Minä puolustauduin sanomalla, että en todellakaan ole syystä z ja y, sillä en tähän päivään mennessäkään ole, koska toisin kuin nämä "ystävät", minulla ei ole tarvetta loukata ihmisiä. Mädät ihmiset kaivakoon itse hautansa. Minä en siihen käytä aikaa tai energiaani.

Tuossa tilanteessa olin niin äärimmäisen turhautunut siihen, miten minun sanomisistani valehdeltiin ja sitten kehdattiin suuttua siitä valheesta, että en edes yrittänyt peitellä vihaista äänensävyäni ja tämä äänensävy tietenkin sitten ärsytti muita. Nopeasti - aivan liian nopeasti - tilanne vain yhtäkkiä meni siihen, että B kävi minuun oikeasti käsiksi. En pystynyt reagoimaan millään tavalla, kun hän aivan yllättäen kesken minun lauseeni puristi nyrkkiinsä suuren tupon hiuksiani niin läheltä päänahkaa kuin mahdollista ja riuhtaisi minut alas penkiltä. Sen sekasorron keskellä en muista ehtikö hän tekemään muuta kuin tuon ja yhden litsarin ja tietenkin jälkikäteen sain kuulla tuhannen ja yhden selityksen tarinoita siitä, miten vodka tekee hänestä tuollaisen ja miten huolissaan hän vain oli minusta.

Voi kuule, minäkin olin huolissani itsestäni, kun tajusin, että olen päästänyt tuollaisen ihmisen parhaaksi ystäväkseni! Mutta tuolloin olin niin kauhuissani uusista konflikteista ja siitä, miten minä olin aina se isoin ongelma, joten annoin asian anteeksi ja yritin jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ihan vain, jotta pöly laskeutuisi ja saisin olla rauhassa. Mitä tahansa, jotta sain elää edes yhden viikon ilman jatkuvaa nälvimistä ja vanhojen asioiden kaivelua. Selittelin tuota omalla humalatilallani kertomalla itselleni, että varmasti vain muistan tuon pahempana kuin mitä se oikeasti oli, sillä maailma pyöri silmissäni joka tapauksessa tuona yönä. Heitettiin minut maahan tai ei. 

 

Kuva on netistä

Joten ehkä on aivan ymmärrettävää, että pelkään olla rohkeasti oma itseni, kun minuun on kirjaimellisesti käyty käsiksi sen johdosta. Tätä tekstiä kirjoittaessa tunnen, että kehossani on edelleen kyyneleitä ja mustelmia tuosta ja haluan itkeä, mutta toisaalta en oikeasti enää jaksa. Haluan kaiken sen, mikä minulle on luvattu. Haluan täyttää sen tehtävän, mikä minulle on annettu enkä halua antaa menneisyydelle minun tulevaisuuttani. En voi antaa tuollaisten asioiden määrittää koko elämääni ja elää pienesti ihan vain siksi, että entiset ystäväni eivät halunneet minun muuttuvan ja nousevan. 

Juuri nyt en ole onnellinen. Vaikka syitä onneen onkin suuri kasa, totta kai on. Mutta jotain syvällä juurissani on tällä hetkellä rikki ja minun täytyy korjata se, jotta pystyn vihdoinkin astumaan eteenpäin sinä pelottomana olentona, joka minun on tarkoituskin olla. En ole koskaan onnistunut sulautumaan harmaaseen massaan, jonka seuraavat askeleet ovat täysin ennalta-arvattavissa, joten jatkukoon oma tieni. Pysyivät muut rinnallani tai eivät.

Sekavia kuulumisia

En kestä: olen mahdollisesti taas tulossa kipeäksi! Heräsin tänään kurkku hieman kipeänä ja tuo tunne on aaltoillut niin, että välillä ei ole ollut ollenkaan kipua, mutta suurimman osan ajasta on tuntunut jonkinlainen möykky kurkussa. 

Syytän tästä etenkin maskittomuutta, sillä olen viime aikoina taas kulkenut ruuhka-aikaan julkisissa ilman FFP2-maskia ja näin kävi viimeeksikin, kun olin ilman maskia ruuhkassa. Tiedän, että varmaankin minun vain pitäisi antaa kehoni päivittää immuunijärjestelmäänsä uusilla bakteereille, mutta toisaalta minua hävettäisi, jos joutuisin taas ottamaan sairaslomaa. Vuodet 2020-21 olivat niin ihania, kun en ollut edes lievässä kurkkukivussa tai muussakaan taudissa kertaakaan noiden kahden vuoden aikana! 

Everything works out for me, everything works out for me.........

Olen nyt noudattanut tiukkaa ruokavaliota ja se on tavallaan ollut helppoa, mutta nälkä on kyllä päivisin ollut läsnä. Päivällinen on kuitenkin sen verran suuri, että iltaisin en tunne nälkää ja nukahdan aika hyvin. Tosin iltaisin olen välillä saanut kunnon energiapiikin, jonka luulisin johtuvan siitä, että päivän kokonaissaldo on ruoan osalta paljon alempi kuin aikaisemmin ja tällöin kehon on vaikeampaa rauhoittua ja rentoutua. Lisäksi eilen iltapäivällä tuli ensimmäistä kertaa oikeasti todella kevyt olo. Sellainen pyörryttävän, ihanan kevyt olo. 

Paino ei ole laskenut, mutta en hermostu siitä, koska niin tämä aina menee: aluksi kehoni totuttelee ja sitten yhtäkkiä laihdun todella, todella nopeasti! Nyt juon agave-sitruunateetä ja toivon, että saan tämän kurkkukivun loihdittua pois. Treenit ovat olleet aivan minimaaliset tällä viikolla ja tänäänkin piti vetää HIIT + salitreeni, mutta en tämän kurkkukivun takia uskaltanut. Ärsyttää! 

Rakas keho, yritä taistella tämä kipuisuus pois, lupaathan.....

I wanna be with you

Kuva on netistä

ɴᴏᴡ ᴘʟᴀʏɪɴɢ: 
ʏᴏᴏᴀ - ʙᴏɴ ᴠᴏʏᴀɢᴇ
2:43 ────❍──── 4:21
↻ ⊲ Ⅱ ⊳ ↺

✥﹤┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈﹥✥

Aamupaino: 55,3 kg

Olen tänään avannut Bloggerin useaan kertaan ja aloittanut kirjoittamaan tekstiä, palannut Bloggerin etusivulle ja sulkenut netti-ikkunan. Avannut selaimen uudestaan, kirjautunut Bloggeriin, klikannut kesken jäänyttä postausta, sulkenut netti-ikkunan.....

Tällä viikolla on tapahtunut niin paljon. Uusi vuosi, uudenlaisia työtehtäviä, uudenlainen into laihduttamiseen, uudenlainen into uusiin sosiaalisiin tuttavuuksiin, uusi elämä, nytkö viimein... 

Mieleeni muistui joulukuussa eräs Discordissa oleva haaste, jonka loin viime vuonna ja siitä tuli uskomattoman suosittu lyhyessä ajassa. Jopa niin suosittu, että muutamassa kuukaudessa en selvinnyt enää osallistujen määrästä yksin, vaan tarvitsin apua haasteen perustoimintojen ylläpitämiseen. Ja kaikki meni hyvin, kunnes Discord uudisti yhteisösääntönsä ja alkoi tarkkailla etenkin syömishäiriö-yhteisöjä todella tarkkaan, jolloin tuo meidän vaivalla luomamme yhteisö poistettiin ilman ennakkovaroitusta, samoin kaikkien 7-8 moderaattorin ja minun adminin käyttäjätunnukset.

Tuon jälkeen kyllästyin koko Discordiin. Todella toksiset, isot ja räikeän selvästi pro-anayhteisöt saivat kyllä jäädä, mutta meidän loppujen lopuksi kuitenkin aika pieni noin 40-50 henkilön itsensä kehittämisyhteisö oli liikaa?! Joulukuussa kuitenkin jokin outo magneetti veti minua puoleensa, kirjauduin pitkästä aikaa EDSF:iin ja otin yhteyttä yhteen haasteen moderaattoriin ajatellen, että olisin voinut tulla takaisin auttamaan yhteisön ja haasteen hoitamisessa. En kuullut mitään ennen kuin tällä viikolla, jolloin näin yhteisön, joka oli kyllä vaivalla rakennettu, mutta viime vuoden loka-marraskuusta lähtien moderaattorit olivat yksi kerrallaan kadonneet ja koko haaste oli kuivunut kasaan.

 

Kuva on netistä

Huomasin kuitenkin, että haasteeseen aiemmin liittyneet olivat halukkaita herättämään sen uudelleen henkiin ja totesin, että tämä on toinen tilaisuuteni. Tilaisuuteni luoda ympäristö, jossa saamme olla sellaisia kuin olemme, mutta kuitenkin ilman liiallista sairaudella mässäilyä ja itsetuhoisuudessa vellomista. Ympäristö, joka tukee tuomaan esiin meistä kaikista osallistujista sen parhaimman mahdollisen version, mitä voimme olla. 

Niinpä ryhdyin tuumasta toimeen: uusin kanavia, uudistin ohjeistusta, tein valmiiksi moderaattoreiden työkalut tärkeimpänä ison excelin, johon merkitään osallistujien pisteitä, painoja ja painotavoitteita. Kokeilin myös elämäni ensimmäistää kertaa muokata bottia tervetuloa-viestin osalta ja onnistuin ilman, että tuhosin yhtään mitään, mikä suuri voitto! :D

Loppiaisena olikin relaunch ja nyt olemme taas päässeet vauhtiin! Tänään henkilö, joka oli käytänössä lähes yksin perustanut uuden yhteisön sen poistetun tilalle, ilmoitti, että hän kokee, että hänen aikansa on tullut ja hän ei enää koe tarvetta osallistua haasteeseen tai tuon yhteisön pyörittämiseen. Mikä oli tietenkin ristiriitaista: toisaalta olen todella onnellinen, että hän on niin "pitkällä", että hänen elämänsä sujuu paremmin ilman mitään kosketusta sh-asioihin tai -ihmisiin, mutta toisaalta tulin surulliseksi, koska ehdimme olla mukana samassa haasteessa lähes vuoden ja hän on aivan mahtava tyyppi!

Kuitenkin tuo hänen lähtönsä jotenkin sinetöi itselleni sen, että nyt olemme taas palanneet juurille ja että tuo joulukuinen tunne pesiytyi minuun jostain todella tärkeästä syystä. Olemme palannut taas siihen samaan pisteeseen, jossa aloitimmekin viime vuonna paitsi, että minulla on nyt niin paljon enemmän energiaa, aikaa ja tilaa yhteisön luomiselle ja ylläpitämiselle. Muistan, kun perustin viime vuonna tuon yhteisön ja mietin, että tämä on niin itsekästä: olin vuosi toisensa perään yrittänyt kotiutua Discordissa eri yhteisöihin, mutta niissä oli aina ollut jotain, mikä oli häirinnyt minua, joten minun "täytyi" perustaa omani. 

Mutta en katunut sitä silloin ensimmäisellä kerralla enkä ole katunut nytkään. Kaikki merkit ovat näyttäneet suuntaa siihen, että minulla on paljon enemmän annettavaa kuin mitä olen edes halunnut ajatella. Olen aina pitänyt itseäni todella sulkeutuneena, ujona ja epäsosiaalisena ihmisenä, josta ei ole auttamaan tai johtamaan, mutta etenkin vuodesta 2021 lähtien on tuntunut siltä, että olen koko ajan avautunut enemmän ja enemmän. Ja viime vuonna huomasin sen, että kun vain avaan suuni ja kerron, mitä ajattelen ja miksi niin saan yllättäviltäkin henkilöiltä tukea. Yhtäkkiä minua alettiin kutsua vaikka minne ja ihmiset selvästi viihtyivät seurassani. 

Tai ainakin ne, jotka ovat halunneet ottaa tämän sosiaalisemman minän vastaan. Sen sijaan tämä avautuminen on tietenkin ollut B:lle, O:lle ja K:lle suuri uhka, joka pahensi meidän välejämme. K on kuitenkin nyt "rauhoittunut" ja tuntuu olevan vilpittömän iloinen puolestani.

Joka tapauksessa, olen todella iloinen siitä, että tuo yhteisö ja haaste on taas elossa ja pyörii. On ollut niin ilahduttavaa lukea tänä viikonloppuja osallistujen kommentteja siitä, miten innoissaan he ovat siitä, että haaste on taas käynnissä ja yhteisö alkaa virkoamaan! Luen heidän antamaansa tukea toisilleen ja muistan, miksi huonoinakin päivinä puristin yksin läpi tuon haasteen ja yhteisön ylläpitämisessä: se, että minä itse en kuulunut mihinkään joukkoon ja perustin tuon yhteisön, tuo yhteen samanlaisia ihmisiä, jotka löytävät jopa uusia ystäviä toisistaan. Ja sitä on niin ihanaa katsoa. ♡

Ja miten täydelliseen kohtaan tämä taskussani kulkevan yhteisön uudelleen herättäminen osuikaan, sillä.....

!!!!!!!!!!!!

53 päivää. Sitten olen Soulissa, I:n asunnossa. Hänen elämässään, vaatehuoneessaan, makuuhuoneessaan, keittiössä, kauppalistalla, kosmetiikkatuotteina kylpyhuoneen peilikaapissa... Kun perustin muutaman vuoden tauon jälkeen blogin uudestaan vuonna 2020, minulla oli päällä kunnon laihdutuskuuri, koska minun ja I:n oli määrä tavata ensimmäistä kertaa kasvotusten tuon vuoden maaliskuussa, mutta kuinkas sitten kävikään... Silti en voi uskoa, että tässä minä olen ja pääsen oikeasti I:n luokse, vaikka se ainakin tällä kertaa tuleekin kestämään vain kolme kuukautta. Jos joku olisi näyttänyt tuolle 2020 vuoden alun minälle tämän nykyisen blogini, en ikinä olisi uskonut, että pääsisin näin pitkälle. Tiedän, että tämä matka tulee olemaan kuolinisku niin monelle asialle, mutta olen siihen valmis. Olen niin valmis.

Tämän suuren matkan innoittamana teinkin itselleni tänään uuden treeniohjelman, sillä nyt minun täytyy oikeasti panostaa rasvanpolttoon. Sanoin sitä jo eilen, mutta nyt tuo tarve on tulen palava! Mikäli pysyn noin 1100 kalorissa joka päivä, minun pitäisi olla hieman vajaassa 49 kilossa maaliskuun alussa. Ja minun on oikeasti onnistuttava tässä. Ei ole enää mitään syytä, miksi en onnistuisi ja antaisi kaikkeani. Helppoa se ei todellakaan tule olemaan ja tiedän, että tulen olemaan ajoittain todella väsynyt ja surkea, mutta olen vieläkin surkeampi, jos olen tällainen pieni pullero Soulissa keväällä.

Tänään treeni oli siis rankka HIIT-treeni ja sen päälle painoilla vatsalihas- ja pepputreeni. Tästä se lähtee. Loppuelämäni. ♡

Why be a wallflower when you can be a Venus fly trap?

Kuva on netistä

 ɴᴏᴡ ᴘʟᴀʏɪɴɢ: 
ᴍᴀʀɪɴᴀ - ᴠᴇɴᴜꜱ ꜰʟʏ ᴛʀᴀᴘ
0:35 ──❍────── 3:01
↻ ⊲ Ⅱ ⊳ ↺

✥﹤┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈﹥✥

Aamupaino eilen: 55,5 kg

Olen jonkinlaisessa painojumituksessa, mutta toisaalta en ole ihmeissäni siitä, sillä olen tällä viikolla syönyt joka päivä päivällisen jälkeen yhden kokonaisen pienen suklaalevyn jälkiruoaksi. Kyseessä on siis Ritter Sportin 100 gramman neliöitä eli ei mitään isoja suklaalevyjä, mutta kyllähän tuollaisessa on lähes 600 turhaa kaloria ja monta kymmentä grammaa vieläkin turhempaa rasvaa.

Olen onneksi kuitenkin liikkunut paljon ja tänäänkin tuli vedettyä lähes kahden tunnin kävely jo heti aamusta, mutta tämä laihtuminen, minkä olen nyt kokenut, ei ole siinä mielessä ollut mieluinen, että olen kyllä pienempi, mutta en ole kiinteämpi. Ja tuon pystyy muuttamaan vain sillä, että panostan puhtaaseen ruokaan suklaan sijasta, olen kunnon miinuskaloreilla ja alan tekemään enemmän HIIT- ja salitreenejä sekä käydä juoksulenkeillä. Tanssiminen ja kävely tekevät minut onnelliseksi, mutta minun täytyy myös urheilla muillakin tavoilla, jotta saan myös sellaisen kehon, joka tekee minut onnelliseksi.

Edellisessä postauksessa ollut kuvani viime vuodelta oli tulosta HIIT- ja salitreeneistä sekä lenkkeilystä ja tiedän, että minun kehotyyppini vain vaatii sen, että panostan myös noihin kahteen enkä näytä hyvältä ainoastaan tanssimalla. Kaivoin vuoden 2021 ruokapäiväkirjani esiin tänään aamulla. En laskenut kaloreita lähes ollenkaan noihin aikoihin ja kirjasin ylös vain, mitä tulin syöneeksi. Nykyisestä RT4-näkökulmasta katsottuna olenkin aika yllättynyt nähdessäni, että söin noihin aikoihin sittenkin aika paljon hedelmiä ja kasviksia vaikka jotenkin muistelin, että olisin elänyt aika pitkälti proteiinijuomien ja -patukoiden varassa. 

Kuva on netistä

 Tässä muutama esimerkkipäivä!

• Aamupala: vihersmoothie ja cappuccino
• Lounas: banaani ja itsetehty raakaruokapatukka
• Välipala: viinirypäleitä ja pähkinöitä
• Päivällinen: jogurttia ja mysliä sekä omena maapähkinävoilla
• 1076 kaloria
   

• Aamupala: matcha latte
• Lounas: banaani ja proteiinijuoma
• Välipala: raakaruokapatukka ja 3 cream crackeriä
  
• Päivällinen: soijasuikale- ja vuustosalaatti (eli noiden lisäksi tomaattia, kurkkua, jäävuorisalaattia ja krutonkeja, joita laskin aina tasan 10, ei yhtään sen enempää :D)
• 1030 kaloria
   

• Aamupala: vihersmoothie ja kaksi riisikakkua hummuksella
  
• Lounas: banaani ja itsetehty raakaruokapatukka
• Välipala: banaani ja viinirypäleitä
  
• Päivällinen: yllä oleva salaatti ja 50 g pussi NOMNOM-hedelmäkuutioita (eli "karkkeja")
  
• 1364 kaloria
   

Suurin piirtein tällaisella ruokavaliolla laihduin 17 päivässä 52,3 kilosta 48,1 kiloon. Oletan toki, että tuossa aloituspainossa oli nestepainoa mukana, sillä yleensä otin "aloituspainon" sen jälkeen, kun olin mokannut. Mutta luulen, että etenkin tuo pieni välipala auttoi todella paljon siinä, että en päivällisellä syönyt niin järkyttävää annosta kuin mitä nykyään tunnun syövän. Joten aion ottaa tuosta oppia ja syödä pienen välipalan aina töiden jälkeen ennen kuin alan urheilemaan! 

 

Kuva on netistä

Tällä viikolla olen kuullut hirveän määrän kritiikkiä etenkin Kardashianien laihtumisesta ja YouTuben etusivuni on täyttynyt videosuosituksista, joissa kritisoidaan sitä, että laihuus yrittää tulla taas takaisin muotiin. Itse taas huomaan miettiväni oliko se jossain vaiheessa poissa muodista? Toisaalta I:n kulttuuri vaikuttaa omaan näkemykseeni, joten ehkä en siksi koe, että mikään on muuttunut, sillä olen onnellisesti ohittanut tämän thicc-ilmiön. Joka tapauksessa olen ollut jotenkin hieman ärsyyntynyt tästä "thin is in"-kritiikistä, sillä se muistuttaa minua niin paljon siitä, mitä sain kuulla "ystäviltäni" vuonna 2021, kun laihduin ja juuri nyt tuntuu siltä, että alan ihan kunnolla taas päästä vauhtiin ortoreksiamatkassani. 

Olemmeko me muutakin kuin kehomme ja kokomme? Ehdottomasti! Mutta en ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi ei saisi haluta olla laiha ja hoikka. Miksi se ei saisi olla osa identiteettiäsi niin kuin vaikka pitkät hiukset tai tatuoinnit? Ovathan nekin ns. pinnallisia asioita, mutta jostain syystä täysin sallittuja toisin kuin kehot. Mitä enemmän näen ja kuulen tätä "ei, me emme aio tuoda laihuutta taas muotiin"-palpatusta, sitä enemmän haluan laihtua ja olla se piikki lihassa. Tiedän, että on paljon ihmisiä, joita ei vilpittömästi kiinnosta olla laiha, mutta tiedän, että vieläkin enemmän on niitä, jotka toivovat pystyvänsä siihen ja usein yrittävätkin laihtua - tuloksetta.

Mutta minä aion onnistua ja pienentyä. Vuorata kehoni ohuella onnistumisen verholla, jonka läpi muut näkevät kurini ja omistautumiseni. Niinpä aion kävellä samoja askeleita kuin pari vuotta sitten ja olen todella innoissani tästä, sillä vuonna 2021 aloitin paljon kaameammasta ja lihavammasta kunnosta kuin nyt ja lisäksi aloitin paljon myöhemmin kuin tänä vuonna. Pari vuotta sitten aloitin siis aluksi vain vähentämään herkkuja ja pääsin herkuttomuuten kunnolla vasta loppukeväästä eli aluksi en oikeastaan edes laihtunut hirveästi, etenkään viikonloppuisin. Tuolloin minulle tärkeintä oli vain saada ahmiminen loppumaan ja siinä toki onnistuinkin.

Mutta nyt pääsen suoraan aloittamaan tuosta "sairaimmasta" vaiheestani, joten tässä onkin tämän hetken suunnitelmani, jota alan toteuttamaan huomisesta lähtien:

• Aamupala: vihersmoothie ja cappuccino
• Lounas: kaksi banaania
  
• Välipala: itsetehty raakaruokapatukka
  
• Päivällinen: salaatti (frisee-  ja jäävuorisalaattia, porkkanaraastetta, tomaatteja, krutonkeja, avokado ja itsetehtyä seitania)
  
• 1071 kaloria

 

Let's bring thin back in! 

Kehoni 2022 ja 2023

Tällaisessa fyysisessä tilassa olin 1.1.2022 ja voin sanoa, että oma olo oli vieläkin huonompi kuin mitä kuvista edes välittyy. 

En saanut happea kunnolla, jalkoja särki puolenkin tunnin kävelyn jälkeen, sydän löi etenkin öiseen aikaan epätahtiin ja pelkäsin kuolevani, en mahtunut kirjaimellisesti kuin muutamaan pariin housuja ja näistäkin toinen pari oli urheiluhousut. Oikean puolimmaisessa kuvassa minä oikeasti - oikeasti - pingotin lihakseni (tai "lihakseni") äärimmilleen ja muistan naurahtaneeni, että vau, siinä se urheilullinen parikymppinen tosiaan loistaa! Ja mietin vain sitä jälkeen-kuvaa, jonka tulisin vielä ottamaan...

• Paino: 65,3 kiloa 
• Painoindeksi: 24,8
  
• Rasvaprosentti: 28% 
• Mitat: 
• vatsan ohuin kohta: 80 cm
• vatsan levein kohta: 92,5 cm
  
• peppu/lantio: 99 cm
  
• reidet: 60 cm

 

Tällaisena olen nyt 1.1.2023. 

• Paino: 55,9 kiloa 
• Painoindeksi: 21,3
  
• Rasvaprosentti: 23.7%
• Mitat: 
• vatsan ohuin kohta: 71 cm
• vatsan levein kohta: 84 cm
  
• peppu/lantio: 95,5 cm
• reidet: 57 cm

Ei, paino ei ole laskenut lähes ollenkaan, kun ottaa huomioon, että minulla oli 52 viikkoa aikaa laihtua, mutta kuvista näkyvä ja omassa olossa tuntuva muutos olkoon se isoin ja tärkein tekijä! Ja tiedän, että töitä riittää tehtäväksi todella paljon enkä edelleenkään pidä itseäni mitenkään äärimmäisen hyvän näköisenä, ehei. Mutta olen todella iloinen siihen, miten olen onnistunut pyristelemään irti tämän vuoden alun tilanteesta, joka tuntui silloin täysin mahdottomalta selätettävältä.

Tässä vielä toinen todiste siitä, että pääsen todellakin aloittamaan tämän uuden vuoden niin paljon paremmalta paikalta kuin viime vuonna! Vasemmalla se, miltä reiteni näyttivät vuoden alussa (kuva on helmikuulta) ja muistan vieläkin, kun jotenkin havahduin yhtäkkiä tuohon tilaan, jossa olin. En muista, että minulla olisi koskaan ikinä ollut noin paha tilanne selluliitin kanssa ja muistan kuvan otettuani itkeneeni tilaani. 

Ja myönnettäköön, että en ajatellut tilanteeni parantuneen noin paljoa vajaassa vuodessa, mutta onneksi otin vertailukuvan tänään aamulla! Kuvissa siis jännitän reisiäni hieman eli reiteni eivät näyttäneet ihan koko aikaa noin selluliittisilta kuin vasemmassa kuvassa, mutta esimerkiksi, kun nojauduin yläkropalla eteenpäin jalat suorina niin reiteni valahtivat tuon näköisiksi...

Nyt tuntuu jotenkin todella kaukaiselta muistella tuota tämän vuoden alun minää, jonka arkea täyttivät juustonaksut ja kokonaiset jäätelörasiat. Minää, joka täytti kehon järkyttävillä määrillä alkoholia aina silloin, kun ei ahminut. Minää, joka sopersi humalassa julkisilla paikoilla, tiputteli tavaroitaan kadulle ja muut joutuivat huolehtimaan hänestä. Minää, joka joutui vaihtelemaan lähikauppojaan, koska kävi ostamassa niin usein ja niin paljon herkkuja, että hävetti. Minää, joka itki lähes joka päivä ja jopa ajoittain mietti lähtemistä oman käden kautta ja joka oli luovuttanut rakkaan I:n suhteen aivan kokonaan, koska ei hän ansainnut sitä likaista, lihavaa ihmiskuvotusta kumppanikseen. Minää, joka antoi itsensä tulla kaltoinkohdelluksi ystäväsuhteissaan ja minää, joka antoi muiden päättää sen, mistä piti ja mistä ei. 

Minää, joka aloitti viime vuoden tuhannen päissään ystävissään roikkuen ja shotteja juoden. Uudenvuoden suudelmani oli märkä kielari silloisen parhaan ystäväni B:n kanssa ja biletimme erinäisissä porukoissa viiteen asti aamuyöllä. Tänä vuonna laitoin päälleni silkkisen kauniin mustan mekon, jonka sain I:lta joululahjaksi ja jalkoihini korkeat korot, kipitin Eteläesplanadille yksityistilaisuuteen, en juonut tippaakaan alkoholia ja katsoin vuoden vaihtumista vesiselvänä ainoana kuplintana onneni ja tulevan vuoden odotus. Kotona olin jo ennen yhtä ja taisin nukahtaa ennen puolta kahta. Tähän aamuun olenkin herännyt levänneenä ja ennen kaikkea minuna. Omana itsenäni. 

Ja tähän alla olevaan vuoden 2021 tilanteeseen aion tänä vuonna vihdoinkin palata ja mennä vieläkin hieman pidemmälle! 

 

• Paino: 48 kiloa (eli noin kaksi kiloa tämän hetken tavoitteestani)
  
• Painoindeksi: 18,2
  
• Rasvaprosentti: 19%
  
• Mitat: 
• vatsan ohuin kohta: 62 cm
• vatsan levein kohta: 75 cm
  
• peppu/lantio: 87 cm
• reidet: 50,5 cm
  

Palaan takaisin kiinteään, pieneen ja urheilulliseen kroppaan. Takaisin omistautuneisuuteen terveyteni suhteen. Takaisin siihen, että minun ei tarvitse enää peitellä kehoani, vaan kehtaan kesälläkin lähteä juoksulenkille kuvassa olevissa lyhyissä juoksushortseissa. Takaisin siihen, miten helppoa kaikki on ja miten kaikki vaatteeni istuvat päälleni eikä minun tarvitse enää murehtia turvonnutta mahaa tai pelätä mahdunko alennuksista löytyviin koon XS-vaatteisiin. 

Olen niin innoissani!

 

Kuultuani sinun ajatuksiasi viime vuodesta tulin surulliseksi.
Rakas, sinä teit parhaasi niillä voimavaroilla ja taidoilla, joita sinulla oli käytössäsi!
Totta kai minua surettaa kuulla, että et koe, että sinulle jäi viime vuodesta käteen
lähes mitään, mutta minä näen niin suuren muutoksen sinussa.
Olet tehnyt minut niin uskomattoman ylpeäksi rauhallisuudellasi, empaattisuudellasi
ja sillä, miten olet oppinut pitämään itsestäsi huolta paremmin kuin koskaan aiemmin!
Kyllä, olen aika ajoin ollut todella huolissani, mutta sinäkin olet ollut huolissasi minusta.
Mutta harmin sijaan olen valmis ottamaan askeleita, jotta saamme tehtyä vuodesta 2023
elämäsi ihanimman ja muistorikkaimman vuoden ikinä! ♡

Vuosi 2022

Kuva on netistä

Löysin eräästä vanhasta sh-blogista tällaisen uudenvuoden kyselyn jo muistaakseni puoli vuotta sitten ja nyt viimeinkin on mahdollisuus täyttää tämä oman vuoteni osalta! Kuten huomaatte en ikinä pääse siihen joulun kuulumisten kertomiseen, mutta ajattelin, että tämä olisi hyvä postata jo nyt, jotta halukkaat pääsevät myös täyttämään tämän omalta osaltaan ennen kuin vuosi vaihtuu! :D 

Muotoilin tätä kyselyä hieman, sillä osa sekalaisissa olleista koski mielestäni ihmissuhteita eikä sekalaista, joten tämä ei ole ihan alkuperäinen jako. Lisäsin myös yhden alaosion, koska olen neuroottinen ja asioiden täytyy olla järkevässä järjestyksessä. :')

Kuva on netistä

IHMISSUHTEET 

1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?
Kyllä!

2. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
Kutsutaan heitä vaikka kirjaimilla A, H ja J. :)

3. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?
Olen asettanut tarkempia rajoja sille, mitä hyväksyn ympärilläni olevilta ihmisiltä

4. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
Olen. ♡

5. Rakastuitko vuonna 2022?
Rakastuin enemmän I:hin. ♡

6. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
Ei yhtäkään.

7. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
Olen, mutta loppujen lopuksi tämä on vain ollut helpotus. Tällä hetkellä ei toki ole mitään "aktiivista riitaa", mutta aiemmat riidat ovat johtaneet "erilleen kasvamiseen" ja tästä olen nykyään vain iloinen. Ja se kuulostaa kamalalta, mutta en ole erityisen hyvä vain jättämään toksisia ihmisiä pois elämästäni, joten tuo ryppy tarvittiin, jotta sain etäisyyttä!

8. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
Tämä on varmasti aika mitäänsanomaton kirjainrimpsu, mutta I, A, H, K, J ja S ehdottomasti! He ovat olleet todella ymmärtäväisiä ja halunneet ymmärtää minun puoltani asioista vaikka en aina ole ollut etenkään K:n ja S:n kanssa samaa mieltä!

9. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
Muutaman kerran I:n lähinnä sen takia, että olen pelännyt hänen terveytensä puolesta eli hän on laihtunut yhtäkkiä lyhyessä ajassa hieman liikaa. Ystävistä ehdottomasti B:n ja O:n, mutta yhdessä vaiheessa myös K aiheutti ahdistusta. Olemme kuitenkin saaneet asiat sovittua!

10. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?
Olen ja en. Moni asia on ehkä tullut näkyvämmäksi muille, mutta ne ovat asioita, joita olen joko jo "kokeillut" salaa pidemmän aikaa kuten RT4 tai asioita, jotka ovat olleet mielessäni jo pitkään, mutta olen vasta nyt uskaltanut sanoa ne ääneen, kuten se, että minua ei kiinnosta ura, vaan perheestä ja kodista huolehtiminen. Koen kuitenkin edelleen, että nuo muutokset eivät ole olleet mitään äkkinäisiä, vaan pinnan alla pitkään kyteneitä. Yllätyksinä nuo asiat ovatkin tulleet vain sellaisille, jotka ovat asettaneet minulle hyvin tiukat raamit ja persoonan ja sitten ovat hämmentyneet, jopa ahdistuneet, kun en olekaan yhtäkkiä enää mahtunut noihin raameihin.

11. Ketä kaipasit?
I:tä ja välillä myös B:tä ja O:ta sellaisina kuin me aiemmin olimme.

12. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
I, oikeat ystävät, uudet tuttavuudet, miellyttävä uusi työ ja harrastukset sekä tulevaisuuden suunnitelmat ja toiveet.

13. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?
Ystävien kanssa shoppailu ja rantakivillä lekottelu +30-asteessa, Toscanassa keskellä ei-mitään pyöräily hame hulmuten, leffojen katsominen parvekkeella omassa pienessä ulkoilmateatterissa, I:n tulo jouluksi Helsinkiin, ensimmäinen tanssitunti moneen vuoteen ja sen tunnin aikana löytämäni kadotetut palaset minusta.

14. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
En vihaa ketään, mutta hetkittäisinä suuttumuksen kohteina ovat olleet B, O ja K.

Kuva on netistä

VUODEN VAIHTUMINEN

1. Mitä haluaisit vuodelta 2023 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2022?
Haluan kokonaan lopettaa eestaas soutamisen ruokavalion ja elämäntapojen suhteen ja pysyä itsepintaisesti siinä, minkä tiedän oikeaksi! Haluan myös tehdä rentoutumisesta, meditaatiosta ja itsereflektoinnista paljon säännönmukaisemman rutiinin kuin mitä se on nyt ollut. Kaikki nuo kolme asiaa ovat sellaisia, että ne pitävät minut oikeassa kurssissa, mutta sitten ne vain jotenkin "unohtuvat" pois rutiineista ja sisäinen kaaos alkaa muotoutua. Lisäksi haluan jättää nykyisen työni, muuttaa Souliin ja hakeutua hieman erilaiseen ja luovempaan työhön mahdollisesti I:n perheyritykseen.

2. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2022?
25.12.2022 ♡

3. Vuoden suurin saavutuksesi?
Tanssin uudelleen aloittaminen ja ahmimisen lopettaminen.

4. …ja suurin epäonnistuminen?
Liiallisen ajan käyttäminen eri dieetti- ja ruokavaliokokeiluihin, kun oikeasti tiesin koko ajan, mikä sopisi minulle parhaiten.

5. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
Paljon, paljon onnellisempi!

6. Lihavampi vai laihempi?
Laihempi.

7. Rikkaampi vai köyhempi?
Rikkaampi.

8. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
Urheillut ja elänyt tässä hetkessä.

9. …entä vähemmän?
Käyttänyt aikaa YouTubeen tai muiden elämän seuraamiseen.

10. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
Olisin halunnut hoitaa muutaman sosiaalisen tilanteen järkevämmin ja "puhtaammin" eli niin, ettei niitä tilanteita ja sanomisiani voisi käyttää minua vastaan todisteena siitä, millainen ämmä olen. Vaikka toisaalta olen huomannut, että B ja O ovat joka tapauksessa luoneet aivan toisen todellisuuden, jossa asustavaan minään minulla ei ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa, joten kai on aivan sama, miten täydellisesti olisin hoitanut muutamat tilanteet... 

 

Kuva on netistä

MUU SEKALAINEN

1. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Ei.

2. Kuoliko kukaan läheisesi?
Kyllä tai ei meitä ehkä voi kovin läheisiksi kutsua, mutta sukulainen nyt kuitenkin ja läheiselle ihmiselleni tärkeä henkilö, joten kyllä se tuntui omassakin arjessa hetken aikaa.

3. Missä maissa kävit?
Italiassa.

4. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?
En.

5. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
En. :D

6. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
En ole käynyt elokuvissa ollenkaan tänä vuonna.

8. Oletko lihonnut?
Olen, mutta myös vihdoinkin laihtunut!

9. Kärsitkö vammoista?
En onneksi!

10. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Asunto ja muutama kasvi.

11. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Varmaankin vuokraan ja lentoihin.

12. Mistä innostuit eniten?
Toscanaan pakenemisesta, laihtumisesta ja tanssin aloittamisesta.

13. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
En seurannut mitään sarjoja.

14. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Anatole Francen Enkelien kapina (minulla on vuoden 1925 käännös eli nykyään se olisi kai Enkelten kapina) tai Augusten Burroughs'n Kuivilla, joka inspiroi minua todella paljon alkuvuodesta antautumaan alkoholittomuudelle. Tuo kirja on ehdottomasti yksi elämääni eniten vaikuttaneista kirjoista ikinä!

15. …entä musiikillinen löytö?
이루리 / Luli lee.

16. Mitä halusit ja sait?
Voi apua, näitä on paljon, mutta tärkeimpinä uuden työn, asunnon, uusia ystäviä ja paljon vahvistuksia siitä, mikä on polkuni! Sain myös paremman terveyden vaikka se olikin ihan puhtaasti omaa kovaa työtä.

17. Mitä halusit, muttet saanut?
Joulua ja/tai uutta vuotta Soulissa ja ylipäätään uuden tulevan vuoden aloitusta siellä sekä tavoitepainoon pääsemistä, mutta ihan oma moka.

18. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
En ole kauheasti katsonut elokuvia.

19. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
Vietin aikaa perheen kanssa eli kävimme syömässä ravintolassa ja sitten kävin vielä S:n kanssa pitkällä, ihanalla kävelyllä!

Nyt ajattelin suunnistaa tuonne ihanaan sumuun ja salille treenaamaan! Hyvää vuoden toisiksi viimeistä päivää kaikille. :)

Vanhoja päiväkirjamerkintöjä (tw)

ᴛᴡ: ᴘᴀʟᴊᴏɴ ᴋɪʀᴏɪʟᴜᴀ, ᴛᴏᴅᴇʟʟᴀ ᴘᴀꜱᴋᴀᴀ ʏꜱᴛÄᴠʏʏᴛᴛÄ ᴊᴀ ᴛᴏᴅᴇʟʟᴀ ʜÄɪʀɪÖʟʟɪꜱᴛÄ ꜱʜ-ᴋÄʏᴛᴛÄʏᴛʏᴍɪꜱᴛÄ!

Koska ajatukseni ovat hieman levällään tällä hetkellä (mutta aamupaino oli tänään 55,9 kiloa!!!) ja tuntuu siltä, että olen vihdoinkin astumassa uuteen niin jotenkin koen suurta tarvetta julkaista nämä vanhat hetket nyt ikään kuin pois alta. Nämä ovat lukuja kirjassa, jonka kannen olen viimeinkin sulkemassa ja saan painaa tämän kirjan syvälle kirjahyllyyn sille ylimmälle hyllylle, josta en saa sitä alas ilman apua. Siellä korkeuksissa se saa pysyä piilossa ja pölyttyä, kun siirryn täyttämään uusien pastellisten kansien välissä olevia kauniita ja vaaleita sivuja.

Merkinnät ovat salaisesta Tumblr-blogistani ajalta, jolloin ensimmäisen kerran työnsin jalkani syömishäiriökäyttäytymisen sameisiin vesiin eli vuodelta 2018 ja 2019. Vuoden 2018 tammikuun aloituskuvani löytää täältä ja muutenkin tuon vuoden alun tunnelmia. On toki huomautettava, että hyviäkin aikoja on mahtunut näihin vuosiin ja etenkin viime vuoden ortoreksiasukellukseni avasi vedenalaisen maailman sellaiseen rauhaan ja onneen, että en olisi ikinä aiemmin uskonut, mitä voisin kokea elämällä niin terveellisesti kuin mahdollista! Mutta etenkin vuodet 2018-19 olivat todella vaikeita ja näistä olen valmis päästämään irti ja sulkemaan tuon jakson kokonaan ulos elämästäni ja tulevaisuudestani.

Joten tässä pieni katselmus juuri sairastuneen pääni sisään. Hakasulkujen sisällä olevat kursiivit ovat lisättyjä kohtia enkä ole korjaillut kirjoitusvirheitä tai tekstin ulkoasua ja kappalejakoja mitenkään!

Kaikki tämän postauksen kuvat ovat netistä!

✥﹤┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈﹥✥

5.6.2018

Päivä 1.

Tänään se taas alkaa. Vituttaako? Kyllä vituttaa. On vaan niin paljon helpompaa syödä kun huvittaa. Nyt on vatsa täynnä, mutta päätin etten syö muuta kuin jonkun hedelmän iltapalaksi. Menen enolle yöksi ja kyllä vähän pelottaa, koska pelkään, että siellä tarjotaan kaikenlaista herkkua mistä en osaa kieltäytyä.

Ajattelin vetäistä ABC:tä niin pitkälle kuin kerkeän myös kiinteellä ruoalla ja sitten 15.6. alkaen juon nesteenä sen mitä "pitääkin." Onneksi porukat lähtee 16.6. pois viikoksi niin saan laihtua ja maata himassa puolikuolleena ihan omassa rauhassa!

Nyt riittää ees taas huopaaminen, mulle meni ihan vitun hyvin vitun pitkään, sit tuli koestressiä ja aloin vaihtamaan dieettiä ja aaaa. Nyt haluun, että tää homma toimii. Kaikista kamalinta on se, että mä toivon että mulla olis kunnon syömishäiriö eikä EDNOS ja etenkin ahmimisongelma ilman oksentamista. Vaikka tiiän, etten pystyis nauttimaan laihasta kehostani kuitenkaan kun en näkis sitä mut ainakin muitten mielestä olisin laiha...

18.6. on rantabileet, haluan näyttää siellä hyvältä! Mua vituttaa, kun mun kaverin solisluut näkyy vaikka sei oo ees kovin laiha! Ja mua myös vituttaa se, miten se on yhtäkkiä laihtunu kaks kiloa (okei, kohta vissiin alle kaks, mut silti) ja mä jumitan 48 kilossa. Kolme kiloa vielä. KOLME.

Sentään oon tosi paljon laihtunut, korkein paino oli se joku 54 kg (se tais kyllä olla vain yhden päivän, mutta silti..) ja sitten muistaakseni aloin kunnolla laihduttaa 53 kilosta eli 5 kiloa jo lähtenyt! Jospa sais toiset viis pois..

Tällä hetkellä oon ihan ok näkönen. Oikeilla vaatteilla saan kaiken piilotettua mut tässä kuussa en halua menkkoja, en vaan halua. Se on merkki siitä, että on feilannut ja mä en halua sitä. Ja haluan tän mun vatsan pois. Hauskaa, miten oon aina ennen sanonut että ei vatsa oo niin tärkeä mut nyt oon alkanut toden teolla tarkkailemaan sitä.

Ystäväni sanoi hyvin sen, mitä haluan olla: henkari vaatteilleni. Haluan fyysisesti olla huomaamaton, haluan ihmisten huomaavan vaatteeni, pukeutumiseni, tyylini. Ja haluan menkat, rinnat ja naiselliset muodot pois. [Ja nyt minä treenaamalla treenaan itselleni muotoja, koska oma fysiikkani ei riitä minulle, niin absurdia! :D] Vaikka pelkäänkin, että näytän vielä muodokkaammalta laihempana koska mun lantio on ihan luiden takia aika leveä joka tapauksessa... Mutta let's hope the best!

Vituttaa atm kaikki. Ihan kaikki. En jaksas lähteä sinne vitun Porvooseen. Haluaisin olla laiha.

Ja mua vituttaa, kun kukaan ei kommentoi "sä oot laihtunut" Ei kukaan. Koska mä oon laihtunut! Kun meen portaita ylös mun alareisien sisäosiin tulee sellanen ihana viiva mikä erottaa lihaksen ja muun<3 Mutta ei kukaan huomaa.

Vittu ens viikon lopulla porukka tulee kyllä huomaamaan! Ja etenkin siellä beach partyissä. Haluun, että porukat kattoo mun perään sillee "wow toi on laihtunu, tosi hyvännäkönen!" Ja haluun vielä joskus, että mut postataan thinspoblogeihin. Haluan myös oikeesti aiheuttaa huolta ihmisissä "onks toi ihan kunnossa, meneeköhän sillä asiat ihan putkeen?"

Oon täynnä sitä, että mulla on muka kaikki asiat koko ajan hyvin. Katsokaa, ei ole!

Mun jalkani tulevaisuudessa, tää on NIIN MUN TAVOITE enkä luovuta ennen kun mun jalat näyttää tolta!

You'll seeeeeeeeeee

Nyt vielä vähän puuteria naamaan, tukan loppusilaus, vesipullon täyttö ja matkaan kohti rautatieasemaa!

✥﹤┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈﹥✥

6.6.2018

Päivä 2.

Taisi mennä perseelleen. Eilinen oli ihan ok, nyt tekee vaan mieli ahmia ja oonkin syönyt yli 500 kaloria uskoisin. Vituttaa, mutta jotenkin mulla on aikamoinen ahmimisfiilis enkä jaksa ees yrittää. Aion kyllä tehdä pari treeniä vielä, mun on oikeesti pakko. Ja sitten teen itelleni liikuntasuunnitelman ens viikoks. Mun on oikeesti pakko laihtuu, haluun näyttää mun kaverille miten pystyn laihtumaan.

Jotenkin viime aikoina oon vaan halunnu tehä sen kateelliseks kaikesta... Mulla on sellanen laukku minkä se haluis, haluun sellasen kehon millasen se haluis... Haluun saada sen kateelliseks. Joten haluisin olla tikkulaiha seuraavan kerran, kun nään sen...

Kuvia siltä, miltä haluan näyttää ens kerralla kun nään sen:

 Huomenna tuun kävelemään kaks tuntia ja sitten aattelin, että voisin syödä banaanin ja kaks omenaa, sitten illalla joudun varmaan syömään jotain. Mut toivon mukaan vedän vaan Kokis zeroa... 

 

Vittu kun on koko ajan sellanen tunne että haluun vaan ahmia ahmia ahmia... En tajua, kaikenlisäks mä en usko että oon mitenkään säästöillä tai sillee, must mun keho saa ihan normaalisti ravintoa, huonoa ravintoa kylläkin mut silti... Joten miks vitussa mun aivot sanoo SYÖ LEIPÄÄ. [Just siksi, että et ole antanut sille hyvää ravintoa, vaan kemikaaliroskaa niin kuin itsekin myönsit...] Lihoonko tosta yhestä? Haluun syödä. Jos ahmin tänään ja sitte huomenna nään nälkää? Ihan kunnolla nään nälkää? Syön vaan kun nään [nimi poistettu], tai sillonki toivon mukaan vaan juon limua. Saan syödä... En saa, en saa syödä ku yhen omenan.

 

Huomenna pitäis miettiä mitä kuvia vielä otan ja ne pitäis lähettää kans. Ja sitte pitäis keksiä mitkä vaatteet laitan huomiseks ja tällei... Ei yhtään huvittais lähteä. Haluisin vaan kävellä ja kävellä... Kävellä kunnes pyörryn.

 

Okei, saan tänään syödä ruisleipää niin paljon ku haluun ja loppuviikosta elän omenoilla, nuudeleilla, hemapa-pusseilla ja banaaneilla. OIKEESTI. Vittu mun pakko saada joku roti tähän! 

 

Ei. Mä en syö tota ruisleipää. En vittu syö. Mun on pakko saada kuri takasin ja mä oon ainut joka sen pystyy palauttamaan, ei kukaan muu. Jos asuisin vaan yksin... En haluis tuhlaa rahaa ruokaan, ei tarttis murehtii siitä et kaapista löytyy jotain, mitä ei sais syödä... En syö. Vittu en syö.

 

✥﹤┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈﹥✥

 

7.6.2018

Päivä 3.

Aamu alkaa ulostamalla [Anteeksi tästä! :D Kärsin tuolloin jatkuvasta ummetuksesta, joten tyhjentyminen oli suoranainen ihme aina, kun se tapahtui!]. Ja hyvä näin, saapahan vanhaa paskaa ulos! Kirjaimellisesti...

 

Tässä just etsiskelen uusia vaatteita uudelle tyylilleni. Haluan olla pieni kukkaistyttö. Laiha, tikkulaiha keiju, joka on söpö ja ihana! Ajattelin että voisin ehkä illemmalla käydä shoppailemaan ensimmäiset vaatteet, saa nähdä... Vähän ahdistaa kun on kesäloma ja kaupunki on koko ajan täynnä porukkaa...  Mutta siinä tekemistä vähäksi aikaa!

 

Tänään aattelin, että syön kaks omenaa, puolikkaan ruisleivän ja sitten jotain... Voisin ehkä ostaa ananaspurkin tj. Tai sitten hei, syönkin ruisleivän sijasta tonnikalaa! Joo eli iltapalaksi tonnikalaa ja ehkä luumutomaatteja tai jotain pientä. Loistavaa! Pitää muutenkin yrittää syödä vähän eri juttuja ettei kyllästy niin helposti. 

 

Otanpa samalla mitat vaikka en halua tietää... [kauttaviivan jälkeen olevat ovat siis ilmeisesti pienimmät mittani ikinä, jos muistan oikein!]

Vatsa: 62 cm / 60 cm 

Lantio: 73 cm / 70 cm 

Peppu: 88 cm / 86 cm 

Reidet: 50.5 cm & 51 cm / 48 cm 

Pohkeet: 32 cm / 30 cm 

Kädet: 23 cm & 22 cm / 20 cm 

Vituttaa kun kaveri soitti ja nyt sen kanssa pitäis sit puhua puhelimessa koko päivän... Haluisin treenata, aattelin et tekisin jonkun tanssitreenin ja sit kävisin vilvottelusuihkussa ja varmaan ehkä menisin kävelylle tj.

Must tuntuu siltä, et mä vaan lihoon koko ajan ku istun tässä...

Edit 1: En vastannut kaverin puheluihin. Urheilin puol tuntia, kävelyä on vielä tiedossa n. kaks tuntia ja tällei!

Oon syönyt nyt: 

• 1/2 ruisleipä (70 cal) 
• 1 omena (40 cal) 
• banaani (100 cal) 

Eli 210 kaloria tähän mennessä, 90 jäljellä! 

Mutta toisaalta, aion kyllä vetää sen tonnikalapurkillisen ainakin vielä koska periaatteessa mun ei pitäis laskea hedelmien ja vihannesten kaloreita. Mut lasken varmaan n. suurinpiirtein ennen kuin oon tavotepainossa (nyt on ankara kuri ennen rantajuhlia!) ja sit hellitän. Tänään mulla on sellanen tunne, että haluan tuntea nälkää ja haluun mennä nukkumaan vatsa kurnien koska se merkitsee sitä et aamulla oon askeleen lähempänä tavotetta!

Edit 2: Just vittu, kirjotin pitkän merkinnän ja kone jäi tilttiin.. Mutta lyhyesti: päivä meni TÄYDELLISESTI! 

 

Kävelin neljä tuntia, söin koko päivän aikana: 1/2 ruisleipä, omena, banaani, 100g hemapa, 185g tonnikalaa. Huomenna toivon mukaan olis mitat pienentyny ja voisin punnita kans itteni!

✥﹤┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈﹥✥

8.6.2018

Päivä 4.

 

VOI VITTU !

Mun kaveri tekstas just että sen paino oli neljällä eri vaa'alla max 51.9kg ja sen uudet mitat on: vatsa 65-66cm, lantio 78cm ja peppu 90cm!

Voi vittujen vittu oikeeti! Kaikenlisäks sillä näkyy solisluut ihan kunnolla jo nyt vaikka se ei oo ees superlaiha ja mulla taas ei pahemmin näy! Mua itkettää, mä tärisen, mua VITUTTAAAAAA! [En tätä tekstiä lukiessani aluksi ymmärtänyt, miksi olin kateellinen siitä, että joku oli isompi kuin minä, mutta se johtui kai lähinnä siitä, että hän läheni omia tavoitteitaan ja hänen luunsa esim. näkyivät enemmän kuin minun, joka oli kuitenkin häntä "oikeasti" laihempi. Niin koin tuon tavoitteisiin pääsemisen uhkana, ehkä...?!]

Sillee okei, sen tavote on 50 kg ja mun 45kg mut en tiiä onko toi sen UGW vai vaan välitavote. Oikeesti aaaaaaaa... En ees uskalla kattoo mun painoa... Mut otan mitat eka:

Vatsa: 61 cm (mitä vittua, miksei se oo 60cm!!

Lantio: 73 cm (se on 71cm huomenna!)

Peppu: 87cm (tätä nyt en ees haaveile pystyväni muuttaa huomiseks..)

Reidet: 50 cm (sama ku edellinen...)

Pohkeet: 32 cm

Kädet: 23cm & 22cm

Siinä noi paskat mitat... Aamulla olin sillee "voi vittu 150 cal päivä" mut nyt mä oon kyllä niin ansainnut sen!

Painon kun uskaltais vielä mittaa... 48,1kg. EDELLEEN. Oon varmaan kuukauden ollu tossa samassa... Mut se kävi 47 kilon puolella joten KUN tää päivä onnistuu niin oon varmaan huomenna 47 kilossa!

Mä syytän tästä kaikesta sitä [nimi poistettu] synttäreiden jälkeistä päivää kun ekaa kertaa Korean jälkeen painoin 47 kiloa ja sit mä menin syömään ihan vitusti karkkia ja sen 30cm Subwayn. Lihosin siitä sen kaks kiloa ja sen jälkeen oon yrittäny päästä siitä kahesta kilosta eroon... [No et todellakaan lihonnut karkista ja subista kahta kiloa!! Se oli vain nestettä, voi apua......] Mut en luovuta. Vittu mä en luovuta. Koska tiiän itekkin että se nopea, lyhytkestonen onn ei voita sitä, ku herää aamulla sillee "voi vittu mä näytän hyvältä" ja "oon taas pienentyny, jes!"

Musta tulee pieni ja söpö, hauras mutta vahva. Ja vittu toi mun kaveri TULEE OLEMAAN mulle kateellinen! Toivon ettei se pääsis ens pe sinne tapahtumaan ni kerkeisin laihtuu kunnolla ennen ku nään sen seuraavan kerran. Koska haluun et se näkee mun suoraan UUDISTUNEENA, laihtuneena, paranneltuna versiona.

Sanoin sille, että se ansaitsee olla laiha mutta ei se ansaitse niin paljon, ku minä ja tässä kohtaa oon tosi törkee mut ihan oikeesti! Ei se oo koskaan tehny niin paljon töitä ku minä tai tuskin myöskään inhonnu kehoaan niinku minä. Se pystyy käyttää tiukkoja housuja vaikka "inhoo reisiään." Vittu mulle ei tulis mieleenkään pukee päälle jotain sellasta mikä näyttää mun läskit reidet!! Ja se pystyy harrastamaan seksiäkin ihan tosta noi vaan mut mä en tän näkösenä valaana suostu alasti olemaan kenenkään edessä! Vittu se ei ees juo niin paljon vettä, ku mä juon...

Tänään mun on varmaan pakko ostaa nuudeleita... Niissä on se joku 34 kaloria. Saa vatsan täyteen mut ei pahemmin kaloreita ja mausteilla aineenvaihdunta nopeutuu!

Eli tän päivän ruokasuunnitelma:

- 1/2 rl (60 cal)

- omena  

- nuudelit (34 cal)

- hemapa 200g

Siin on viel sit 94 cal käyttämättä, että jos nyt meen kaverin kanssa keskustaan, en oo ihan varma, niin jos se ostaa jäätelön ni mä saan ostaa jonkun limujään mutta illalla sitte treenausta 40 minuuttia! Ihan hyvä motivaatiobuusti kyllä toi kaverin tekstari. Luen sen aina ku tekee mieli luovuttaa

Musta tuntuu, et meil on tällänen dieetti review: kaks eri tapaa laihduttaa, kumpi on se parempi, kumpi on toimivampi ja kumpi antaa pysyvämpiä tuloksia. Ja mun on pakko voittaa. Mun on vaan pakko.

Nyt syön aamupalan, omena ja puolikas ruisleipä. 

 

✥﹤┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈﹥✥

9.6.2018

Päivä 5.

Fasting-päivä!

En oo pienentynyt yhtään joten en ees suostu astumaan vaa'alle. Mun vatsa oli tänään jopa 62cm ja lantio 74cm... VITTU. Mut huomiseks mun on vähän pakko olla laihtunu kert en syö mitään ja nesteet tulee helposti ulos.
 

Pitäis äidin kanssa lähteä vissiin Alepaan ostamaan safkaa, en kyllä aio syödä.

Eilen ja tänään otin jätskiä ja heitin sen omassa huoneessa roskikseen. Outoa miten vahvaks voi tuntua ittensä ku tekee tollasta mikä normaali-ihmiselle ois ihan käsittämättömän häiriintynyttä...

Mutta joo, vanhemmat menevät onneksi yöksi Porvooseen eli mä voin viiden jälkeen rauhassa olla syömättä! 

 

Edit 1: En jaksakaan lähtee keskustaan. Mul on vaan sellanen fiilis et tekisin jotakin tyhmää, kuten ostaisin irtokarkkeja ja sipsipussin.

Vaik just nyt meillä on jäätelöä ja ruisleipää, marjaista muromysliä. Äsken kysyin itteltäni et no enks mä nyt vois käydä siel keskustassa ostamassa herkkuja. Mut mihin se johtais? Mua vituttais et pilaisin kaiken, olisin selvinny jo kuuteen asti ilman ruokaa ja sit pilaisin sen. Ja mun vatsa turpois ja joutuisin alottamaan taas alusta.

Voi vittu, telkaris on pullapitkomainos VITTU VITTU VITTU näyttää niin hyvältä, en kestä.. Äsken aloin itkemään ku katoin "Mitä tänään syötäisiin?"-ohjelmaa. Oikeesti! Mä vaan itkin! Ei telkkaris oikeestaan oo muuta ku ruokamainoksia... [Fact...] Vois kattoo Supersize vs superskinnyä netistä... Saan jotain katottavaa eikä tee mieli syödä ku näkee sen ihanan laihan ihmisen... Ja sen miten vahva se on, ku se ei syö.

Nyt voisin syödä mitä vaan ni vittu. Mut tiedän, ettei se johtais mua mihinkään. Ja huomenna saan aamupalaks syödä kokonaisen ruisleivän. Kokonaisen ruisleivän. Se jos mikä motivoi pysymään nyt tiukkana itelleni. Ei toi tyttö tossa ylhääl olevassa kuvassakaan oo päässy tohon antamalla periks.

Ja JA se mun kaveri ja sen painonpudotus. Vituttaa vituttaa vituttaa. Mun pitäis pystyy parempaan! En oo vieläkään mun tavotepainossa, oon ollu tosi lähellä. 47,3 kg tais olla se alhasin paino mulla. Siitäkin ois ollu viel kaks kiloa to go... Mut rantajuhlissa haluun olla huoleton. Mun on pakko olla. Eikä se auta ku ahmin, se vaan vituttaa ja niinku sanoin: joutuu alottaa alusta.

Aaaa taas ruokamainos, mitä vittua.

Nyt supersize vs superskinny<3 

 

Edit 2: Bingettyähän sitä tuli.

Yks kokonainen ruisleipä, 5-6 pinaattilettua (olin niin sekasin etten ees muista tarkkaa lukua...) ja varmaan 10 Creamcrackeria. Sitte kävin vielä ostamassa Täytelakuja ja Fazerin sinisen. Nyt on kipossa jätskiä ja tällei...

En kyllä enää IKINÄ yritä fastingiä! OIKEESTI. Ja huomenna alotan SGD:n, hedelmiä saan syödä niin paljon ku haluun, samoin vihanneksia. En haluu enää ahmia, tää on ihan perseestä ku se mun parin kuukauden hyvä putki meni rikki!

Alotan uudestaan SKINNY GIRL LIFESTYLE:n, se on ehkä vähän tylsää joo mut selkeesti se toimi mulla ja se toimii tosi monilla joten siihen aion nyt satsata! Mä oon liian ahmimispainotteinen että pystyisin elämään jollain kahella omenalla per päivä, en pelkää lihoamista NIIN paljoo ku "oikeesti" syömishäiriöiset. Mä oon vaan ahmimishäiriöinen... Enkä osaa motivoitua thisnpo-kuvista. Aattelen aina et kyl mä jotenkin ujuttaudun sinne laihojen joukkoon. That ain't gonna happen jos mä ahmin.

Joten ahmiminen loppuu tähän päivään. OIKEESTI. Syön kolmen tunnin välein edes jotain, en juo enää kokista, koska aspartaani tai se joku aine kummiskin ni hidastaa aineenvaihduntaa. Saan syödä karkkia ja jäätelöä yms kunhan se on sen päivän kalorimäärän rajoissa. En meinaa pahemmin huomannu mitään eroa sillon ku oli 28 ilman karkkia, en ees laihtunu yhtään. Eli parempi antaa keholle vähän sokeria ja herkkuja! [Ehdottomasti, kyllä alkoholistillekin kannattaa muutama shotti antaa silloin tällöin, koska eihän se voi alamäkeen johtaa!]

Joo. THE PLAN. Mulla oli tästä vähän huonoja aavistuksia. Ja onneks en oo ainut joka on mokannu ABC:n, kaikki mokaa sen. Se on SGD:n vaikeempi versio ja ihan liian vaikee oikeesti. Plus et se pilaa aineenvaihdunnan, siin syödään liian vähän ja se fastingaus on liikaa. Se sekottaa pakkaa viel enemmän. Eli ehkä ihan ok että mun keho pakotti mut syömään. Wake up call.

Sori mun vartaloni. Oon oikeesti pahoillani, huomisesta lähtien saat elää tasapainossa ilman ahmimista tai epätoivosia yrityksiä olla syömättä koko päivänä. Mä lupaan sulle. Lupaa sä mulle laihtua ni me ollaan tasoissa!

✥﹤┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈﹥✥

15.6.2018

SGLS päivä 1.

Pieni päivitystauko, koska itseasiassa tein Blogspotiin blogin mutta sain jo ekaan entryyn kommentin joltain vitun Jannilta sillee "on kyllä surullista, miten näitä ana-blogeja ilmestyy koko ajan vaan lisää" ja sit tajusin, etten jaksa tollasta draamaa et porukka oikeesti luulee niitten kommenttien jotenkin muuttaa mua koska no, musta on surullista että porukka kokee velvollisuudekseen MUUTTAA toisia ihmisiä. [Lol blogidraamaa, how dare you Janni! :D]
 

Joten, aattelin et feidaan pikkuhiljaa ton blogin, OHO OONPAS OLLUT KIIREINEN tyyliin. En vaan jaksa tollasta paskaa ja sitä, et ku tunnen oloni tosi hyväks ja oon pärjänny tosi hyvin (niinku tänään) ni porukka tulee sillee "tolla menolla oot sairaalassa parin kk:n päästä!"

Tänään oli siis SGD:n eka päivä, 450 kaloria. Hassua miten toi on joskus tuntunu vähältä, nyt se tuntu ABC:hen verrattuna taivaalliselta! Liikuntaa tosin tuli vaan se n. tunti, en oikeesti vaan pysytyn kävelee keskustaan.

Huomenna on nam nam 650 kaloria päivä! <3 Ja sunnuntaina on 700 joten saan syödä McFlurryn<3 Mul on vaan jotenki ihan super hyvä fiilis tästä et oon taas SGD:llä. Tuntuu ku ois palannu kotiin. Koska tiiän et pääsen tän avulla taas kuriin ja nyt MÄ LUPAAN etten yritä enää mitään muuta koska tää selkeesti on se mun juttu ja ku menee tylsäks ni kokeilen vaa uusii ruokia.

Otettiin tänään kaverin kanssa kuvia ja näytin kivan laihalta. En todellakaan VALMIILTA, mut ei yhtään pahalta! Huomisesta en oikein tiedä mitään... Eipä sillon taida tapahtua mitään erikoista. Voisin siivota, päivittää blogin, miettiä maanantain asua... Sitte illemmalla varmaan vois joko lähteä parin tunnin kävelylle tai vetää treenit, kattoo nyt miten lämmintä on!

Mut nyt ruokapäiväkirja:

- 1 rl (140 cal)
- 1/2 rl (70 cal)
- 2 karjalanpiirakkaan (~200)

 

Eli laskettavia kaloita n. 410 kaloria eli just loistavasti!
Sit oon kyllä syöny myös:

- 1 banaani
- 1 omena
- 7 luumutomaattia
- 100 g hemapa

 

Mut noita ei lasketa! :) En kyllä voi olla ajattelematta että pelkästään tossa banaanissa on se yli 100 cal...

Mutta joo, nyt alan painumaan unten maille! Huomenna saan nukkua niin niiiiiin pitkään, ku huvittaa! Nyt on vikat "velvollisuudet" suoritettu eikä tartte enää stressaa MITÄÄN ! :-)

✥﹤┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈﹥✥

 

16.6.2018

 

SGLS päivä 2.

Äsken mittasin mun lantion ja se on edelleen se 74cm (kaverilla siis oli 75cm eli oon melkein samoissa mitoissa sen kanssa yyyy) nmut silti mulla ei ole läski olo!

Kaikki mitat:

Vatsa: 61.5 cm (eli oon lihonnut itseasiassa hmm)

Lantio: 74 cm

Peppu: 87 cm (no change)

Reidet: 51.5 cm (MITÄ VITTUA?) & 51 cm

Pohkeet: 32.5 cm (WTF) & 32 cm

Kädet: 22.5 cm (OU JEE!) & 22 cm

Paino: 48.1 kg

MUTTA mun paino kävi jopa 48.4 kilossa eli nyt täytyy oikeesti skarpata! Mä katoinki et niis yhissä kuvissa näytin yllättävän läskiltä, sillon ku olin lavalla. Hassua kummiski miten laiha fiilis mulla on...

Äitiki oli sillee ku mulla oli se vaaleensininen toppi missä näkyy yläkeho ni se sano et hui millon susta on tullu tollanen tikku. [Tämän muistan edelleen ja ah, yläkroppani oli niin kauniin siro tuolloin!] Mutta edelleen kolme kiloa to go! Jos saisin edes sen 400 g tällä viikolla pois ni oisin oikeesti tosi ilonen! Mietin, et varmaan kyllä vaan lepään tän päivän koska yleensä mun paino laskee niitten päivien jälkeen ku keho on saanu rauhassa levätä.

Saan olla nyt tän yön yksin jee! Hirveesti houkuttais lähtee kauppaan mut nyt mun ei kyllä tee mieli sipsiä yhtään tai muutakaan rasvasta. Enemmänki karkkeja ja hedelmiä<3

Mutta joo, nyt syön aamupalaa eli AAH kokonainen ruisleipä, kolme meetvurstia ja muki kaakaota<3 Tässä on n. 300 cal mut en oo ihan varma laskenko maitoa vai en... Sitte n. neljältä syön omenan ja hemapoita, seittemältä pari pinaattilettua ja kymmeneltä varmaan loput hemapat! :)

Ihana päivä tulossa<3

 

Edit 1: Söin vähän aikaa sitten. Söin kylläkin yhen Activian (115 cal) ja sitten hepama mut mietin että iltapalaks sillon seittemän aikaan voisin kyllä vetästä nuudeleita. Mua alo vähän ahdistamaan ajatus siitä että itseasiassa muun aamupala kaakao ja kaakaojauhe mukaanluettuna oli joku yli 300 kaloria D: Pitäisköhän mun kattoa noi kalorit netistä ihan vamuuden varalta... Vaik en tiiä laskenko sitä ollenkaan koska kylhän mun luut tarttis maitoo mut nii...

No ei se ollukaan ku joku 212 kaloria... Eli jos nyt lasken että toi plus 115 cal on 327 kaloria eli mulla on puolet vielä käyttämättä! Siinä tapauksessa voisin syödä vikat pinaattiletut, siit tulis joku 205 cal eli 532. Sit mul on silti vielä 118 kaloria jäljellä... Syön varmaan ne nuudelit. En vaan tiiä et miten aattelin jaksaa syödä kaiken ton koska tulin pelkästään tost Acitiviasta täyteen :'D

Oon kyllä vettä juonu tosi huonosti :( Kaakaon lisäks vaa yks lasillinen ja oon kummiski ollu hereillä jo tai no VASTA neljä tuntia... Mut en haluu et mun vatsa täyttyy liikaa vaik periaatteessa vesi nyt ei kerkee olla siel niin pitkään et se varsinaisesti lihottais mut silti...

Nyt alan siivoomaan! Sitku oon siivonnu huoneen, laittaudun nopsaa ja käyn Alepassa! :) 

Edit 2: Söin taas äsken, 4 pinaattilettua ja yhen ruisleivän eli so far kalorit about 602. Vielä sitku syön ne nuudelit illemmalla ni kalorit on just sopivasti 635 eli tosi hyvä päivä! :) Mut mua edelleenkin pelottaa et mun vatsa on liian täynnä jotta mä laihtuisin :(

Katoin äsken että Smarties McFlurryssä on 355 kaloria! D: Jotenki olisin toivonu et siinä ois joku kaks sataa kaloria, mut ihan tyhmä ajatus kun kyseessä on kummiskin jäätelö ja siinä viel suklaakarkkeja...
 

Edit 3: Nyt oon käyny kaupassa, kävin Alepassa ni kävelyä tuli abt 40 minsaa ja oon syöny yhden banaanin ja 55g nuudeleita ja oon IHAN TÄYNNÄ! :( Vähän ehkä liian täynnä... Mietin yhes kohtaa, että lopetanko, ku olin semisti täynnä mut nuudelit on varmaan ainut ruoka mitä en pysty lopettamaan kesken... Se on vähän sellanenki et ei sitä voi syödä enää myöhemmin!

Nyt mua todella pelottaa et oon vaan lihonnut huomiseks... Etenekin vatsasta ja vyörätöltä... Mutta aina mul on ollu sillee et ku oon alottanu SGD:n et parina ekana päivänä ei oo lähteny mitään, sit sitä alkaaki lähtee sillee melkeen 400 g per päivä tai ainaki per pari päivää!

Nuudeleiden jälkeen muuten mulle tulee himo ahmia. Nytki tekis mieli vetästä joku kaks banaania... Onneks on jo niin myöhä ettei voi haaveilla karkeista tai sipseistä! Tai voi, mut ne suunnitelmat ei oikein tuu toteutumaan...

 

✥﹤┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈﹥✥

 

31.5.2019

 

Päivitys pitkästä aikaa!

Enpä ole tänne sataan vuoteen kirjottanut eli toisin sanoen n. vuoteen. Ja eilen sitten pitkästä aikaa luin tätä blogia ja täytyy sanoa, että tulin VI-HA-SEK-SI. Olin niin pieni tolloin ja mitä vittua mä valitin siitä kun mun vatsa oli menny 60 sentistä 61 sentiin! HUI KAUHEETA!

Ihan vaan pieneksi huomautukseksi mitat tuolloin ja nyt:

Vatsa: 61.5 cm / 67 cm | +6.5 cm
Lantio: 74 cm / 79 cm | +5 cm
Peppu: 87 cm / 90.5 cm (oho mitä helkkari :O se on edelleen toi...) | +2.5 cm
Reidet: 51.5 cm & 51 cm /55 cm & 54.5 cm | +4.5 cm & 3.5 cm
Pohkeet: 32.5 cm & 32 cm / 33.5 cm & 33 cm | +1 cm
Kädet: 22.5 cm & 22 cm /25 cm (WTF) & 24 cm | +2.5 cm & 2 cm
Paino: 48.1 kg / EN HALUA TIETÄÄ. Yli 50 kg kumminki, joku 54 kg oisko...

Et tota joo...
Eli oon nyt jostain maaliskuusta asti kamppaillu aikamoisen ahmimisen kanssa. Sit nyt täs viime aikoina oon saanu otettuu itteeni niskasta kiinni mut en tarpeeks ja jotenki mua on masentanu, ku en oo laihtunu etenkää reisist paljo yhtään. Ja sit mua kans stressaa kesätyö ni eilen: sipsipussi (ei kyl kokonaan mut silti), Aino-jätski (jonka syön koht loppuun hmmm..), irtokarkkipussi ja sit viel illemmal kävin nopee ostaa Alepast karkkipussin minkä sit chewspittasin. Että näin.

Tänään syötynä jo kaks ruisleipää ja sit syön sen jäätelön. Mietin et tekisin jonkun hienon dieettisähellyksen kunnes oon alle 50 kilossa. Eli sillee et aamulla ja illalla syön vaan ananaspurkin. Sit päivällä saan syödä kaks kertaa jonkun jutun, esim. ruisleivän ja omenan + 5 luumutomaattia tai sitte nuudelit ja omenan tms. Ja sit haluun alkaa taas tekee taas hikitreenii. Toi kuntopyörä on periaattees ihan jees, mut se ei oikee treenaa muuta ku reisien alaosan ulkolihaksia ja en oikeen tykkää siitä miten se muotoilee mun jalkoja :(

Mut joo pitää alkaa treenaamaan joka päivä! Tarviin vaan jonkun mattosysteemin lattialle, koska en haluu olla mikään tömistelevä sekopää :o Mut tänään enkä huomenna treenaa koska mul on tänään töitä 17-23 mikä nyt ei sinänsä oo mitenkään outoo mut sit la-su mul on vuoro 24-06 ja en tiiä yhtään et mitä siitä tulee. :( Saa kyl luvan olla vika yövuoro, oikeesti! Toi yövuoro oli kans yks syy minkä takii ahmin eilen. Mua vaan ahistaa se...

Mut nyt tän kahen päivän aikana (tai illan ja yön...) tasailen mun syömisiä. Pitää taas alkaa pitää kunnolla ruoka- ja liikuntapäiväkirjaa ja sit kans kirjottaa ylös kekhölit [Ilmeisesti tarkoitan ulostamista hahhah :D Ummetusongelmat jatkuvat ja oikeasti pidin näistä kirjaa kalenterissa, koska tätä tosiaan tapahtui vain joitakin kertoja viikossa, voi luoja....] ja muut... Nyt alkaa KURI ja sitä myötä ONNELLISUUS. Taino oikeestaan ihan sama vaikka en oiskaan onnellinen koko ajan koska pitkällä tähtäimellä tiiän et oon kummiski onnellisempi laihana ku tälläsenä, joten vaikka seuraavat pari viikkoa mua vaan vituttais ni ihan sama: se on sen arvosta! Perun ehkä tapaamisen kaverin kanssa jos en sitä ennen oo kerenny laihtuu tarpeeks. Etenki mun naama on atm ihan super turvonneen näkönen koko ajan ja se vituttaa...

Täl hetkellä syön sellasii Salt Balance super-pillereitä jotka on siis jotain nesteenpoistajia mut paketissa ainaki lukee et toimii myös silmäpusseihin ja selluliittiin. Yks sh-bloggari sano et on kuulemma HC kamaa ja toivon niin! Sit mulla on kans toisii nesteenpoistajia mut niillä en oikee oo huomannu olevan vaikutusta. Sit mulla on vielä rasvanpolttajia, mut niillä on huomannu olevan yhteyden mun masentuneisuuteen sillon ku oon syöny tosi vähän ja sit napsinu noit pillereitä. Eli vähän kaloreitä per päivä + noi pillerit = henkinen romahdus. Joten syön noit aina niinä päivinä vaan ku oon ahminu.

No joo, siinä tällänen pikanen päivitys. Alan varmaan tänne kirjottamaan ihan joka päivä, etenkin sit noiden työvuorojen jälkeen ku alkaa kunnon treeni ja ruokailu!

 

✥﹤┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈﹥✥

 

1.6.2019

 

Eilinen meni kyllä ihan penkin alle. Kaiken suhteen. Ennen töihin menoa itkin jo, ahisti ihan tajuttomasti ja sama meno jatku töissä: juoksin vähän välii takahuoneeseen itkee. En oikeesti tiiä miten selviin tänää koska eilen illast jo ne känniläiset alko ahistaa ja vitutti se ettei ne voinu odottaa hetkeekään. Oon jotenki niin vaan vittuuntunu muitten jatkuvaan palvelemiseen et se pirtee asiakaspalvelija on kokonaan kadonnu enkä ees yritä olla töis kiva ihminen asiakkaille.

Sit vihdoin loppu vuoro, kävelin satees itkien siihen vitun Deli-asiaan, ostin jätskiä ja sipsipussin. Himaan, söin. Sit tänää kävin ostaa Fazerin Sinisen ja Ässämixin JA kaks Kinder-buenoo ja sit viel Saarioisen kinkkupizzan.

Täl hetkel mä en ees oo mitenkään erikoisen iso joten vituttaa ku nyt ahmin tällee, mut emt.. Oikeen reiden yläosan sivulla tuntuu sellast oksettavaa kasvukipua... Yritin äsken viiltää, mut en sitäkään enää osaa tehä sillee et tulis verta... Paska mikä paska.

Meinasin äsken tehä treenin mut en vaan jaksa. Se tuntuu turhalta. Mut aion päästä takas siihen entiseen rytmiin, ei mulla oikeen oo muuta vaihtoehtoa... Tänä vuonna mä oikeesti haluun nähä vaa'alla numeron, mikä alkaa 45:lla, ja loppu voi olla vaikka ysi, kunhan se on 45:n puolella!

Kai mun on "pakko syödä" toi pizza pois, koska huomenna haluun syömisen kuntoon ja sit maanantaina alotan kunnolla tekee kans treeniä! 

✥﹤┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈﹥✥

 4.6.2019

Joo eli eilen ahmin taas ja mulle tuli TAAS ihan hullu pahaolo. Kiva ku ennen oon pystyny ahmimaan "normaalisti" sillee et oon vaan ollu täynnä mut viime kertoin mulle on tullu oksetusolo. [No ohhoh, onpa tosi hassua eikä yhtään sen kuuloista, että kannattaisi sitten varmaan miettiä, miten saisi arjen ruokailut tasapainoon ilman näännyttämis-ahmimis-ympyrää!] Ja tuli äskenki ku yritin tehä 4 min exercise-jutun. :/ Eli lopetin sen kesken mut käyn tänää n. tunnin kävelyllä ja sit teen lihasliikkeet ni siin saa olla se...

Yö oli ihan kauhee, heräilin ihan koko ajan ja siin välis en nukahtanu kunnol ku pari kertaa. Ja mun leuka on ihan kamalan läski, nykyää mul ei niinku mee mitään melkee solisluiden päälle mut kaikki menee suoraa leukaan. Turvottaa ja olo on ihan ugh...

Mut joo, tän päivän TO DO-lista:

1. Soita Kelalle
2. Siivoa
3. Käy kävelyllä ja tee lihasliikkeet
4. Vaiha lakanat 

 

Edit: Nyt oon kävelly abt tunnin. Kävin hakemas postista mun avaimenperän ja se on ihana, mut olisin halunnu sen sini-punasena :( Mut joo...

Tähän mennes oon tähän mennes syöny ja juonu:  

- mukillinen yogurttia ja mansikoita  
- 2 x mehulasillista

Kuudelt syön varmaa nuudelit, koht voisin syödä omenan... Taino, syönki loput raejuustot. Tosi outoo ku en täl hetkel voi päivittää sitä yht blogii :( Sinne sain kummiski julkisesti kirjottaa ajatuksiini mitä en muualle voi. Mutta joo, jotta en jumiudu taas koko päiväks vaan koneelle ni alan siivoomaan!

 

✥﹤┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈﹥✥

 

5.6.2019

 

Yö oli taas aika sekanen :/ Eilisen total syönnit ja liikunnat:

- yogurtti + vadelmia
- 150g raejuustoa
- 2 x mehulasi
- nuudelit
- ananastölkki

- kävelyä n. tunti
- lihasliikkeet

Eli okei, söin aika paljon mut no... Aamulla ainaki oli nälkä ja ei noist nyt kalorimääräsesti ihan hirveitä tuu.

Tänään siis oli tarkotus et syön töiden jälkee omena + 5 luumutomaattia MUTTA... Nyt tulee mielenkiintonen osa [Käytin sanaa "mielenkiintoinen" tuolloin, mutta nyt sanoisin, että aivan todella kuvottava ja surullinen osa eli lue omalla vastuulla!]: huomasin jossain kohtaa et siin yhes rodessa oli suklaa cupcake. Tiirailin sitä siinä pitkään, aina ku vaik menin taakse juomaan. Ja sit jossain kohtaa mä vaan otin sen sieltä ja juoksin äkkii pukkariin piilottaa sen mun laukkuun. Siinä oli kynsiä päällä koska yks työntekijä oli leikannu ennen töit kyntensä MUTTA SEHÄN EI MINUA HAITANNUT! Menin eka takas, sit vähän ajan kuluttuu, heti ku pystyin, juoksin hakee sen cupcaken ja sit vessaan syömään se.

Koko vessan/suihkun lattia oli ihan niissä saatanan murusissa ja sitku olin saanu syötyy sen ni siivoilin paperilla niit muruja pois. Mut olin ilmeisesti vahingos jättäny sen yhen paperin, mil pyyhin suun, ni siihen saippuakoneen alle, en usko et kukaa kerkes siin välis käydä vessas ku kävin siel uudestaan mut silti: IHAN SIKA NOLOO! Ja toihan oli periaattees ruuan varastamista =O

No ei se mitään: sit tyyppi halus suklaapirtelön ni ku pitää aina tehä sillee et eka vähän valuttaa sitä haluaansa pirtelö ni et se maku kerkee kunnol "vaihtuu" ni sit vedin nössiin joku 10ml suklaapirtelöä...

Ja sillon päätin et meen tänään lenkille. En tiiä pitäiskö uskaltautuu kattoo toi mun ihanan "työbingen" kalorimäärä, ehkä en ahista itteeni sillä. Töis aattelin etten syö enää mitään, mut kyl mä varmaan viel syön nuudelit (tasalt alan tekee niit) ja sit lenkin jälkeen juon Vitalinean juoman. Ja sit se siitä. Aattelin tähtää sillee et oisin joskus abt Salkkareiden aikaan takas himassa.

Edit 1: Tekee ihan sikana mieli ahmia. :( Muka sellanen "tää on vika kerta"-ahmiminen... Mut sen sijaan sanon EI ja vedän alkuperäsen suunnitelman mukaan paitsi et aattelin et voisin kyl vaan kävellä.

 

Mut voisin kyl täs alkaa pikkuhiljaa lähtee sinne lenkille. Ja lompakon todellaki jätän himaan ettei tuu tehtyy mitään tyhmää!

Edit 2: Tää päivä:

- yo + vad
- cupcake
- 10ml suklaapirtelöä
- naudanlihanuudelit
- vitalinea-juoma

- seisomista/hidasta kävelyä 4h
- kävelylenkki 1,5h
- vatsat (170)
- kädet (40)

Onneks en ahminu! Tuli nii hyvä olo ku näin rannan ja veden ja auringon<3 Mut kyl mä ton matkan aikana silti mietin mont kertaa et onks täs mitään järkee. Kaks ja puol vuotta syömisvammailuu ja en oikeestaan oo laihtunu mihinkään. Ja ku mä selkeesti oon ahmimiseen taipuvainen ni olis hyvä et edes mun kehon ja aivojen tasapaino olis mahdollisimman hyvä. Sit voisin keskittyy "muihin" ongelmiin kans ja laihtusin itsestään. Ku esim. Supersize vs superskinnyssä ne laihat syö aina joku 1200-1500 kaloria ja ne on silti ihan sika laihoja. Eli n. 1000 kalorilla kyl laihtuu, mut täs on ehkä vaan vähän se, et mä oon atm niin iso et haluisin laihtuu mahollisimman nopeesti. Ni siks haluisin täl hetkel laihuttaa tällee dramaattisesti.

Ja jotenki mua pelottaa et 1000 kalorin syöminen per päivä ois atm vaan tekosyy ahmii niinku nää mun "parantumiset" aina on. :/ Toisaalt tosissaan ku miettii et hei haloo, melkein kolme vuotta. Mihin kaikki yhtäkkii muuttuis?

Ja nyt mä luen kaikkii netis olevii juttuja siitä, miten alle 1000 kaloria ei kannata syödä ja mietin, pitäiskö käydä Alepassa... Tänki mä haluisin pois, tän JOKO-TAI-ajattelun. Et jos oon vain syöny sen cupcaken ni koko päivä on pilalla.

Meen kauppaan. VITUT IHAN SAMA. Viel tänään. Ja sit huomisest lähtien EN. ENÄÄ. YRITÄ. LAIHUTTAA. EPÄTERVEELLISESTI. Tää vaan johtaa ahmimiseen, ei musta enää oo tälläseen ja ehkä ihan hyvä vaan. Kannatti kävellä... Vähän vituttaa mut ihan sama.

Edit 3: Munariisipasteija, Hot rod-sipsejä, Cookies-keksejä, 2 x Kismet, Ben&Jerry Cookie Dough

Tänä yönä ei nukuta. En tiedä miks teen tän taas, mut oikeesti: nyt en enää yritä laihuttaa epäterveellisesti. Saa luvan loppuu!

✥﹤┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈﹥✥

 

 6.6.2019

No niin eli tänään yritän totutella ajatukseen siitä et päivän kalorimäärät on yli 1000. Vaikka no, kyl musta jotenki edelleen tuntuu et tää on vaan tekosyy ahmii mut eiköhän tää täst kuhan saan vaan jonkun aikaa tarpeeks ravintoo ni sit halu ahmii vähenee/lähtee.

Tänään heräsin joskus kuudelt, kirjotin päivistä, pyörrytti, menin takas sänkyyn. Nukuin/lepäsin joku abt puoltoist tuntii, sit olin paljo reippaampi ja loppu päivä meni ihan jees! Vähän kyllä ahistaa nyt se, mitä oon syöny... Tavallaan ahmin vähän ruisleipää mut mietin et en nyt syö enää mitään vaa juon vaa cola lightia.

Eli ruuat:

- 3 x ruisleipä
- omena
- 5 luumutomaattia
- loput sipsit (30g?)
- loput B&J (50?)

Ja sit teen lihakset tänään. Muuta en syö. Houkuttelee edelleenki ihan sikan vaa ahmii ja huomen alottaa joku dieetti. Mut en haluu et tää(ki) kesä menee sillee et ahmin ja ahistun samal ku katon Suurinta pudottajaa mis muut vaan laihtuu ja mä lihon taas samanlaiseen ällöön tilaan ku viime vuon. Nyt ei saa tapahtuu niin!

Silti houkuttaa palaa vanhaan. Mut ei se oikeesti auta: kaks ja puol vuotta koht ees taas huopaamista. Ja mitä, sen aikana oon painanu KAKS kertaa melkeen tasan 47 kiloo. EI JÄRKEÄ. Tossa mun paino: vihreelle alueelle en oo ikinä päässy, täl hetkel paino punasella. Oranssilla alueella oon ollu suurimman osan ajasta ja keltaselle oon aina välillä päässy.

Eli mitä järkeä? Loppujen lopuks en oo ikin ollu sillonkaa tyytyväine ku oon ollu tuol 47-48 kilossa, oon silti mun mielestä ollu läski ja hauskint on et suurin osa mun Suurista Motivointiyrityksistä on tehty nimenomasesti just tollon eli ku oon ollu laihimmillani. [Facts mikä on todella surullista!] Helmikuus painoin 49.4 kiloo ja haluisin ainaki sinne takasin. En tiiä millon uskaltaisin käydä vaa'alla... Ehkä sunnuntaina tai sit ehkä vast ens viikolla :/ Koska mun vatsa on vaan liian iso atm... Äsken peppu mitattuna 92 cm mut toivon mukaan pienempi huomenna.

Mut aattelin et käyn nyt vaan kerran viikos vaa'lla ja otan kans mitat. Koska se vaan masentaa jos ei ookaan laihtunu ja sit yleensä vaan päädyn ahmimaan ku "oon jo valmiiks läski, mitä välii". Toisaalta myös toi ajatus saa mut täl hetkel pohtii ahmimista koska "mitä välii ku ei mun kuitenkaan tartte huomiseks tsemppaa ja tänäänkää en oo kävelly paljo yhtään ja ja..." Mut täl hetkellä mä kuitenki poltan levossa n. 1600 kaloria eli ei mulla pitäis olla hätää. [En todellakaan polttanut vaan hieman yli 1400! En oikein osannut laskea mitään kaloreita noihin aikoihin. :') En esimerkiksi osannut laskea Mama-nuudeleiden kaloreita ollenkaan eli en tajunnut, että siinä takana olevassa taulukossa puhutaan valmiista nuudeleista, joihin sisältyy myös se keitetty vesi...]

Pitää vaan jotenki nyt yrittää aatella just tota et hei haloo, koht kolme vuotta. Ja et tää on mun loppuelämää ajatellen paras vaihtoehto. JA että toivon mukaan ahmiminen loppuu eli myös lihominen itseasias loppuu vaik eka saattaaki tuntuu silt et vaan lihon enkä ikinä laihdu. Onhan tää joo vähän huono aika tälläselle "elämäntapamuutokselle" ku en laihukaan niin nopeesti, mut toisaalta tällä ainaki estän lihomisen mikä ei todellakaan myöskään toimi nyt kesällä! Ja haluun olla laihtunu ku palaan takas opiskelumaailmaan, en lihonnu niinku viime kerralla...

Huomenna meen kotiin käymään, pelottaa et ahmin mut syön sitä ennen ku meen sinne (banaani ja omena) ni toivon et se hillitsee ahmimishimoja ku ei tuu sellasta "tää on mun mahollisuus nyt syödä kaapit tyhjäks, ku meen kotiin en voi enää syödä". Äiti varmaa tuonu jotain herkkuja mut syön niit toivon mukaan pikkuhiljaa sit viikonlopun ajan.

Naama kuplii ihanasti, mut se on varmaan vaa monien kuukausien ahmimisen jäljiltä... Kyl se puhdistuu. Pakkohan sen on!

 

✥﹤┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈﹥✥

 

 7.6.2019

Bingebingebinge

No niin, perus himassa käynti: vatsa on niin vitun täynnä et käveleminenki on hankalaa. Joten kävin viel kaupassa ostamassa irtokarkkeja totta kai... Oksettaa miten isot mun rinnatki on, ne tulee koko ajan tielle.

Tiedän mitä lupasin mut I can't. I. MUST. STARVE. Ainaki siihen asti et painan joku 47 kiloo taas. Suunnittelen taas mun syömiset TOSI tarkkaan ettei tuu mielitekoja ja ihan vitun se ja sama miten mun tekis mieli ahmia: EN AHMI. Piste.

Mun naaman huonolle kunnolle löyty muuten syy: menkat tekee tuloaan. Vittu. Nekin vielä... Lisää syitä olla syömättä. Huomenna syön aamupalan, päiväl tyyliin omenan ja illal jotain pientä. Muuten kalorit tulee mehusta ja ehk tyylii Vitalineasta. Enkä lopeta ennen ku oon eka alle 50 kiloo ja sit katon uudelleen tilanteen. Taino...

EN LOPETA HALF/HALF [En muista mikä tämä half/half oli? Puoliksi nesteitä ja puoliksi kiinteää ruokaa?] ENNEN KU PAINAN 48.5 KILOA!!

Mun uudet motot:

Eating isn't very Chanel

&
[Nimi poistettu, apua!!! En tiedä, kuka tämä henkilö oli, mutta se oli selvästi tuttavallinen lempimi/nimen lyhennys ja se oli kirjaimellisesti puolet I:n nimestä! Todella absurdia, sillä en tässä vaiheessa vielä edes tiennyt hänen oikeaa nimeään tai ollut muutenkaan erityisen kiinnostunut hänestä.] wouldn't approve that.

 

✥﹤┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈﹥✥

 

9.6.2019

Loistava päivä takana! =)

Tänään on menny HYVIN!

Eilen: lähin siis kävelylle, sit jossain kohtaa mulle vaan tuli sellanen olo et vittu mä bingeen. VIELÄ KERRAN. Vielä sen kuuluisan "viimeisen kerran" koska hei, kohtahan mä alotan yhen ryhmän kanssa ABC:n. Sit mun on pakko olla ahmimatta, kyl mä viel yhen kerran saan. Olin kävelly tunnin ja syöny aamul hyvin ja sit tein plänin: eka Sokoksen S-markettiin ostaa safkaa, sit viel Mäkkärist safkaa ja sit himaan.

Eli eilinen pähkinänkuoressa: mäkkisafkaa, sipsipussi, jäätelöpaketti, pasteijoita, karkkia...

Kamalaa... No mut, tänään oonki sit ihan kunnol siivonnu ahmimisen jälkiä: siivosin NELJÄ TUNTII. Se on jotenki aina niin outoo herää bingen jälkesenä päivänä, kunno dagen efter, ja kattoo ympäri asuntoo bingen jälkii ja miettii et mitä vittuu tapahtu... [Muistan tämän ja tuo oli oikeasti aivan kamalaa.... Tuntui kuin jokin ulkopuolinen mörkö olisi yön pimeinä tunteina hiipinyt asuntooni ja sotkenut paikat.]

Mut tosissaan, oon siivoillu ihan hulluna ja peruin kaveritapaamisen huomiselta... En vaa pysty huomen näkee mun kaverii, oon liian iso etenkin naamasta... Mut sovittiin et nähään parin viikon pääst ni mul on täs viel viikko aikaa laihtuu! Pakko ainaki saada tää hullu pöhötys pois...

Mut joo, tän päivän saldo:

- 100g yo + vad
- Vital-mehua
- Vitalinea-yo
- Ruisleipä + 2 kalkkunasiivua
- Alpro soya-kaakao ja 100g raejuustoa

Liikunnat:

- 4h siivousta
- 1,5h kävelyä

 

Fatsecretin mukaan oon siis polttanu tänään kaiken minkä oon syöny<3 Huomisen suunnitelman teen varmaa ennen ku meen nukkuu =)

I WILL BE SKINNY!!

 

✥﹤┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈﹥✥

 

10.6.2019

 

Toinen loistava päivä!

Tänää siis aamu alko vähän huonosti nukutun yön jälkee n. kymmeneltä. Mielialat on vähän vaihellu, ei nyt sillee super onnelliselt oo tuntunu kertaakaan tän päivän aikana. Kuuma ei onneks tullu ku kävelin kotiin. Kotona tein Kela-asiat kuntoon ja lähin kävelylle. Kävelin/hölkkäsin puoltoist tuntii!! =) Sit tulin himaa ja tein nuudeleita ja nyt katon Suurinta pudottajaa<3 Tänä vuon en todellakaan kato tätä ohjelmaa ja LIHO samal ku noi tuol telkkaris laihtuu. Tänä vuon mä ja noi suurimmat pudottajat laihdutaan yhessä!

Oho... Aattelin et o-ou, oon syöny ihan tosi paljon ku aamul söin ruisleivän, sit päiväl banaanin ja sit äsken nuudelit + ruisleipä mut silti vaan 310 kaloria :O Ai nii joo, se fucking Jaffa light... Pitää laittaa se viel tonne, mut silti, ihan sika vähän! No joo, 316 :''D Katotaas paljon oon kuluttanu abt around.. 417! Eli mahtavaa :) Sain tollasen tekstin lol:

*The number of calories you should eat to manage your weight depends on many factors, including how many calories you burn through exercise. It may seem counterintuitive, but eating too little while burning too much can actually hurt your weight-management goals and the outcome of your fitness program. If you are consistently burning more calories than recommended here, please update your fitness settings as soon as possible. This may adjust your calorie ranges (if necessary) so you can reach your goals in a timely and healthy manner.

Bitch, don't care!

 

✥﹤┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈﹥✥

 

 11.6.2019

Yhyy :(

Eli tää päivä alko hyvin, mut nyt tuntuu et oon failure...

Aamulla heräsin joskus kymmeneltä ja harjottelin vähän tanssii. Söin heti sellasen kofeiinisuklaa-jutun ja mulle tuli tosi huono omatunto siitä, joten jätin toisen palasen syömättä. 

No sit tulin ihan innoissaan himaan et jeejee lähen taas parin tunnin kävelylle ja roippeet niskaan ja ulos! Sit jossain kohtaa, ku olin kävelly abt tunnin, mul tuli yhtäkkii sellane iha hullu pisto sydämen kohalle niinku eilenki ku olin menos nukkuu. Päätin sit lähtee vaan kaupan kautta kotiin ja ostin vähän "lisäruokaa" jotta söisin tänään vähän enemmän. Koska toi kipu varmaanki johtuu siit et oon pari kk ahminu ja nyt yhtäkkii oon kävelly 2-4h/pv ja syöny joku 500-600 kaloria.

Tän hetkinen koko päivän suunnitelma näyttää kalorimääräks ~660, mut must tuntuu et kämmäsin silti. Vituttaa ku ei mennykään niinku olin suunnitellu vaik kyl mä kuitenki kävelin melkee kaks tuntii eli yhteensä tänään oon kävelly 2,5h.

Syönnit:

- suklaapala (33)
- omena (40) + 7 lt (21)
- proteiinijuoma (195)
- proteiinipatukka (185)
- karkkia chew&spit (~150)

Urheilut:

- kävelyä 1h
- kävelyä 1,5h

Buu... Ja tuntuu vaan niin läskiltä chew&spittaa jotain vitun karkkii mut toisaalt jotenki halusin kans palkita itteni tost ihan suht hyvinmenneest esityksestä ja karkit tuli ekana mieleen. 

Taidan alkaa pääseen takas rytmiin kert mua ahistaa syödä yli 600 kaloria ja haluisin koko ajan vaan mennä kävelylle. Mut aion nauttia siitä! Kohta alkaa Suurin pudottaja ja huomenna mul on töitä buu... Mut ihan hyvä vaan koska mul meni tänäänki joku 7e ruokaan, eilen meni kans saman verran... Ja viime viikol meni ahmimisen takii varmaa joku 30e...

Tää menkkojen tuleminen kans vituttaa mut ainaki on hyvä tekosyy sille miks mun vatsa on niin jäätävän kokone...

 

✥﹤┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈﹥✥

 

12.6.2019

Syömiset ok, muuten blah

Eilen söin viel puolikkaan banaanin ja yö oliki aika helvetillinen: heräsin joskus kolmen-neljän aikaan ja olin hereil varmaa abt pari tuntii :/ Joten päätin et tänää syön vähä enemmän mut ahistaa silti!

Fatsecretin mukaan syötynä alle 500 cal jos ei lasketa niit pirtelöhörppäyksiä töissä. Joo, lupasin ennen töit etten tekis tollei mut mul oli vaan niin kova nälkä ja mun vaan teki niin mieli sitä pirtelöö... Roskikses oli valkosuklaakakkuu ja jos siel ei ois ollu niin paljon työntekijöit töis, olisin varmaa taas pölliny sielt rodest sen...

No joo, työpäivä meni ok tahtiin, sain lähtee aikasemmin. Ja sit kotona söin 100g raejuustoo ja ananastölkin. Mun oli eka tarkotus tehä ite safka, siis kanaa ja riisiä, mut sit jotenki... No, mun teki mieli nuudeleita ja kans se kalorimäärä ahisti.

Tähän mennessä oon siis syöny:

- yo+vad
- pirtelöä (~0.2ml)
- raejuustoa ja ananastölkki
- nuudelit
- ruisleipä

Sit oon juonu koht ton Rainbown orange limun loppuun, mut siis edelleen, kalorit alle 500. Töissä poltin ehkä joku 500 kaloria, Fatsecret arvioi mun arvion mukaan et 700 mut en nyt ihan usko ku en kävelly siel paljoo tänää vaan seisoin aika paljo.

Olin tekemäs lihasliikkeit mut laiska minä, en tehny ku 20 habaa ja 50 vatsaa. Laiska minä ei jaksanu muuta, noloa... Väsyttää ihan sikana, mut hyvä vaan ni saan sit nukuttuu tänä yön vähän pidempään!

Ai nii, olin tänää jo lähös ostaa herkkuja: ekaks kaveri sano et se oli matkal Alepaan ostaa Aino-jäätelöö. Mietin et no hei, miksen mäki vois? Sit jatkoin siivoomista ja joskus puol ysiltä tuli taas sellane ostan jotain herkkui ja sit katoin telkkaa. Mut onneks en käyny Alepas koska huomen on kuuma päivä ja vaik en oliskaan pahemmin laihtunu ni haluun ees et must tuntuis laihalt huomenna!

 

✥﹤┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈﹥✥

 14.6.2019

BED?

 

AHMIN EILEN?

Mitä vittua mitä vittua mitä vittua. Ja nyt oon ihan helvetin turvonnu! Mun kaksoisleuka on niin vitun oksettava et haluisin vaan koko vklopun pysyy neljän seinän sisäl ja todellaki peruu maanantaine kaverin tapaamine. Huomisen kaveritapaamisen kyl perun... En vaan kehtaa olla liikkeellä tälläsenä vitun valaana.

MIKSI MÄ AHMIN EILEN MIKSI? Olin neljä päivää eläny nii alhasil kalorimääril et totta kai mä lihoin eilisestä ihan saatanasti. Eilen muka mietin et jos alkaisin Syömään Terveellisemmin. PASKAT VITTU. Tänään syön vaan aamupalan ja iltapalan ja muuten meen nesteillä. Oon ihan saatanan oksettava paska enkä kestä itteeni enää.

Mä en halua syödä ennen ku oon alle 50 kiloa. Haluisin peruu juhannuksen. Alotan karkkilakon. En syö herkkuja. Voin mä silti nauttii juhannuksesta mökillä mut ilman sitä paskaa tunnetta mikä tulee paskasta. Mehujää on ainut mitä voin syödä.

Ihan oikeesti, mun on pakko saada joku roti tähän. Meen Vital-mehupaastolla niin pitkään ku pystyn. Siit tulee 400 cal/pv ja sit syön aamupalan ja iltapalan. That's it. Vittu saatana ku mul pitää tänään olla tanssitunti ja huomen ja ylihuomenna töitä... Mut poltanpahan töissä ainaki kaloreita. Oksetan itteeni niin helvetisti et en tiiä mitä pitäis tehä... Eiku wait a second, tiedänpäs:

LOPETTAA AHMIMINEN JA NÄÄNNYTTÄÄ KUNNES OON TÄYDELLINEN. Kunnes mussa ei oo yhtään ylimäärästä uloketta. Kunnes oon pieni, kaunis, siro. Hento, hauras, mut silti sisältä vahva. Mä en voi alottaa koulua tälläsenä TAAS ku tulee syksy. Ei. Sillon mun pitää olla söpön pieni mun isoissa neuleissa ja viininpunasissa farkuissa.

Mä en haluu syödä. En haluu en haluu. Ehkä mun pitäis lopettaa ajattelemasta liikaa mun aineenvaihduntaa ja tehä kerranki niinku tunteet sanoo. Eli et en tänäänkää söis mitään. Mut ongelma on siin, et tiiän et jos en syö ni aineenvaihdunta hidastuu.

Toisaalt en kyl haluis käyttää enää yhtään lisää rahaa ruokaan (eilenki meni 20e...) eli ehkä mä syön nyt kaapit kerranki tyhjäks enkä osta koko ajan vaan uutta ruokaa. Eli eka syön KIRJAIMELLISESTI kaapit tyhjäks ja sit kokoon uuden ruokavalion. Vittu ku mul meni niin hyvin sillon ku muutin tänne ku pelkäsin et rahat loppuu kesken ja mul oli muuten vaa hyvä tatsi mut nyt oon just siin vittumaises kohas mis aattelee koko ajan sillee "en ikin laihu, ihan sama oon jo läski, voin ahmii". Mut nyt lupaan et annan KAKS VIIKKOA AIKAA tälle dieetille (SGD varmaan) ja sit jos ei oo muka tapahtunu muutosta ni... Sit en tiiä mitä teen.

Mut KAKS VIIKKOA.

Tän päivän plän on seuraavanlaine:

- ananastölkki + Vital-mehu
- omena + kaakao
- rl + kinkku + Vital-mehu
- yo + vad + Vital-mehu
Total: 724 cal

Tänään pitäis siivota huomista varten. Pitäis viedä töihin lappu täytettäväks. Pitäis käydä ostaa lisää noit unijuttuja. Haluisin vaa et tää päivä olis jo ohi... Aion lähtee tänään tunnilt aikasemmin, kahelta. En pysty olee siel koko aikaa, varsinkaa nyt ku rinnat on taas isontunu. Nää on oikeesti ihan jumalattoman kokoset mut ongelma on se, et mä oon jo ihan tottunu siihen... [Tällä hetkellä teen lihastreeniä, joka kasvattaa rintojen kokoa eli voi itku, miten asiat ja oma kehon kuvani ovat muuttuneet! :D]

HALUAN LAIHTUA NYT, TÄSSÄ HETI, mut tiedän ettei se mee niin. Tänää, huomen ja ylihuomen syön n. 700-800 kaloria ja sit ens viikolla vähennän 500-600:aan/joka pv. Ja sit viikonloppusin kahtena päivänä taas toi 700-800. KUNNES oon alle 50 kiloo. Sit voin alkaa vähentää jos silt tuntuu. Pitää vain kaks ananaspäivää/viikko tai paastota yhtenä päivänä.

En kestä tätä mun läskiä kehoa...

 

  ✥﹤┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈┈﹥✥

Mitä tapahtui tuon merkinnän jälkeen...? Tipuin niin syvälle masennukseen, itseinhoon ja syömishäiriöön, että en tiedä, miten edes pääsin sieltä ylös. Näännytin alle 1000 kalorilla viikon, ahmin kaksi, hakkasin itseeni mustelmia kynällä, lopetin kesätyöt muutamaa viikkoa liian aikaisin, koska en vain pystynyt olemaan töissä, en käynyt suihkussa, en pessyt hampaitani, asuntoni oli kamalassa kunnossa, en tavannut ystäviäni kuukausiin, koska minua hävetti se, miten turvonnut olin. En nukkunut ja joka päivä mietin kuolemaa. Ja kuitenkin tuolla kaiken tahman ja vihan keskellä elämääni ja ihastuksekseni ujuttautui yhtäkkiä I....

Vuonna 2020 asiat alkoivat hiljalleen paranemaan ja sen vuoden alussa laihduinkin mukavasti. I oli tuonut elämääni uudenlaista motivaatiota saada itseni niin henkisesti kuin fyysisestikin kuntoon. Tuona vuonna en miettinyt ruokaa tai laihduttamista oikeastaan ollenkaan ja painoni oli suurimman osan vuodesta hyvin tasainen eli painoin noin 53-54 kiloa. Kuitenkin tuon vuoden syksyllä aloin taas ahmia ja lihoin, mistä sitten pääsemmekin vuoden 2021 ortoreksiamatkaani ja tämän blogin alkuajatuksiin eli toiveisiin paluusta tuohon maagiseen vuoden 2021 elämään. 

 

Ja tunnen sen niin vahvasti, kutsuvasti ja suurella ilolla, että olen pääsemässä sinne! Kaikki, missä minun kotini on, on tulossa fyysiseksi todellisuudekseni. Joten kiitos 2018-19, mutta ei enää ikinä.